Uraohjus

[Mauno]

Hei!

Monet sanovat nuorisonohjaajaa ohjukseksi.

Tämmöisellä ohjuksella on, ainakin kirkossa, selkeä ura: kun saa homman kirkosta, on käytännössä uran huipulla! Eteenpäin pääsemisen mahdollisuuksia on hyvin niukasti, paitsi jos lähtee kirkon hommista pois ja hakeutuu muualle. Minulla oli hyvä säkä kun ikääntyessä ja vaivojen lisäätyessä järkkääntyi uusi homma kasvatustyössä (konttorihommaa lisää ja kenttätyötä vähemmän).

Vaikka on ohjuksia ei ole uria! Jokin kuitenkin kirkon nuorisotyössä ja kristillisessä kasvatuksessa viehättää, kun alalle tulee vieläkin hyvin motivoituneita nuoria opiskelijoita tavoiteena kirkon homma lasten ja nuorten parissa.

Alalle koulutetaan mm. Keski-Pohjanmaan AMK:ssa (Raudaskylän kr. Opistosto), josta aikanaan itsekin valmistuin.

Uraohjus otsikko tuntui hassulta, koska ohjusten kohdalla se on hassu käsite!

miettii Mauno

[corni]

Olen havainnut tuota Sepposin mainitsemaa sitoutumattomuutta hyvin paljon.
Olin aikoinaan aika vakavalla tavalla työnarkkari, mutta olen pikkuhiljaa välillä osannut ottaa
rennommin. Suorituskeskeisyys on mennyt minulla myös kristillisyyteen kuin iso jäälohkare
tulikuumaan laavaan. Seurauksena on ollut juuri tätä tulivuorentuhkan kaltaista olotilaa.

[Salis]

Olen havainnut tuota Sepposin mainitsemaa sitoutumattomuutta hyvin paljon.
Olin aikoinaan aika vakavalla tavalla työnarkkari, mutta olen pikkuhiljaa välillä osannut ottaa
rennommin. Suorituskeskeisyys on mennyt minulla myös kristillisyyteen kuin iso jäälohkare
tulikuumaan laavaan. Seurauksena on ollut juuri tätä tulivuorentuhkan kaltaista olotilaa.

Mun periaate duunin tekemisessä on se, että myyn työpanokseni mutten aivojani. Se tarkoittaa, etten muuta ajatuksia ja periaatteitani työn tai työpaikan takia.

[steal]

Minä taas yritän antaa mahdollisimman paljon tietoani ja taitoani asiakkaalle. Yritän palvella parhaani mukaan.
Lisäksi yritän tehdä niin kuin työn tilaava ihminen haluaa työn suoritettavaksi, lisäämällä siihen sen mitä asiakas ei ole osannut vaatia ja opettamalla uusinta tekniikkaa. Kaikki tosin neuvvoteluiden ja perusteluiden jälkeen.
Siitä onkin sitten ajan kuluessa monessa paiassa muotoutunut, luottamus ettei tarvitse enää tarkkaan selitellä vaan tilaavat vaan paikalle ongelmanpoistoon.

Eli yritän myydä parasta mitä vaan pystyn maailmalta löytämään.
Mutta täytyy myöntää että kerran möin ja otin käyttöön tekniikkaa yhdessä tehtaassa, tekniikkaa jota olivat tilanneet, mutta joka oli jo auttamattomasti vanhentunuttta.
Kyse oli eräästä tupakkatehtaasta ja aattelin jotta kylläne kerkee sätkäsä tehä näinkin.  :  )

Olin vähän ilikiä.

