Uusi harrastus eli seuraturismi

[seppos]

Lauantaina oltiin Lappohjassa (Hankoa) meriveisuissa ja tänään mennään Hämeenkoskelle Riihiseuroihin. Mihin tässä vielä eehtiikään.

[seppos]

Kiitokset Riihiseurojen järjestäjille. Oli mukavat seurat. Seurojen jälkeen jouduimme vielä kahteen kylään Hämeenkoskella ja saavuimme juuri äsken mökille. Hiljaista oli tiellä suviyössä.

[Riitta-mummi]

Olisin halunnut todella kovasti päästä Riihiseuroihin, vaan aina ei käy niin kuin toivotaan. Monissa Päijät-Hämeen seuroissa olen ollut+Kuhmoisissa joka on kuulunut joitakuita kymmeniä Keski-Suomeen.
Ja kerran Hyrylässäkin käytiin Matin kanssa.
Ikääntyminen ja vilkas perhe-elämä ovat tekijät jotka rajoittavat pikalähtöjä. Periaatteessa kyllä lähtisin.

[PekkaV]

   Välillä olen ihmetellyt itseäni, etten saa lähdetyksi. En ole osannut innostaa puolisoani, yksin en niin kehtoo. Sepposella se on hyvä, kun vaimo on tehnyt elämäntyönsä seurakunnassa. Hän on siksi orientoituneempi.

Mutta sitäkin virvoittavampia seurat sitten ovat, kun on päässyt. Ei ainakaan rutinoidu toistojen vuoksi. Eikä rutiinikaan pelkästään huono ole. "Hoida tapaa, tapa hoitaa sinua." Uskon, että tavan kautta aukeaa uutta, niin paradoksaaliselta kuin tuntuukin, ja nyt kun seuraavat herättäjäjuhlat ovat vajaan vuoden päästä ja sitä seuraavat ja seuraavat... on syytä tiivistää rivejä kaiken aikaa, opetella tuntemaan toisiamme, jotta toiminnan hetkellä yhteistyö sujuu.

Perinteen vaaliminen on arvokasta. Se lisää itsensä tuntemista. Seurat, samalla kun ovat perinne, ovat lujasti luonnostaan kiinni tässä päivässä. Liikkeeseemme hypänneet ovat siitä todiste. Joukkoomme rakastetut kertovat olemassaolollaan herännäisyyden elävän.

Rukoilen, että pääsisin, että minustakin tulisi seuraturisti.

[Riitta-mummi]

Pekka puhuu ikään kuin minunkin tilanteeni tuntisi. Ihmettelen sitä entistä lentelemistäni tilaisuudesta toiseen, oliko sekään muuta kuin ajanvietettä.
Nyt kun on toiset ajat ja toiset viihteet menen valikoiden, tai jätän menemättä. Seurat ovat parhaita. Juhlat olen ajatellut viettää joka toinen vuosi, siis ensi vuonna Haapajärvelle.
Seuraturismi on ulkomaanmatkoja antoisampaa kun saa tehdä matkaa alhaalla, tien vaihdellessa milloin mihinkin suuntaan.

Missähän päin seuraavat Talviveisuut veisataan ?. Ne ovat mieluiset juhlat minulle. Toki Herättäjäjuhlat ovat ne suurin perinnejuhla. Mutta kun ei ole
kovin pitkiä perinteitä, olen Lahden jälkeen käynyt lähinnä foorumilaisten vetämänä.
En pidä oikein suurissa ihmismassoissa olemisesta. Lieneekö perua Salpausselän Hiihdoista joissa pikkutyttönä eksyin ihmisjoukkoon.
Herättäjäjuhlilla ei toki pääse eksymään, siellä on se Hyvä Paimen

Hyvin Pekka on ajatellut tuon perinne-itsensä tunteminen asian. Senkin ymmärrän paremmin nyt iän karttuessa. Karjalaiset perinteet eivät enää hävetä.