Miten pitää valmistautua? Odottaa julkisen vallan toimenpiteitä? Avata ovensa? Ostaa ruokaa valmiiksi. Petänkö porukan, jos avaan oveni ja pakolaisvirta syöksyy päälle ja hukuttaa meidät kaikki; sen sijaan, että asennan varmuusketjun ja lukkiudun sisälle?
Tietenkin otan rohkeasti kantaa, keskustelen ja teemme yhdessä johtopäätökset ja sovimme toimintatavoista.
Mutta jos siihen ei ole aikaa?! Rukoilemme ja veisaamme virren 270, jossa on kertosäe: Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan?
Emme kai sentään vie rautaa rajalle, mobilisoi armeijamme puolustukseen ja ammu tulijat?! Emme, sitä emme voi tehdä, koska kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus arvokkaaseen elämään! Jos ja kun se nyt ei ole mahdollista, vaihtoehtoja on vain yksi: pyrkiä siihen suuntaan, so. ottaa vieraat vastaan ja kohdella kuin he olisivat kuninkaita. Tähän meitä auttaa armollinen Jumala.