Tänään 40

[1944]

Koleitten kelien vuoksi olemme lämmittäneet pirttiä säännöllisesti. Jäähtynyt huone tuntuu heti kostealtakin. Leivinuunia ei voi lämmäyttää kuin pari kertaa viikossa.

[Leena]

Koleaan keliin heräsin enkä hetkeen tajunnut mikä on. Huomasin sitten nukkuneeni ovi auki. Siis terassipuutarhaani. Kerta oli ties kuinka mones mutta ilmasto tällä erää toinen. Hellesäällähän muutan sinne tai olohuoneeseen ovipieleen.

Olen ostanut apteekista joskus hupaisan echinaforceputelin jossa on pumppulaite. Sillä voi suihkuttaa sitä sotkua suoraan  nieluun, sehän maistuu hirveältä. Minulla on muutoin impulssiostelu hyvin hallinnassa mutta apteekissa se ryöstäytyy. En tiedä syytä.

Noh, tämä on aika hyvä ja hauska laite. Pari suihkua ja on kuin uusi.

Tänään sitten pitäisi ja pitäisi. Kyllä minä perheen tapaan halusta mutten viitsisi matkustaa. Miksi ne ei voi tulla tänne ihmettelen. Kehitelty pääsiäisperinne on niin erinomainen. He saapuvat.

[Riitta-mummi]

Kaupunkikotiversio juhannusperinteistä; Tulet leivinuunissa = kokko.
Juhannussauna, on täälläkin. Vasta tehdään pihapuusta, koivusta tai tammesta.


Sinivalkoinen santpaulia ja sinivalkoiset orvokit = Suomen lippu. Onhan meillä pöytälippukin, laitan sen kukkaruukun viereen.

 Juhannusheila on sama kuin jo 52 vuotta. Juhannusjuomat, Matilla muutama keskiolut, minulla kuplamehua. Juhannusruoat ovat lähes perinteiset.
Krapulan hankin etukäteen tekemällä liian kauan kitkemistä mökillä, nyt huimaa ja särkee niskoja ja päätä.

Hyvää Juhannusaattoa, Jussille ja kaikelle kansalle !                         

[1944]

Kiitos samalla tavoin. Hyvin kirjoitit!

[öppiäinen]

Juhannusheila on sama kuin jo 52 vuotta.

Kätevää, kun ei tarvitse joka ikinen juhannus vaivata päätään sillä, mistä sellaisen löytäisi.

Heilatonta Jussia tässä viettelen  . Nyt kipaisen äkkiä lähikauppaan hakemaan muutaman ykköskaljan evääksi, kun huomenna pitäisi lähteä erään Leilan mökille rehkimään, alkaneen kesäloman kunniaksi. Jotain puutyöhommaa siellä olisi, ja kissalle ehkä pitäisi onkia kaloja.

[vasara]

 Paikallisen kirkkloherran syntymäpäivät ja juhannusjuhlat menee samoilla kahveilla, letuila ja makkaralla. paikalllisella kesäkodilla.  Makkarapihdit, esiliina, näppikset ym varattu autoon nostettavaksi.... nyt ei sada, mutta tummana poilveilee, onneksi on sisätiloja, paitsi makkaran paistajille.   Hyvää Iivanan pruasniekkoa!

[Saukkis]

Sää muuttui koleaksi, mutta mikäs hätä kaupunkijuhannusta on viettää kotona kuivassa ja lämpimässä. Työpäivänkin ehdin tehdä, ja nyt voin nauttia juhannusherkuista.

[1944]

On kivasti lämmennyt aina 17,6:een. Pitä kuljeskella pihalla vähän noiveissaan, kun kielen alla on kipua ( netistä oma diagnoosi olisi sylkirauhasen tulehdus ). Mistä sen tietää. Ulkopuoliset "liuottimet" eivät tehoa. Tunti ja vartti vielä, niin urheilu olisi ohjelmassa.

[Leena]

Siellä missä aina, kun kanniskellaan puita tupaan. Metsäkansaa!

Ollut hyvin hauskaa. Tänään valmistimme italialaisen aterian, tosin secondo piatto sitten sisälsi janssoninkiusausta ja uunimakkaraa    mutta antipastovati näytti komealta ja chilihillo juuston päällä sekä Signor Antonellin viini maistuivat hyvin hyviltä.   Lapsi numero Yksi valmisti viininmakuisen papurisoton, hyvää kuin mikä, ja hieman hermoilemani tarjoilu siis meni hyvin.

