Luulenpa, että keskustelun kiivaus on syntynyt ulkopuolisista syistä. Suorempaa vihjettä en anna. Mielipiteet ovat mielipiteitä, olivat ne sitten tiukkoja tai maltillisia. Rohkeus esittää omia mielipiteitä on jokaisen oma valinta. Mielipiteet, näkökannat, väitteet, teoria ja ideat pitävät liikettä pystyssä. Ajatuksilla liikekin elää.
Syitä on monia, ja joskus saattaa olla kysymys pelkästään kirjoitustyyleistä. Itse kunkin (myös minun) kannattaisi pyrkiä soveltamaan kultaista sääntöä täällä foorumillakin: kirjoita muille, niin kuin toivoisit itsellesi kirjoitettavan. Tosin voi olla sellaisiakin, jotka haluavat itselleen kirjoitettavan mahdollisimman hyökkäävästi, että pääsevät iskemään takaisin...
Olemme kaikki yhtä hyviä tai huonoja, yhtä syntisiä.
Niinpä niin, mutta sen asian ymmärtäminen ei välttämättä ole aina niin yksinkertaista.
Minun tapauksessani oli tosiaan kyse siitä, että seurakunnan toiminta näytti aina olevan niin kovin suorituskeskeistä. Ylistystä, julistusta, lähetystyötä, "miten palvelen Jumalaa parhaiten" -tyyppisiä ryhmiä, mitä lie. Sellainen ei oikein houkuttele, kun ei oikein tiedä, uskooko edes Jumalan olemassaoloon. Miten voisin ruveta käännyttämään ihmisiä johonkin sellaiseen, mistä itsekään en ole vakuuttunut? Tähän tilanteeseen herännäisyyden löytäminen oli minulle todellinen onnenpotku, tai kenties se paljon puhuttu armonvilaus. Voin kertoa, että esimerkiksi SV 85:n teksti kolahti ja kovaa.
Epäily on uskon edellytys. Jos ei epäile, ei voi uskoakaan. Kyseenalaistan mielelläni perinteisiä tapoja ajatella. Mikset Sinäkin tekisi niin?
Niin teenkin, mutta pelkillä kyseenalaistuksilla ilman perusteita on ikävä lähteä mukaan keskusteluun, jossa muut tuovat omaa vahvaa vakaumustaan epäröimättä esille. Siinä saa helposti Raamatusta päähänsä.
