Kirjoittaja Aihe: Körttikodit  (Luettu 3365 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Körttikodit
« : 10.03.16 - klo:11:39 »
”Täällä näkee tenttikirjojen vastapainoksi eläviä ihmiskasvoja!”


Aamupala. Alatorpan tunnelmaa Helsingin Körttikodilla.
Kuva Miikka Huuskonen
 

Oulun Körttikodin asukkaita ja vierailijoita.
Körttikodit Helsingissä, Joensuussa, Kuopiossa ja Oulussa tarjoavat opiskelijoille tällaisenkin mahdollisuuden.

Mikä on Körttikoti?

Yhteisöllisyys ja edullinen asuminen ovat leimallisia Körttikodeille. Entä mitä sanovat asukkaat itse?

- Olen viihtynyt täällä tosi hyvin, kertoo Aleksi Nivala, maantieteen opiskelija Oulusta.

Lähes viiden vuoden asumiskokemuksen jälkeen Aleksi toteaa ensimmäisenä Körttis-päivänään kuulemansa neuvon toimivan edelleen:

”Körttikoti on nimenomaan koti. Ole ja elä kuin kotonasi, mutta muista, että tämä on myös muiden koti.”

Erimielisyyttä syntyy useimmiten – yllätys, yllätys, kotitöistä!

- Jos täällä jotain erimielisyyksiä on, niin ne useimmiten liittyvät yleiseen siisteyteen ja tiskeihin. Se on kuitenkin pientä, eikä mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ole tullut vastaan.

- Ihmiset painottavat siisteydessä eri asioita ja niistä syntyy soluasumisessa erimielisyyksiä, tuumaa Helsingin Körttikodin asukas Dina Hongell, gradua vaille valmis Lähi-idän tutkimuksen maisteri.

- Körttis on todellakin enemmän kuin pelkkä katto pään päällä, siitä tulee kotisi ja sen asukkaista perheesi. Arki on paitsi eloista ja lämminhenkistä, myös hyvin järjestettyä siivousvuoroineen kaikkineen, Dina jatkaa.

Teologian opiskelija Miikka Huuskonen muutti toissa syksynä Helsingin Körttikodille suoraan lapsuudenkodistaan niin kuin useimmat muutkin asukkaat. Körttikodissa on pakko opetella elämistä erilaisten ihmisten kanssa.

- Oppiminen talon tavoille tiskeineen ja siivousvuoroineen vie aikansa. Täällä ei ole tavatonta, että joku ajattelematon valvottaa muita aamuyöllä käymällä suihkussa. Ongelmat kyllä ratkeavat, kun niistä puhutaan avoimesti.

Joensuun Körttiksellä asukkaat ovat vaihtuneet viime vuosina tiuhaan. Se harmittaa yhteiskuntapolitiikan opiskelija Mikko Nissistä.

- Ihmiset tekevät kodin, jos tekevät. Asukkaiden vaihtuvuus vaikuttaa kodin yhteiselämään, koska ihmisiin ei ehdi oikein tutustua.

Mikko on miettinyt omaa rooliaan kodin vastuuhenkilönä. - Olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä, että en puuttuisi pelkästään epäkohtiin.

 

Parasta Körttikodissa on

Sosiaalipsykologian opintojaan viimeistelevä Sanna Heikkinen nauttii Kuopion Körttikodin rennosta meiningistä.

- On kiva, kun ei tarvi tulla pimeeseen kämppään. Täältä löytyy aina kavereita ja meillä pelaa avunanto hyvin. Jos vaikka iteltä on loppunut kahvi, voi aina lainata toiselta.

Körttikotien yhteiset keittiöt ovatkin asukkaiden suosiossa.

- Parasta Körttiksellä asumisessa on se, että tarvitsee vain avata ovi, jos kaipaa seuraa ja ystäviä, Aleksi tietää.

Dina arvostaa myös mahdollisuutta valita yhdessäolo.

- Aina löytyy seuraa, jos haluaa pelata lautapelejä, laittaa ruokaa, tai ulkoilla. Järjestämme sushi-iltamia ja lettukestejä, bileitä ja spontaaneja illanistujaisia tai sitten vaan hengailemme keittiössä.

Miikka kokee tärkeänä kodin hengen ja yhteisen aaltopituuden. Keskustelut voivat venyä myöhälle, kun jaetaan opiskelun iloja ja taakkoja, tai kaikenlaisista ihmiselämän asioita maan ja taivaan välillä.

- Kodin hengen luovat asukkaiden yhteiset tilanteet, erityisesti iltapalat ja seurat. En asu missä tahansa solussa tai kommuunissa, vaan herännäishenkisessä opiskelijayhteisössä. Tämä luo meille yhteistä maaperää.

