Jokapäiväinen leipämme

[Leena]

Siinähän ne näkyi kaavoina. Olisin samoin ikävöinyt tarkempia lähteitä noille materiaaleille. On mennyt muististani minkä verran lihassolu sisältää erimittaisia sokerimolekyyleja, ellen nyt ole aivan eksyksissä, niitä siellä on itsessään sillä ilman sokereita solun supistumiskyky katoaa, eivätkä ne teurastamossa karkaa.  Suuri osa sokereista vain ei maistu, tämä jälleen herätti epäluuloni karppauksen lihanviljelyyn, jotta onko puhdasoppista.

Saan kyllä jauhinlihan ruskeaksi ilman voita aivan hyvin teflonpannullakin eikä se teflon ole vuosien saatossa irronnut osaksi lihaa.

Enkä nyt Maillardista huolimatta vielä epäluuloisena henkilönä kokonaan luovuta opitusta tavasta ensinnpaistaa mehevyyden tähden. Onnistuinko joskus tärvelemään täysinkuiviksi paistoksiani työntämällä suoraan maillardistumaan?

[öppiäinen]

^Niin onhan lihaksissa normaalisti jonkin verran glykogeenia, kai. Ei kuitenkaan niin paljon, että Finelin elintarvikekoostumuksissa näkyisi. Ilmeisesti kestävyysurheilijat yrittävän tyhjennysharjoittelulla ja sen jälkeisellä hiilaritankkauksella ladata lihaksensa (ja maksansa?) pullolleen glykogeenia. Ilmankos onkin sitten kilpailun aikan tönkkö olo eikä kulje. Itse kun olen joskus nestepaastonnut niin olo on ollut tavallista notkeampi, mutta kieltämättä neljä kerrosta rappusia otti vähän voimille.

Karppaajan ei tarvitse syödä lihaa sen enempää kuin muidenkaan.

[malla]

Söin arinalohta juuri ja kaksi ruisleipää ja juustoa päällä.
Lasillinen kylmää maitoa.
Kylläpä vaan maistui.
Ja graavattunakin on lohta, voi että kun tykkään kalasta, kaikesta kalasta, kaikissa muodoissaan.

[Pyryharakka]

Miulla on jääkaapissa keitettyjä haaparouskuja ja purkki smetanaa. Kohta lähden pilkkomaan sienet ja sipulin. Sekoitan sametanan sekaan ja aaa..hhh ruisleivän päälle sienisalaatti.   

Ennenvanhaan äiti hapatti kuohukerman sienisalaattiin. Minä olen yrittänyt laittaa kermaviiliä sienisalaattiin, mutta se ei ole hyvää. Se tulee jotenkin vetiseksi, vaikka sienet olisi miten hyvin valutettu. Sitten kerran keksin kokeilla semtanaa ja vot.

[1944]

Meiltä lähdetään kohta rankametsään, joten söin aika paljon paistettuja pikkumuikkuja. Sellaiset jotenkin jauhotetaan, eikä pyrstöevää saa sipistellä eroon, vaan sekin syödään. Kaikkea sitä elämänsä varsitiellä oppii.

[Riitta-mummi]

Ostin savusiian a`9,90 / kg. Syödään kuoripottujen, omatekoisten suolakurkkujen ja ostopunajuurisalaatin kanssa.

Kahvileiväksi valkosipulipatonkia valkosipul-kielileikkeleen  kanssa.

[öppiäinen]

Meiltä lähdetään kohta rankametsään, joten söin aika paljon paistettuja pikkumuikkuja. Sellaiset jotenkin jauhotetaan, eikä pyrstöevää saa sipistellä eroon, vaan sekin syödään.

Tikkumuikuiksi meillä kutsuttiin, oli herkkua lapsuudessani. Mitä pienempiä kaloja, sen parempia. Muikut pyöritellään ruisjauho-suolaseoksessa ja sitten paistetaan runsaassa voissa rapeiksi. Viereen sopii pottumuusi ja esimerkiksi etikkapunajuuret, kyytipojaksi piimää. Myös savolainen kissamme piti muikuista, mutta söi ne mieluummin raakoina. Silakoista se sai vatsanväänteitä.

