Muutkin yökyöpelit tässä 23 jälkeen puhuvat asiaa...
Itselläni 2010 keväällä alkoi tapahtua, ravisteltiin, koeteltiin.
Minut potkaistiin pois töistä, työterveydenhuollossa lopputarkastuksessa löytyi pahanlaatuinen
eturauhassyöpä, monta kuukautta oli todella vaikeaa, kotimökillä yksin lauloin ja itkin, itkin ja lauloin,
meni pitkään ennen kuin rohkenin ja uskalsin ajatella että vuosi 2011 on minullekin vielä tulossa.
Lääkitys (jatkuva hormoonipiikki 3 kk:n välein, parin kuukauden sädehoito) ovat auttaneet,
itse uskon että olen kokenut ihmeparantumisen, Jumala on auttanut, vaikka "terveeksi" en enää tule.
Nyt olen kokenut että saan tällä hetkellä elää aivan rikasta, vaihtelevaa, ihanaa ja siunattua aikaa.
Haluan kasvaa, oppia, hioutua pahimmista särmistäni, oppia elämään rinnalla, kuuntelemaan, katsomaan,
rukoilemaan, kiitollisuutta, uudistua...kaikki on täysin mahdollista.