[Jampe]

Olin hiljattain työn puolesta eräillä alan messuilla ja siellä satuin mielenkiintoiselle luennolle jossa arvioitiin tulevaisuuden näkymiä työmarkkinoilla työntekijän näkökulmasta, tai oikeastaan kyse kyse oli niistä vaatimuksista mitä koko ajan muuttuva ja teknistyvä työympäristö aiheuttaa tulevaisuuden työntekijälle.
Rohvessoreiden pointti oli pitkälti samanmielinen eli että tulevaisuuden avainsanoja työelämässä ovat ennenkaikkea joustavuus ja kaikenlainen dynaamisuus. Työntekijän näkökulmasta tämä tarkoittaa paljolti sitäkin mistä Salis mainitsi että tulevaisuuden työntekijä ei todella enää myy itseään vaan osaamisensa eli työpanoksensa.
teknisen kehityksen myötä myös paikkaan sidottu työn määrä vähenee ja siirtymä tapahtuu etätyöhön tai eri paikoissa tehtävään työhön.
Työtehtävien muuttumiseen pitää olla valmis. Ja vielä sekin oli jonkun viisaan arvio ollut että tulevaisuudessa ei ehkä enää pärjääkään yhdellä tutkinnolla, vaan jos on esim, kaksi tutkintoa, on huomattavasti paremmat mahdollisuudet koventuvassa kilpailussa osaajista.

Omaa alaani kosketti kaikkein eniten sellainen kysymys että esim. joskus 80-luvulla hankittu tutkinto ei oikeastaan ole enää pätevä nykyajan vaatimuksiin peilaten. (ei, en ole it-alalla) Siinä olin pitkälti samaa mieltä että tietyillä aloilla tehtävien menestyksellinen hoitaminen vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja kehityksessä mukana pysymistä, mutta minu alallani on oikeastaan tapahtunut niin radikaalia kehitystä, että jos ei nyt aivan koko tutkinto, niin ainakin huomattava osa siitä olisi syytä päivittää, mikäli esim. 80-luvulla on valmistunut.

ei ole helppoa, ei!  Tulevaisuudessa alkaa yhä enemmän hämärtyä vanhanaikaiset asetelmat työelämässä ja se on toisaalta hyvä asia.

[Pena]

Olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan työpaikka, joka jatkuvasti arvioi työntekijöiden suorituksia ja irtisanoo herkästi ne, jotka katsotaan tuottamattomiksi, tekee vain vahinkoa itselleen. Työpaikalla keskitytään tällöin vain virheiden välttämiseen ja tehokkuuden todistamiseen esimiehille. Varsinainen tavoitteellisuus ja luovuus jäävät sivuun. Väen vaihtuminen aiheuttaa jatkuvaa kouluttamista ja tehtäviin opastamista.

Työn hyvä tekeminen edellyttäisi työrauhaa. Ehkä se ei toisaalta ole nykyisin mikään tavoite. Talouselämähän näyttää perustuvan uskottaville lupauksille (osakemarkkinoille annetuille positiivisille signaaleille) eikä todella saavutetuille tuloksille.

[seppos]

Olin hiljattain työn puolesta eräillä alan messuilla ja siellä satuin mielenkiintoiselle luennolle jossa arvioitiin tulevaisuuden näkymiä työmarkkinoilla työntekijän näkökulmasta, tai oikeastaan kyse kyse oli niistä vaatimuksista mitä koko ajan muuttuva ja teknistyvä työympäristö aiheuttaa tulevaisuuden työntekijälle.
Rohvessoreiden pointti oli pitkälti samanmielinen eli että tulevaisuuden avainsanoja työelämässä ovat ennenkaikkea joustavuus ja kaikenlainen dynaamisuus. Työntekijän näkökulmasta tämä tarkoittaa paljolti sitäkin mistä Salis mainitsi että tulevaisuuden työntekijä ei todella enää myy itseään vaan osaamisensa eli työpanoksensa.
teknisen kehityksen myötä myös paikkaan sidottu työn määrä vähenee ja siirtymä tapahtuu etätyöhön tai eri paikoissa tehtävään työhön.
Työtehtävien muuttumiseen pitää olla valmis. Ja vielä sekin oli jonkun viisaan arvio ollut että tulevaisuudessa ei ehkä enää pärjääkään yhdellä tutkinnolla, vaan jos on esim, kaksi tutkintoa, on huomattavasti paremmat mahdollisuudet koventuvassa kilpailussa osaajista.