 

Kuka pääsee asumaan?

Kaikille asukkaille herännäisyys ei ole entuudestaan tuttua. Herännäisyyshenkisyys ei ole pääsyvaatimuksena Körttikodille.

Sanna sai vinkin Körttiksestä ystävältään, joka kannusti myös hakemaan asukaspaikkaa.

- En tuntenut körttejä ja minulla oli vahvoja ennakkoluuloja koko herätysliikkeestä. Mutta muutettuani tänne, huomasin heti miten kivoja ihmiset ovat.

Hän on kokenut, että opiskelijoista todella välitetään, kun asumiskustannukset pidetään pieninä ja muullakin tavalla pyritään kiinnittämään huomiota opiskelijoiden viihtyvyyteen.

- Olen täällä huomannut, miten körttiläisyydessä onkin suvaitsevaisuutta ja avoimuutta, Sanna toteaa.

Mikolla oli seuroista jotain käsitystä, kun oli käynyt kotipaikkakunnallaan Lahdessa herättäjäjuhlilla. Hän halusi tutustua opiskelujensa alussa eri kristillisten opiskelijajärjestöjen toimintaan ja päätyi Körttikselle seuroihin.

Vähitellen hän tutustui asukkaisiin ja silloiseen yhteyshenkilöön Kristian Vepsäläiseen, joka sitten ehdotti muuttamista Körttikselle.

Dina päätyi Körttikselle sattumalta ja tutustunut siellä körttiläisyyteen, josta ei aiemmin tiennyt mitään.

- En ole oikeastaan herännyt tai edes kristitty, mutta tunnen jotain hengenheimolaisuutta körttien kanssa. Keskustellessamme maailmankatsomuksesta ja hengellisyydestä kämppisteni kanssa, olemme löytäneet monia yhteneviä kohtia. Minua onkin leikkisästi kutsuttu “piilo-körtiksi”

Aleksi muistelee kuullensa Körttikodeista jo Aholansaaren rippileirillä. Lapsuudenystävä Iida-Liisa Repo asui silloin kodilla ja rohkaisi hakemaan asukkaaksi.

Miikka kävi lukioaikana Körttikodilla seuroissa. Opiskelujensa alettua hän huomasi vierailevansa siellä opiskelu- ja kuorokavereitaan tapaamassa, joten hakeutuminen kodille oli selvää.

 

Ollaan yhtä ja samaa perhettä

Herättäjä-Yhdistyksen opiskelijatyöstä ja körttikotitoiminnasta vastaava pastori Raisa Jarkkola kertoo monien kristillisten ylioppilaskotien lopettaneen toimintansa taloudellisista syistä, viimeisimpänä Suomen Lähetysseuran opiskelijakoti. Helsingissä toimivat edelleen Körttikodin lisäksi Ylioppilaskoti Konvikti ja Lestadiolaisten ylioppilaskoti.

- Heränneiden ylioppilaskodit, eli Körttikodit tarjoavat reilusti hengellisen, mutta myös monenlaisille ihmisille avoimen yhteisön pohtia ja rakentaa itseään. Vaikka muualla voi joutua perustelemaan ja ottamaan kantaa seuraliikkeen, luterilaisuuden tai kristinuskon puolesta, ovat Körttikodit paikkoja joissa näin ei tarvitsisi tehdä, Raisa kertoo.

Heränneiden ylioppilaskodit ovat yksi herännäishenkisen kasvatuksen kulmakiviä. Körttikotien yhteisöllisyys ulottuu sukupolvien läpi.

- ”Kodin tyttäret ja pojat” kokevat suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ikään katsomatta Tätä todistaa se, että aina löytyy yhteisiä keskustelunaiheita ja muisteluja, Raisa sanoo.

 

Sattumuksia Körttikodeilla

Körttikodeilla on omat sisäpiirin juttunsa ja tarinansa ja kai ne tunnetaan kodin ulkopuolellakin näiden tarinoiden valossa.

Muuttaessaan Alatorppaan, Miikka löysi huoneestaan vanhojen joulukoristeiden ja alushousujen lisäksi pöytäliinan ja tietokoneen emolevyn.

- Nämä kuuluvat menneiden torpparien perintöön, jonka hävittämistä eivät muut katso hyvällä. Olen kuitenkin omavaltaisesti siivonnut osan Alatorpan reliikeistä pois. Aina voi luottaa siihen, että tekonsa saa anteeksi, Miikka heittää alatorppahuumoria.

