Vuonna 2000-2001 esitettiin Taikahuilu. Marja Toppila-Schumacher taiteellisena johtajana.Sen lumo ei ikinä häviä, vaikka ooppera on muuten liian rankka tapa harrastaa musiikkia, näyttää kivemmalta kuin tuntuu! Meitä oli kaksi sisarusparia, kaksi kuorolaista, ja kaksi "metsän villiä eläintä" jotka taikahuilun ääni sai riemuun.
Eilen istittiin Kansallisoopperassa yhden metsän villin eläimen kanssa - ja tuntui, kuin hän olisi eilen tanssinut sen lystikkään koreografian jota ne pienet jaksoivat harjoitella. Ja se villi eläin oli hauskannäköäinen nuori nainen, valmistuu diakoniksi näinä päivämäärinä, jouluna, ja menisi johonkin työhön... nyt on kovilla kun päättää opintojaan ja käy työssä. Ja mielestäni, rehellisestib puhuen, tuossa oli kehnonpuoleinen ohjaus, jas vasta nyt oikein käsitin kuinka lahjakas Marja olikaan, muutenkin kuin laulunopettajana, miten aika oikein kuluu.
Poissa on metsän villi eläin, siitä on minulla suru, sitkeä suru, mutta ilo siitä teräväpäisestä nuoresta viittä-vaille-diakonista, jonka kanssa seuraavaksi lähdetään katsomaan Zivagoa Kaupunginteatteriin. JOnka ystäväpiiri hajoaa jo ympäri maailmaa. Hän tahtoisi opiskella lisää, ja aluksi suunnitelmat näyttivät sekavilta, kunnes mietin ja hoksasin, mikä jokaista yhdistää: Hän miettisi mielellään oikean ja väärän,. moraalisen ja epämoraalisen rajaa kaikessa. Teologiaa hän kai sitten yrittää jatkaa.
Joskus näennäisesti muut sisarukset ovat niitä lahjakkaita, tämän lapsen lahjakkuutena on hyvyys. Kärsivällisyys, lempeys, itsensä hillitsemisen taito, merkillinen vapaus kateudesta, eikä ikinä leventele.
Kerrassaan erikoinen tapaus. Kulkee täällä ja katselee hyllyäni ja on useimmat lukenut, nekin, jotka itseltäni jäivät vaiheeseen. "Jos saisi toivoa joululahjaa... Kun minä oon tuon lainannu nyt neljästi, olisi kiva omistaa... Kuula, Nissinen, Riekkinen, Johdatus Raamattuun.
Hänen kanssaan katseltiin Taikahuilu.