Kokko esiintyi edullisessa valossa ja sade alkoi vasta kun se kerrassaan hiiltyi. Jokin naapurimaan tms joukkio hyppeli sen ylitse ja sitten riisui vaateriepunsa kuni Franciscus Pyhä ja aikansa keikisteltyään loikki järveen. Emme tiedä millä kaikella oli osuutta asiaan. 

Haitari haikeesti soi. 

Kohta saattaa iskeä ukkonen, siten on pääni kipeä. Meitä oli kymmenen maistelemassa Signor Antonellia, joten en syyttäisi tanniineja.

[Riitta-mummi]

Huimaus jatkuu. Kestäneekö taas kokonaisen viikon kuten pari kuukautta sitten.
Tahtoo unohtua että en saisi touhuta pää alaspäin.  Silloin kun olen voimissani on
tapani häärätä yli määrän, ja tulos on aina sama.

Istuessa ei niin tunnu, mutta nostapa kädet tai katse ylöspäin tai ota askelia, niin jopahan keikuttaa.

Istumatyötä on tiedossa netin ääressä ja Euroopan Superliigan katsomisessa. Lähetys kesti eilen 4 h 20, ja sama tänään.

Veli-Veneheitolle; ethän ole imeskellyt kirpeitä pastilleja ? Minulla tuli kieli ja poskilihat ärtyisiksi kun ihastuin piparminttupillereihin ja jatkuvasti pidin niitä kielen päällä.   

[1944]

Riitta-mummille, että kyllä minun pitää aina välillä väkevä pastilli suuhun pistää, että kielen kannat tulevat öljytyiksi. Ei tämä nyt aftaa ole, siihen on yhden yön rohdot.  On menossa neljäs päivä, kiusallista, sillä odottavan aika on pitkä.

[Leena]

Huimaus jatkuu. Kestäneekö taas kokonaisen viikon kuten pari kuukautta sitten.
Tahtoo unohtua että en saisi touhuta pää alaspäin.  Silloin kun olen voimissani on
tapani häärätä yli määrän, ja tulos on aina sama.

Istuessa ei niin tunnu, mutta nostapa kädet tai katse ylöspäin tai ota askelia, niin jopahan keikuttaa.

Voih. Onko se kiertävää, kaatavaa, epämääräistä päätuntumaa liittyykö mukaan korvanhuminaa vai onko aivan niskan asentoon liittyvää ja onko osattu tutkia hyvin? Tuo kätten nosto kuulostaa jotenkin hämärältä vaikken olekaan mikään oikea lääkäri 

[Riitta-mummi]

Huippavoo, kuvottaa, piä on raskas. Kävellessä ja asentoa muuttaessa tuntuu kui joku minnuu tönäsis.
Ei oo enämpi tutkittu.  Se  oikea lääkäri jolla kävin häntäluutapaturmasta neuvoi kaulatuen jota en oo saanu ostettuva, kun sopivaa korkeutta ei ollu.

Niskoista luulen  'itelääkärinä'  tämän taas tulleen. Ijänkaikkinen istuminen pankissa, kotona ja kokkouksissa on jumittanut selkäpuolen.
Kiropraktikko kielsi jo yli kolmekymmentä vuotta sitten kitkemiset ja marjoin poimimiset, mut ehä mie jaksa aina muistaa ko työn ahneus käsköö tekemää millo mitäkii. Mie oon selstä notkija, taivun hyvin lattiaa kohti.

Ystäväin ovat neuvoneet lämmitettävää ryynipussia käyttämää. En mie sitäkää....

Kyl tää täst männöö ko ottelee. Tuulaelisan kans ois tarkotus pittää kirjallisuuspalaveri ensviikon loppupuolel.

[vn]

 

[Pyryharakka]

Metsätiellä lenkkeillessäni ja viime päivien uutisia muistellessani, tajusin että minä se vasta elän vaarallista elämää. Enkä nyt tarkoita näitä täällä metsissä liikkuvia karhuja, hassahtaneita hirviä, torahampaisia villisikoja, borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta tartuuavia punkkeja, enkä edes niitä varsinkin juhannuksen aikaan kyläteillä kaahailevia rattijuoppoja (lähin poliisi kun on n. 40 km:n päässä) ei nämä vielä mitään. Kauhukseni tajusin, että minähän teen joka arkipäivä 7 tunnin ja 15 minuutin mittaista istumatyötä.