Tänään suunnitelmissa leipomista, toissa päivänä siivosin ja pyykkäsin.
Huomenna tulee kauempaa ystävä ja kaksi lapsenlastaan kyläilemään.
Hän, Raija on leski, aivan yllättäen kuoli hänen miehensä viime vuonna näihin aikoihin, illalla lysähti vain puutarhatuoliin.
Tämä miehensä asui lapsena ihan lähellä minun lapsuudenkotiani, joka kesä on ollut heillä tapana käydä, monesti asuntoautolla.
Nyt Raija tulee tyttöjen kanssa autolla ja eivät ole yötä.
Viime kesä oli kesä, jolloin ei heitä käynyt ja minäkin surin Heikkiä.
On ollut aina mukavaa muistella kaikenlaista...samat leikit ja pihamaat lapsina jaoimme muutamien muiden lasten kanssa.
Hänhän oli tavallaan kuin isoveli minulle.
Isän kanssa kalasteli joskus kesäisin, syksyllä tuulastivatkin ja talvella verkkokalastusta...ym...heinäpelloilla oloa jne.
Muistot jäävät kauniina elämään vaikka ystävä on vuosi sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Viime kesänäkin oli puhe, että juhannuksen jälkeen olisivat tulleet, vaan ei, hautajaiset siitä sitten tuli.
Elämä alkaa, elämä loppuu.
Ajassa.
Mutta Jumalalalla on iankaikkisen elämän sanat.