Torilla kun on markkinat tai muuta hulinaa, siellä on usein myös koju, jossa myydään isolla pannulla paistettuja muikkuja. Periaate on kai olevinaan sama kuin tikkumuikuissa, mutta tulos jää lötkömmäksi. Valkosipulimajoneesia saa kastikkeeksi.

[1944]

Kuusamolainen isäni taisi sanoa eo muikkuja neulamuikuiksi. On ne vaan hyviä vaikka millä nimellä kutsutaankin.

[Riitta-mummi]

Tänään meillä oli paistettuja ahvenfileitä perunamuusin kanssa.  Mikähän on kuin ostofileet eivät maistu yhtä makoisilta kuin itse pyydetyn ja peratun kalan.  Pottumuusikin oli hiukan liisterinen. Vain jauhoisista talviperunoista tulee kuohkeaa, kuten Van Gogh´sta.

Huomena ,kun Matti on hirvimetsällä, ajattelin aikani kuluksi väkertää kaalikääryleitä. Tiedän hänen niistä pitävän.
Leipominen on lähes tyystin jäänyt minulta.  Joskus teen pari pellillistä pullia pakasteeseen.

Nyt olen syönyt kai kiintiöni kuivattuja omenia, ja muihinkin omenasta laitettaviin herkkuihin olen kyllästynyt. Aikaa kun kuluu, niin jopa maistuvat taas.

[öppiäinen]

Tänään on vähemmän jokapäiväistä, sillä pitää mennä hienoon ravintolaan syömään  . Tukka on huonosti, ei ole hyviä vaatteita, pelkään että yksi seurueen jäsenistä ryyppää liikaa (en minä) ja alkaa leveillä. Kauhea stressi!

[Riitta-mummi]

Tuttua menneiltä vuosilta. Mene kuitenkin, ehkä se voitoksi kääntyy. Toivottavasti ruoka on hyvää.

[öppiäinen]

Parasta myös hienossa ravintolassa oli ... leipä! Oikein väkevän rukiinmakuista rouheista leipää. Hyvää voita siihen päälle. Kakkoseksi kiri niinkin arkinen aines kuin valkokaali, josta oli osattu valmistaa ihmeen onnistunut makuun sointuva lisäke pikkuiselle naudanlihapalaselle, joka sekin oli maukasta ja niin mureaa, että olisi voinu syödä vaikka lusikalla. Kaikki marjapitoinen sen sijaan tunui suuhuni liian happamalta.

Pelkoni toteutuivat osin (pöytäseuralaiseni), mutta koetin ajatella, että ehkä hänen vain täytyy aina joskus päästä leikkimään maailman omistajaa, ja että tarjoilijat ovat varmasti kaikenlaista ennenkin nähneet ja kokeneet.

[Mansipaani]

Muistin kyllä kotimatkalla että jääkaapissa ei ole yhtään maitoa, mutta en vaan millään malttanut koukata abc:lle. No, unohdin sen taas kun aloin kaataa kuumaa vettä kaakaojauheen päälle. Jäätelökin olisi käynyt mutta sitäkään ei nyt ollut. Katse löysi jääkaapista jotain valkoista: sinihomejuusto-ruokakermaa. Ja päätin tehdä taas ihmiskokeen. Ei hullumpaa!   Hieman eksoottisesti tunkee tuo homejuuston aromi läpi, mutta kyllä tätä juoda voi.  

[1944]

Hyvin kirjoitettu, siis mielenkiintoni heräsi moiseen makuyhdistelmään. Matkalla ruokia ei voi aina pitää sellaisina kuin omat tottumukset vaatisivat.

[öppiäinen]

Sain viime ravintolareissultani fine dining -tartunnan ja kävin äsken Tampereen parhaassa ravintolassa syömässä särkeä ja perunaa.