Viime torstaina oli Helsingissä Taiteiden yö. Klippi
http://www.youtube.com/watch?v=zZTRwBxEaOM&feature=relmfu on viime vuodelta. Laulun sanat erottuvat huonosti. Ne ovat V.A. Koskenniemen runo
Koivu ja kuusi, jonka lauloimme myös tänä vuonna:
Lauloi pitkin päivää, yötä valkokoivu kunnaallaan,
lauloi joka tuulen myötä ilojansa, surujaan.
Tumma kuusi vierellänsä ylpeänä yksikseen
aina salas sisimpänsä sydämensä mykkyyteen.
Kevein jaloin kevät lähti, siivin kesä kiiruhtain,
kunnes illan ensi tähti syttyi otsaan molempain.
Kultahuivi harteillansa, suven lahja viimeinen,
koivu vielä laulujansa lauloi syksyn tuulehen.
Kuusi aina yhtäläisnä katsoi syksyn pimeihin
mykkänä ja mietiväisnä, vaikenevin sydämin.
Naapurukset kunnahalla tyly, kylmä kirves kaas.
Talven takkavalkealla tapas toisensa he taas.
Kävi koivu hiljaisaksi, loppuivat jo laulut sen.
Kuusi tulen kunniaksi lauloi kesken liekkien.
Lauloimme myös 29 muuta laulua kolmen tunnin aikana, muiden muassa Ralli se on minun rattoni, Souvaripoikia (”Veisaallaanpa me souvaripoijat…”), Olen suomalainen, Ota löysin rantein (Lavi), Juokse sinä humma, Sade on mun kyyneleeni (Kuoppamäki), Novgorodin ruusu, Missä muruseni on, Unohtumaton ilta, Tähti ja meripoika, …