Aleksi muistelee, miten eräänä kesäiltana soi ovikello ja tuntematon mies kysyi: "Onko tämä oikeasti Heränneiden Ylioppilaskoti?". Saatuaan myöntävän vastauksen, hän pyysi puhelinta lainaan, koska hänen omastaan oli loppunut akku.

- Kävi ilmi, että mies oli samana päivänä vapautunut vankilasta. Iltapäivän aikana häneltä oli jo ehditty huijata rahat asekauppojen yhteydessä. Lisää vaikeuksia aiheutti se, että ystävät olivat hänen vankilavuosiensa aikana vaihtaneet asuinpaikkaa tai eivät vastanneet puhelimeen. Lainattuaan puhelinta hän lähti melko reippaana eteenpäin.

Seuroja pidetään säännöllisesti kaikilla Körttikodeilla. Aleksin mielestä opiskelijaseuroihin onkin ollut helppo mennä, koska seurapaikka on seinän takana olohuoneessa.

Mikko on kokenut seurojen katkaisevan arkea. Hyviä muistoja on Joensuun Körttikodin 10-vuotisjuhlaviikonlopusta viime syksyltä, kun väkimäärä, 30 seuravierasta yllätti juhlajärjestelijät. Kaikille riitti tilaa ja tunnelma oli hieno.

- Kyllä tämä ajanjakso elämässäni tulee jäämään ikuisesti mieleeni, Mikko tuumaa.

Johanna Sointula

 

Heränneiden ylioppilaskoti, Körttikoti, Körttis

Perustaja Aarne Roering 1928 Helsinki. Tavoitteena oli tarjota edullinen, herännäishenkinen koti maalta tuleville opiskelijoille
Herättäjä-Yhdistys toimii ylläpitäjänä.
Ylioppilaskoteja on Oulussa (4 asukaspaikkaa), Joensuussa (4), Kuopiossa (7) ja Helsingissä (21)
Ensimmäiset naiset muuttivat syksyllä 1974
Asukkaat ovat eri alojen opiskelijoita, Helsingissä noin puolet on teologeja
Asukkaaksi haetaan heinäkuussa. Syksyn 2016 asukashaku päättyy 15.7. Hakemukset Raisa Jarkkolalle osoitteeseen Ratakatu 1a A3, 00120 Helsinki tai raisa.jarkkola@h-y.fi. Kuoreen tai viestin otsikkokenttään on laitettava maininta ”ASUKASHAKEMUS”
Asukkaaksi otetaan ensisijaisesti täysi-ikäisiä päätoimisia opiskelijoita
 

Tue Heränneiden ylioppilaskotien toimintaa

antamalla lahja Herättäjä-Yhdistyksen kevätkeräykseen:

FI29 4747 0010 0394 77

viestikenttään teksti: Ylioppilaskodit

(Herättäjä-Yhdistys ry:llä on rahankeräyslupa POL-2014-17522, myönnetty 5.6.2015)
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6341
Vs: Körttikodit
« Vastaus #1 : 10.03.16 - klo:13:39 »
Olenkin illalla menossa keskustelutilaisuuteen, jossa pohditaan, olisiko jokin muu kuin yksin tai puolison kanssa asuminen mahdollisuus myös meille varttuneemmille, ja miten sen voisi organisoida. Tarvitaanko jokin yhdistävä ideologia tms?

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, tuo on jossakin tulkittu niin että pitää joko avioitua tai mennä luostariin. Muiden kanssa olemaan ja asumaan ja taloutta hoitamaan kumminkin.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Körttikodit
« Vastaus #2 : 10.03.16 - klo:15:23 »
Olenkin illalla menossa keskustelutilaisuuteen, jossa pohditaan, olisiko jokin muu kuin yksin tai puolison kanssa asuminen mahdollisuus myös meille varttuneemmille, ja miten sen voisi organisoida. Tarvitaanko jokin yhdistävä ideologia tms?

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, tuo on jossakin tulkittu niin että pitää joko avioitua tai mennä luostariin. Muiden kanssa olemaan ja asumaan ja taloutta hoitamaan kumminkin.

Tarvitaan ainakin yhdessä asumisen ideologia, mutta mitä enemmän yhdistäviä tekijöitä sitä parempi. Toisaalta mitä erilaisemmat lähtökohdat, niin se vähentää kilpailua.
« Viimeksi muokattu: 10.03.16 - klo:17:34 kirjoittanut seppos »
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttikodit
« Vastaus #3 : 12.03.16 - klo:04:11 »
Ei mikään automaattisesti helppo ratkaisu millään tavalla. Ikääntyvien kesken juuri joku vatuloivat vanhukset tikitalisaatioineen olisi tavallaan aika jees. Kuitenkin niin että yhteisöllisyys perustuisi aika laajaan omaan tilaan ja siinä mahdollisuuteen saada aupua tarvittaessa, ja mitä loppujen lopuksi seurakasn on kuin yhden sortin apua? Ja tärkeää.