Omaa alaani kosketti kaikkein eniten sellainen kysymys että esim. joskus 80-luvulla hankittu tutkinto ei oikeastaan ole enää pätevä nykyajan vaatimuksiin peilaten. (ei, en ole it-alalla) Siinä olin pitkälti samaa mieltä että tietyillä aloilla tehtävien menestyksellinen hoitaminen vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja kehityksessä mukana pysymistä, mutta minu alallani on oikeastaan tapahtunut niin radikaalia kehitystä, että jos ei nyt aivan koko tutkinto, niin ainakin huomattava osa siitä olisi syytä päivittää, mikäli esim. 80-luvulla on valmistunut.

ei ole helppoa, ei!  Tulevaisuudessa alkaa yhä enemmän hämärtyä vanhanaikaiset asetelmat työelämässä ja se on toisaalta hyvä asia.

Minun työurani aikana kävi niin, että firmassa ei ollut yhtään samaa laitetta jäljellä kuin oli tullessani. Meillä oli yhdellä kaverilla tutkintoja puoli tusinaa. Insinööri, DI, Tekn Lis, KTM, Oik kand ja lääket. kand ja lisäksi puhui useita kieliä mm japania. Jos joku kysyy mitä hän sai töissä aikaiseksi niin eipä juuri mitään. Juristin tehtävissä hän oli kun lähdin.

[Leena]

Työpaikalla keskitytään tällöin vain virheiden välttämiseen ja tehokkuuden todistamiseen esimiehille. Varsinainen tavoitteellisuus ja luovuus jäävät sivuun. Väen vaihtuminen aiheuttaa jatkuvaa kouluttamista ja tehtäviin opastamista.
Työn hyvä tekeminen edellyttäisi työrauhaa.

Pari kommenttia tuosta työrauhasta.Kokenut kaiken tietää, mtta kyllä se hullu  on joka kaiken kokee.  Kun valmistuin, laskettiin kaiket päivät "koota" eli potilaskäyntejä, ja hätä oli suunnaton ellei joka viikolla ylletty numeeriseen normiin, sillä vain toteutuneet ajat laskettiin suoritteiksi - poisjäänneille ei itse mitään voinut, no, uskottiinhan tämä tietenkin. Sitten käskettiin kaksoisbuukata kaikki (!) ajat "kyllä aina se toinen tulee, ettei olisi tätä hukkakäyttöä".  Se oli ihan tolkuton yritys.  Reviisoria ramppasi valvomassa ja laskemassa sitä miten aika käytetään niin että muutamaan törmäsi vessareissullakin.  Vedettiin terveyskeskuslääkäreille työnohjausryhmää, politoista tuntia kerran kuussa - se käskettiin lopettaa, kun siinähän meni työaikaa hukkaan - no, ehkä, saattoihan se olla huono ryhmä, mutta mielellään ne kyllä kävi.

Espoossa terveyskeskukseen työhön mennyt kaveri kertoi, että joku oli keskusvirastosta soittanut sille ja sanonut, että me on täällä huomattu, että sinä avaat tietokoneepäätteesi aina kolmea yli kahdeksan.  Missäs sinä ne kolme minuuttia vetelehdit, ne oli kysyneet, sinun työaikasihan alkaa kahdeksan reikä reikä?  Kaveri kysyi että oletteko ikinä katsoneet milloin minä sen suljen. Eivät olleet, kun se ei kulunut sitten taas heille. 

Lopulta väki kyllästyi ja karkasi privaattiin "jotta sais edes joskus hoitaa ihmisiä", ja aika moni vaihtoi ammattia.  Kannattipa sekin.
Kun lopulta kaikki olivat jokseenkin menneet, asenneilmastoa oli pakko miettiä uusiksi, ainakin pk-seudulla se jo hieman toimii, ja missä ikinä kuullaan esimiehestä joka "antaa kanssa työrauhan" sinne kas kummaa saadaan työntekijöitä.

Tämä on yleislinja - yksiköt näyttävät tämän jälkeen aika hyvin pitävän "vapaamatkustajat" kurissa, siis ne, joilla on aina jotain tärkeämpää tehtävää, kun pitäisi jakaa uudet potilaat.

[Jampe]

Talouselämähän näyttää perustuvan uskottaville lupauksille (osakemarkkinoille annetuille positiivisille signaaleille) eikä todella saavutetuille tuloksille.

