70-luvulla intoilivat kiihkoon asti juuri rintamamiesten ja lottien lapset, itse tulkitsin sen kyllä kateudeksi. Piti päästä tekemään jotain suurta. Olemaan suurta. Suuret ikäluokat intoilivat samaan malliin muuallakin pitkin Eurooppaa kyllä. Tämä on vain yksi näkökanta, mutta onpahan ainakin omani. Ymmärrettiin kai, kuinka arvokas oli annettu uhri. Samoin ikäluokka kooltaan riitti muodostamaan ns" kriittisen massan" keuhkoamaan sitten mitä milloinkin. Kun oltiin nuoria kannettiin rintanappia " älä luota kehenkään yli 30-vuotiaaseen jos se mahtui nuiden joukkoon mutta nyt kun he vanhenevat, kas nyt kyllä huomataan vanhustenhoidon kurja tila. Kyllä se kurja oli jo neljännesvuosisata sitten. Ei vain voinut vähempää kiinnostaa.
Suomi vaurastui aikanaan juuri metsäteollisuuden tuotteilla. Alppeja emme tänne saa, suklaa on alkuaan alankomaalainen tuote eikä Sveitsi suinkaan ollut niin kaukaaviisas että olisi ideoinut, kah teemmepä kellon niin meillä on markkinarakoa! Sveitsiä on suuressa määrin suojannut juuri sen sijainti, joskaan Alpit eivät pitele pommikoneita niin panssareita jossakin määrin eikä jalkaväki diellä ihan niin etene kuin Pommerissa. Sveitsi on rikastunut pankkitoiminnalla ja suuressa määrin Ruotsin tapaan säästymällä sodilta. Sveitsin historia alkoi itseäni kiinnostaa kun nuorin enoni asettui pysyvästi Baseliin ja niin, itse asiassa kohtasin nuorimman serkkuni, sveitsinserkku Isabellan vasta viime kesänä, nyt jo toki aikuisen.
En itsekään pidä ajatuksesta ulkoistaa omaiset. Jokaisella vain ei ole niitä huolta pitäviä omia lapsia. Joidenkin suhteet tulehtuivat riitaisassa kodissa siinä määrin, ettei vanhemmista viitsittäisi tietää mitään --- elkei sitten toisinpäin, eli voisitko auttaa mua pikkuisen. Joku jäi lapsettomaksi tahtomattaan, eikä kaikilla ole edellytyksiä ottaa isää ja äitiä luokseen neljänkymmenen neliömetrin asuntoon, mikäli yrittää samalla tehdä työtä ja huolehtia velvollisuuksistansa isänmaatansa kohtaan.
Ajatus " verojen rakastamisesta" ei ole omani, sitä toisteli professori Jouko Lönnqvist joka itselkeni tuli tutuksi väitöskirjan ohjaajana. Niiden tarkoituksena on pitää huoli heistä, jotka näin tukea saaden jälleen puolestansa omalta pikku osuudeltaan voivat pitää huolen vielä avuttomammista. Kyse ei ole mistään ihmeellisemmästä kuin halusta helpoimmalla mahdollisella tavalla sitouttaa itsensä auttamiseen muulloinkin, kuin kos joututunnelma tai liikuttava tuokio vie kättä lompakolle.
Sitä pidän häpeällisenä, ettei meillä enää rehellinen, päihteetön,kahden aikuisen säännöllisellä ansiotyöllä elätyämä vaatimaton perhe tule toimeen ilman leipäjonoa, vaikka kuinka salaa sujautetaan tilille rahaa --- kun halutaan olla viemättä " eihän itselläsikään ole liikoja" .