Itse olen ollut tällaisen kannalla, mutta kuluneella viikolla mietin minkä verran jaksan. Perustyytyväistä ihmistä tietty kestää. ja suihkussa hän saisi käydä tasan milloin tahtoo.

 Sain peräkkäin kaksi kyläilijää. Toinen lisäksi soitti noin kahden tunnin puhelun jonka lopetin. Oli pakko päästä vessaan.

Ensimmäinen, kuusvitonen, hänellä rasahtaa ja rusahtaa vaikka lääkärit ei usko. Joka ikinen lääke on testattu, mikäön ei auta eivätkä  lääkärit jne. Käymme jälleen läpi rusahtelut ja rasahtelut ja lääkkeet sietämättömiin tuskiin. Vieras on kontillaan matolla ja osoittelee missä ja missä ja missä, ja ihmettelen koska samperi olen minä nähnyt semmoistakin kuin sietämättömät tuskat. Silloin ei pääse tuommoiseen asentoon!  Sitten hiivitään kohti että semmonen tramal...  Eli vieraani kärsii kukaan ei auta auta eieiei annosmuutokset  ei odottelu ei vähän vähempi draivi kuntosalilla ei.

Seuraava, kuuskakkonen, koskaan ei kuulu mitään hyvää. Pahinta on että hänet tulee yhteiskunta jättämään täysin heitteille ja hän lopulta menehtyy vain kärsittyään eli edessä on avuttomuus lohduttomuus yksinäisyys hauta. Kyllä hän säälii niitä meidän lapsia siis ihan sydämestään kun sillälailla holtittomasti annetaan opiskella musiikkia ja siis sitä kuvataiteilijaa hän erityisesti säälii. Vielä saatuaan kengät jslkasnsa:  Sitä kuvataiteilijaa minä kyllä säälin. Taiteilijaa? Kuviksen opiskelijaa. Mitä lapsia? Täysikasvuisia!

En ehtinyt mainita että kuvismaikkojakin tarvitaan, muttei se niin taattua ole että ehdotetut putkimies ja keittäjä, etenkään keittäjä,  työllistyvät.

Luulisin tuossa sekottuneen jonkinlaiset jutut joita ihmiset unelmoivat, taiteilijat! Semmoinen on kuitenkin sekin työtä. Ja huonosti hankkii.  Mutta unelmansa hän joskus on menettänyt. Kasvoimme samassa talossa ja viitisen vuotta sitten hän pyysi äidiltäni yhteystietoni. Siitä pitäen se on ollut valivalia kunnes nyt hän kai ei sitten tule kun tuli muistaneeksi että meitä oli kaksi sisarusta ja halusi kuulla sisaren lapsista.

Ensin tämä jolle lopulta sanoin että jos tahdot kodeiinia niin osta yskänlääkettä. Hön kun on sairaanhoitaja. Kummasti alkoi Arcoryx tehota.

Tälle sanoin lopulta jotain samantapaista.

Entä jos ne kaikki olisi tämmöisiä? Tai entä, jos yhteisö lisäisi turvallisuutta?
« Viimeksi muokattu: 12.03.16 - klo:04:18 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

myyrä

  • Vieras
Vs: Körttikodit
« Vastaus #4 : 10.06.16 - klo:09:40 »
Luin kiinnostuneena ketjun ja körttikotien asukkaitten mielipiteitä. Olen asunut kimppakämpässä Vantaan Koivukylässä (töissä Tikkurilan Väritehtailla tuotekehityksessä, nyk. Tikkurila Oyj), Kokkolassa tekussa opiskellessa kahdessakin kämpässä ja kyllä myöskin sivariaika kävi kimppa-asumisesta erittäin hyvin (Siilinjärvellä ja Pieksämäellä yht. 12kk). Monista körttikotilaisten mielipiteistä samaa mieltä. Hyvin epäsosiaaliselle luonteelle kimppakämppä ei sovi sillä varauksella, että se kyllä voi myös opettaa sosiaalisuutta. Yleensä asujat on nuoria, jotka tulevat suoraan kotoaan, joten heille "yksin" asumisessa on paljon oppimista. Helsingin korkea vuokrataso pakottaa monet kimppa-asumiseen ja esim. kolme vihreitten maakunnista kotoisin olevaa kansanedustajaa asuu kimpassa.

