Kenen tietäisin onnesta osattomaksi jääneen,
hänet toisin tänne, ja vaatisin rakastamaan
tätä turhinta, mitä on tehty milloinkaan.
Miks kaikki on vaiti? Miksei puhkea soimaan
tämä ilta hurmaunut, yli mullankin huminoiva?
Olen valmis kuunteluun, en kaipaa mitään.
Olen olematon, jota sisältä kiirehditään,
olen vastaanottaja vain. Olen soiva.
Ohoh onpas Hellaakoski vähän...no en sano mitään.