B. En oikein tiedä onko meille annettu samoja valtuuksia toinen toisemme suhteen! Tämä rippisalaisuuskeskustelu johti miettimään sitäkin. Tiedän ihmisen oman kaikenpuolisen kasvun hidastuvan jos hän jää menneeseen, ja riippuvuudessa on itse asiassa kyse tästä, ristiriitaisesta suhteesta menneeseen, kuka siellä nyt onkin, jolle ei ole annettu anteeksi.
Mutta anteeksiantoon ei voi syöksyä hyvillä päätöksillä. Tai sillä että käsketään niin tehdä. Merkillistä kyllä monenlaisten terapioiden lopputulos on jokseenkin tämä: Pystyy antamaan anteeksi. Toisinaan sen sanominen ääneen etten pysty enkä haluakaan ja ristiriita on raskaampi kn jaksan kantaa, auttaa - eli kun asia palaa mieleen syyttävänä: Et ole edes antanut anteeksi, muistaa, että niin mutta sen sain anteeksi, pääsee helpommin asiaan. Ja usein asiaan kuin asiaan.
Ja mitä anteeksianto sisältää? Me ajattelemme kai aika tunnelähtoisesti ja asennelähtöisesti, eikä se ole väärin, ne tunteet ovat itsellemme taakka, mutta kai se voi olla teko tai tekemättä jättäminen: Kun vihamiehelläsi on jano, juota häntä jne. Tai älä etsi tilaisuutta kostaaksesi.
Mutta pedofiilin tai insestin uhrin edessä tästä kyllä on varsin hiljaa. Ainakin toivoo, että syyllinen menisi myös poliisin puheille ja kertoisi mitä teki - jos näkee halun korjata, on aivan toista antaa anteeksi, se käy itsestään pienemmissä jutuissa ja tuossakin ehkä kävisi helpommin. Ellei mitään korjaamisen halun eli katumuksen tapaistakaan näe,, on edessä kyllä raskaan sarjan kamppailu itsen kanssa.
Mutta Salis, todella: Mitä tarkoitit? Vastasin vain kun heräsin ihmisten aikaan ja poikkesin sanomaan huomenta.