Varsinainen asia oli, että nyt olisi täällä kirkko myynnissä. Vuonna 1965 valmistuneessa Mutalan kirkossa on kerrosalaa yli 1300 neliömetriä ja hintapyyntö on 380 000 €.  Seurakuntayhtymä myy se tarpeettomana. Kaksi tarjousta siitä on tehty, mutta tarjoukset on hylätty liian matalina. Siitähän voisi esim. Herättäjä-Yhdistys ostaa kirkon. Rakennus on hyvällä paikalla lähellä keskustaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Körttikodit
« Vastaus #5 : 10.06.16 - klo:09:48 »
Luin kiinnostuneena ketjun ja körttikotien asukkaitten mielipiteitä. Olen asunut kimppakämpässä Vantaan Koivukylässä (töissä Tikkurilan Väritehtailla tuotekehityksessä, nyk. Tikkurila Oyj), Kokkolassa tekussa opiskellessa kahdessakin kämpässä ja kyllä myöskin sivariaika kävi kimppa-asumisesta erittäin hyvin (Siilinjärvellä ja Pieksämäellä yht. 12kk). Monista körttikotilaisten mielipiteistä samaa mieltä. Hyvin epäsosiaaliselle luonteelle kimppakämppä ei sovi sillä varauksella, että se kyllä voi myös opettaa sosiaalisuutta. Yleensä asujat on nuoria, jotka tulevat suoraan kotoaan, joten heille "yksin" asumisessa on paljon oppimista. Helsingin korkea vuokrataso pakottaa monet kimppa-asumiseen ja esim. kolme vihreitten maakunnista kotoisin olevaa kansanedustajaa asuu kimpassa.

Varsinainen asia oli, että nyt olisi täällä kirkko myynnissä. Vuonna 1965 valmistuneessa Mutalan kirkossa on kerrosalaa yli 1300 neliömetriä ja hintapyyntö on 380 000 €.  Seurakuntayhtymä myy se tarpeettomana. Kaksi tarjousta siitä on tehty, mutta tarjoukset on hylätty liian matalina. Siitähän voisi esim. Herättäjä-Yhdistys ostaa kirkon. Rakennus on hyvällä paikalla lähellä keskustaa.

Valitettavasti raha ratkaisee ja sitä Herättäjällä ei ole, joten lopputulos ratkeaa helposti.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6341
Vs: Körttikodit
« Vastaus #6 : 10.06.16 - klo:17:57 »
Varsinainen asia oli, että nyt olisi täällä kirkko myynnissä. Vuonna 1965 valmistuneessa Mutalan kirkossa on kerrosalaa yli 1300 neliömetriä ja hintapyyntö on 380 000 €. 

Väärä paikkakunta  :icon_confused:

Mutalan kirkossa olen joskus käynytkin, mutta en muistanut, että se on noin kaunis ulkoapäin: http://tinyurl.com/qez7t4k . Edustaa juuri sellaista arkkitehtuuria josta pidän. Muistuttaa kovasti nykyisen seurakuntani Lielahden kirkkoa, niin ulkoa kuin sisältäpäin. (Jostakin syystä en onnistu löytämään tietoa Mutalan kirkon arkkitehdista.)

Neliöhinta tuolla ei ole kummoinenkaan, mutta ostajaa varmaan kiinnostaisi myöt pohjapiirrustus ja sitten tuo, että kun kohde on osittain suojeltu, niin mitä siellä saa muuttaa ja mitä ei. Pystyisikö siitä tekemään esimerkiksi neljän sinkun kimppakämpän niin että kullakin olisi oma huone; silloinhan hintakaan ei olisi paha per nuppi.
« Viimeksi muokattu: 10.06.16 - klo:18:07 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6341
Vs: Körttikodit
« Vastaus #7 : 10.06.16 - klo:18:01 »
Olen asunut kimppakämpässä Vantaan Koivukylässä (töissä Tikkurilan Väritehtailla tuotekehityksessä, nyk. Tikkurila Oyj)

Milloin asuit Koivukylässä? Oliko siellä silloin jo ne Havukosken puolen kerrostalot? Minä asuin niissä (ts. yhdessä niistä) opiskelijakimppakämpässä 80-luvulla.

Tikkurilan väritehtaan villiviinejä ihailin junan ikkunasta melkein päivittäin ohi kulkiessani. Sopivatkin hyvin väritehtaan mainokseksi, kun vaihtoivat väriä vuodenajan mukaan. Nykyään asun entisen Winterin väritehtaan alueella Tampereella.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.