Ai penakin on tutustunut skandaali alan kirjallisuuteen.
Muistan tosta Milleristä, että oli jotain kauheeta kohua olikohan 70 luvulla tai 60 luvulla ja pitihän minunkin se herkkänä nuorukaisena avata se kirja ja kyllähän sitä sen vähän aikaa kun selailin, niin korvat ja poskeet punoittivat.
En kehdannut lainata kirjastosta.
No isot pojat on kertonut loput.
Siis unelmia tulee ja ne on mukavia, mutta mulle enempi tulee inspiraatioita ja ideoita, ne ei ihan unelmia ole. Ehkä ei ole varaa edes unolmointiin.
Se taitaa olla enempi työttömien ja tosi rikkaiden huvia?
Tavallinen työläinen pakertaa töissä päivästä päivään ja arkirutiinit tappavat kaiken luovuuden ja unelmoinnin.
T Kyynikkö.