Meillä oli vapaaehtoinen Lotta-päivä. Kuinka ihmeellinen on kaksivuotias. Muistillaan se hakkaa isoisovanhempansa 10-1. Kun on kerran päässyt näkemään mitä missäkin laatikossa tai kaapissa on, jo osaa seuraavalla kerralla sieltä hakea tai pyytää.
Suklaarasiaa hän ei ollut ennen eilistä nähnytkään, saati saanut maistaa, mutta kun sellaisen pöydällä näki osasikin haluta. Kovasti maistui ja tänään kun oli vain kaksi jäljellä vaati : Lisää. Minä siihen. Ei ole, loppuivat. Lotta: Kauppaan.
Päiväunille käynti oli vaikeaa. Kolmatta tuttipullollista maitoa siihen kului, erilaisia lasten tuutulauluja, mutta vasta Ystävä sä lapsien ja Mä olen niin pienoinen tepsivät.
Oikein sydäntäni riipoi kun pieni käsi heilahti vastaukseksi hyvästiksi ja : Hei hei kuului, kun vaari lähti häntä kotiin kuskaamaan. Kotiinlähtö edistyi kun sanottiin että siellä Lotta pääsee sitten saunaan. Vielä hän yritti : Vaarin saunaan.