Tuntuu kuin noita unohtumattomia asioita olisi paljon:
Joskus -80 luvun alussa käänsin piirin partioleirillä ortodoksista iltahartautta vierellä istuvalle englantilaiselle, halua ja intoa kääntämiseen taisi olla enemmän kuin taitoa, asia tuli kuitenkin selväksi.
Jo kolmella lähiomaisellani on todettu syöpä ja kyllä se pysäyttää kun kuulee asian. Kuten puheinsoitot omaisten tai sukuisten kuolemastakin. Sisareni kuolemasta tulee huomenna 2-v. Isäni sain saattaa vierellä loppuun asti ja hetket ovat elävästi mielessä (reilut 5v sitten).
Iloisten asioiden puolelle tulevat sittenomat häät, lasten syntymät ja kastejuhlat, vanhemman rippijuhla a-saaressa.
Puhumattakaan kielikoulusta portugalissa ½-vuotiaan vauvan kanssa tai Angolaan lähtö 1½ vuotiaan kanssa.