Palaan vielä kennel-aiheen pariin, kun olen sitä viime aikoina jonkin verran pohtinut. Itse olen enemmän kissaihminen, mutta en suhtaudu kennelasioihin mitenkään negatiivisesti.
Sitä olen ihmetellyt, että niin monella on nykyään koira ja toisilla useampiakin. Onko siitä tullut muotiasia vai onko koira nykyihmiselle niin tärkeä, että kannattaa nähdä se vaiva, mikä koiran ylläpidosta seuraa.
Vanhemmillani oli koiria, ensin joku sekarotuinen, pystykorvaa muistuttava, sitten lapinkoira ja vielä berninpaimenkoira. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä, joten berni sai olla vapaana, kun se ei lähtenyt pihasta mihinkään kauemmas. Luulen että tuon bernin elämä oli sellaista, mistä moni kaupunkilaiskoira saattaa vaan uneksia, vaikka paremmilla sapuskoilla olisikin.
Bernillä oli mm. sellainen tapa, että jos joku oli sen huomaamatta mennyt metsään, niin se seurasi myöhemmin jälkiä pitkin perässä. Vartin päästä se lähti takaisin kotiin. Ilmeisesti se halusi vain varmistaa, että kaikki on hyvin.
Enpä tiedä ovatko koirat kovin onnellisia täällä kaupungissa. Varsinkin isommilla roduilla on aika vähän aktiviteetteja, pari lenkkiä päivässä koirien ilmoitustauluja nuuhkien. Sapuska on nykyään moitteetonta, enää ei tarvitse tyytyä ihmisiltä jääviin ruoantähteisiin, vaan Pedigree Palia lyödään kuonon eteen, ja monelle koiralle liikaakin.
Koiran muonan tuottamista varten täytyy kasvattaa muita elukoita, joten lemmikkien takia moni muu eläin kasvatetaan ahtaissa oloissa ja tapetaan sitten lyhyen elämän jälkeen. Onko tuon koiran elämä sitten arvokkaampi kuin sian, naudan tai broilerin? Sanomattakin on selvää, että ihminen on niin korkea olento, että muiden eläimien tappaminen on oikeutettua!
Näin pitkän talvisen poutajakson aikana on helppo seurata missä kulkevat koirien suosimat reitit. Keltaisin kirjailuin ja tummin pökälein koristellut tienvieret kertovat ihmisen ystävän liikkeistä. Moni pökäle on jäänyt laittamatta pussiin! Paljon hyvää eloperäistä lannoitetta menee hukkaan. Kyllä ennen vanhaan ymmärrettiin huussin alustavaran arvo maan kasvun ylläpitäjänä!
Itse olen joskus kutsunut kaupunkien koirapopulaatiota proteiinireserviksi. Kriisiaikoina, joita ei ole onneksi vähään aikaan ollut, ravintopulan äityessä pahaksi katseet saattaisivat kääntyä nelijalkaisten ystävien suuntaan...Internetin aikana reseptejäkin löytyisi helposti;-)
Entäpä sitten evakuointitilanteet. Onko VR varannut tarpeeksi lemmikkieläinosastoja evakuointijuniin?
Ehkä sitten eläkkeellä, kun muutamme emännän kanssa maaseudun rauhaan, hankin bernin. Syön sitten itse vähemmän!
