Ukonvaajat

[Jampe]

Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.
Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.
Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä.
Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti.
Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit.
Hän hypittää niitä niinkuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia niinkuin nuorta villihärkää.
Herran ääni halkoo tulen liekit.
Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan.
Herran ääni saattaa peurat poikimaan, se raastaa paljaiksi metsät. Ja kaikki hänen temppelissänsä sanoo: "Kunnia!"
Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti.
Herra antaa kansallensa väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla.


Ainakin vesillä liikkuja kunnioittaa ja pelkää ukkosta ja kaikkea sen mukana mahdollisesti tulevaa kuten trombeja, syöksyvirtauksia yms.  Veneilijän rukous onkin: "Herra muista, purteni on niin pieni ja meresi niin suuri!"

[tosikkoko]

Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.
...

Ainakin vesillä liikkuja kunnioittaa ja pelkää ukkosta ja kaikkea sen mukana mahdollisesti tulevaa kuten trombeja, syöksyvirtauksia yms.  Veneilijän rukous onkin: "Herra muista, purteni on niin pieni ja meresi niin suuri!"

Luin otsikon ensin "ukon avaajat" eli se miten meidät miehet saisi aukeamaan. Ja veneily varmasti saakin!

Jampella hyviä kommentteja, jossain virressähän onkin "purjeisiini tuulta anna" ja iltavirressä "on laannut voima tuulten". Satunnaisen melojan lisärukouksena voisi olla: "ja suojaa kiusallaan isoja aaltoja tekeviltä veneilijöiltä". Onneksi harvoin noin ja sopivat aallothan ovat vain mukavia keinuttajia.

Oulun reissun junamatkalla oli tuntemattoman vierusmatkaajan kanssa hyvää keskustelua monenlaisesta. Ratsastavaisena hän kertoi siitä kuinka jotkut autoilijat tahallansa ajavat kovaa vierestä, jolloin hevonen säikähtää ja joskus voisi käydä pahastikin sekä ratsastajalle, että hevoselle. Eli luonnonvoimien lisäksi pitää varoa vielä yllättäviä muitakin tilanteita.

[Riitta-mummi]

Monet koirat pelkäävät ukkosta. Basso ei pelännyt, mutta Themis pelkää. Eilen kun ne olivat meillä takkahuoneessa  olin jättänyt ovet auki löylyhuoneeseen että ilma kiertäisi sekä olin  avannut löylyhuoneen ikkunan. Kun kuului muutama jyrähdys huomasimme Themiksen avoimella ikkunalla josta se myös pudottautui alas liki 2 m.
Mökillä ukonilmalla se työntyy kainalooni. Eipä minusta ole juuri turvaa sillä pelkään ukkosta itsekin.

[Leena]

   Voi, usein tuntuu vähän ristiriitaiselta olla ukkoshullu, mitä rajumpi sen parempi, kun se saa pahaa aikaan, mutta minä olen ihan parantumaton siinä. 

Kesällä 1988 oli elämäni loistavin ukkonen. Koko päivän oli tunne että "pitäisi lähteä kotiin koska tulee ukonilma" - oltiin Luukissa kavereitten kanssa.  OK, taivas on kirkas, mutta on vain tunne. Ja sitten puoli yhdeltätoista illalla  nopeasti alkoikin aivan kertakaikkinen ryskääminen, se oli juuri se ihana, jona iski naapurin pyörävajaankin, kuten olen epäilemättä kertonut. Pallosalama lienee ollut. Vähää ennen nousi hiukset pystyyn, ainakin tuntui, sitten oli kuin olis pommi räjähtänyt. Ehkä ajattelisin toisin jos pyörä olisi ollut omani  .  En osaa pelätä yhtään, harvahan salamaniskuun kuolee, mutta vesillä on tietty toisin. a onhan tulipalot ikäviä...   kaikki järkevä puhuu vastaan, silti minä niin tajuttomasti pidän...