Maassamuuttajat on hyvä ketju.
Se on jäänyt vähiin eli Kymenlaakso- Helsinki - Kirkkonummi- Joensuu - Kouvola- Helsinki. Mutta tuossakin on jo jotain.
Se Kirkkonummi tuli asumatilan takia, sillä tilanne oli tämä että joko tämä luukku korjataan tai sovinnolla muutto.eli minne huonekalut vaikka niukat olisivat. Yksiössä eloon muutoin kyllä tottuu hyvin, ja eteisen remppasi kanssani muuan mies ja keittiökomeroisen myös eli vm isä. Mutta se alkoi räjähtää se itse asunto. Myivät mukavan kuin mikä halvasta hinnasta tai hintahan putoaa muutettaessa pois kehätien ulottuvuudelta.
Siellä oli hienoja naapureita. Kun muutin sisälle oli rappukäytävässä lappu, tervetuloa nimipäiväkahveilleni, kai sinä menet sanoi talkkari-isännöitsijä, siellä oli sellainenkin.
Silloin pelkäsin ampiaisia ja kun niitä pukkasi sisälle menin soittamaan jonkun ovikelloa. Emme ensin saaneet kiinni ja lähdimme kävelylle kun kolmas huusi ikkunasta, hei Leena ja Kyllikki mihin meette, me huudettiin syy ja kutsuttiin mukaan. Hän lähtikin ja saatiin hyvä neuvo, me hyökkäsimme imurilla kaikki kolmeko, en muista. Se meni se ampiaiskammo itsestään analyysin aikana joten rn ole tutustunut naapureihin suuresti
.
Voi, se oli hyvä talo, oli se kirkkonummelainenkin! Isännöitsijä näki miten lyhensin pihanurmeani saksilla ja tuli kysymään mistä tämä hauska harrastus, ja vakuutti taloyhtiön leikkurin pystyvän siihen paremmin ja sijaitsevan juuri minun talopalaseni kellarissa. Siellä oli kuntosalitavaroita, mutta oli se autottomalle eittämättä hankala.
Kouvola oli ainut missä oli omituinen naapuri. Kun soitin nokkista hän väänsi stereot töysille. Nenin kysymään onko syy vuorovaikutuksellinen jos on miksi hän ei saavu oven kautta. Hän sanoi pelkäävänsä kun ei tiedä kuka oven avaa, tämä kaksimetrinen hyvin kehonrakennettu korsto jolloin minä repesin kovin nauramaan ja kysyin yhäkö hän pelkää, kyllä hän vastasi, lupasin lähetettä mutta hän sanoi siinä nyt näet, silloin yritin itse opettaa ohmisiä laulamaan mutta eivät he oppineet ja kaverit hätistivät tänne töihin jotka sujuisivat ehkä paremmin ja rahasto jossa sijaitsi asuntorahani alkoi sulaa ja tarjottiin pikkuhitas ja sisar julisti ettei jää ainakaan siihen kaupunkiin. Siellä asui erikoisia ihmisiä. Heidän mukaansa me olemme erikoisia....
Sisar vihaa sitä että tullaan tuomaan lämpimäisiä yms vaikka se tapa muutti muualta. Kouvolassa ei tuoda sen vakuutan.m
