Kotiseudun kesä kukoisti ja aurinko paistoi, kun juhlimme serkun tyttären valkolakkia hänen mummolassaan eli minun enolassani. Pitkästä, pitkästä aikaa tapasin kaikki äidinpuoleiset serkkuni, ja lapset tapasivat "uusia" pikkuserkkuja. Tarjoilut olivat runsaat ja kahvi hyvää.
Lupauduin leipomaan pikkuleipiä ja kakkuja, ja toinen kakuista onnistui yli odotusteni. Toinen oli alusta saakka kovan onnen kakku
,jota piti korjailla ja paikkailla joka vaiheessa, ja keksiä uusia jippoja korjauksiin. Ei siis mennyt kuin strömsössä, mutta loppujen lopuksi paikkailtunakin oli näyttävä ja muodikas kakku, jota meidän lähtiessämme oli syöty jo yli puolet. Onneksi äiti oli ostanut mansikoita, kun koristeeksi tehty sokerimassakenkä oli mennyt rikki kuljetuksen aikana.
Kotimatkalla kävimme työkaverini lapsen YO-juhlissa, mukavat juhlat sielläkin.
Parasta tänään on päästä illalla omaan sänkyyn nukkumaan. Kun suku on kaukana, niin yleensä ei palata juhlista suoraan kotiin.