Julkisella sektorilla tuo näkyy kasvavina tehokkuuden paineina. Aina vaan pitäisi tehostaa lisää ja lisää. Välillä sitä ihmettelee että miten enää voi enempää tehostaa kun esim. itse teen nykyisin sekä kaikki entiset työni joihin on lisätty paljon uutta sekä hiljattain eläkkeelle jääneen esimieheni työt kosa tilalle ei palkata ketään.  Osin tämä on mahdollista uudenaikaistettujen menetelmien käyttöön otosta johtuen, osin varsin dynaamisesta venymisestäni. Tosin täytyy tunnustaa että pidän kovasti työstäni enkä ole valittajatyyppiä mutta joskus sitä tulee mietittyä että kauankohan sitä mahtaa tällä tavalla jaksaa... Lisäksi olen vapaa-aikanani melko aktiivinen eli koko ajan on jotain projekteja tekeillä. Kun yksi on loppusuoralla, suunnittelen jo seuraavaa. Yleensä ne ovatkin hyvää vastapainoa työlleni koska vapaa-aikanani teen mielelläni jotain käsilläni, kun työssä en saa. Rakennan, nikkaroin ja sen sellaista.  Ei se ole mitään jos ruumis väsyy työstä, se on tervettä! Mutta kun pää väsyy työstä niin se on stressiä.

[steal]

Tuo Jampen mainitsema tehokkuudenkiristäminen on ikävää todellisuutta. Nykyään ei mikään tunnu riittävän.
Pörssiyhtiöiden on tehtävä aina vaan enemmän tulosta ja se näkyy joka paikassa, muuallakin kuin pörssiyhtiöissä aivan samalla tavalla. Hommat kumuloituu.
Kun keksitään jotain työtähelpottavaa, niin ei se auta kuin vähän aikaa koska taas "väännetään ruuvia tiukemmalle" ja otetaan irti mtä saadaan. Sitä tää on hyvin pitkälti nykyään. Jossain tulee kyllä raja vielä vastaan mutta milloin.
Ihminen on niin ahne että haluaa optiot ja pörssirahat, on aivan sama miten se suorittava porras voi ja elää, kunhan tehdään halavalla ja noppeesti.

Eikös olekkin mukava mennä saunan jälkeen nukkumaan jos on saanut möyriä jotain ruumilista ja mielekästä työtä oikein kunnolla,tuntee kehossa "tervettä kipua".

[Salis]

Tuo Jampen mainitsema tehokkuudenkiristäminen on ikävää todellisuutta.

Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että mikro, pien- ja keskisuurten yritysten osuus yrityskannastamme on 98 prosenttia.
Näissä työskenteele 878 000 työntekijää, kun suuryrityksissä vain 557 000 työntekijää. Tehokkuuskiristykset koskevat pääasissa pörssiyrityksiä eli osaa 557 000 työntekijästä. (Suuryritykset = yli 250 työntekijää).

[mt]

Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että mikro, pien- ja keskisuurten yritysten osuus yrityskannastamme on 98 prosenttia.
Näissä työskenteele 878 000 työntekijää, kun suuryrityksissä vain 557 000 työntekijää. Tehokkuuskiristykset koskevat pääasissa pörssiyrityksiä eli osaa 557 000 työntekijästä. (Suuryritykset = yli 250 työntekijää).

Isojen yritysten johdon päättämiä kustannustehokkuuden parantamisvaatimuksia toteuttava keskijohto saa urakkansa hyvään alkuun aloittamalla lyhyet ja tylyt hintaneuvottelut alihankkijoiden kanssa. Näin paine kohdistuu usein ensimmäiseksi niihin pieniin yrityksiin, joiden asiakkaat ovat yrityksiä. Pienyrityksellä ei ole usein vaihtoehtoja ja pelivaroistakin on vedetty löysät pois tarjouskilpailujen kierteessä. Jos pienyrityksen asiakaskunta koostuu kuluttajista, tehostamistoimien vaikutukset tuntuvat hitaammin. Tästä mekanismista on kokemusta 90-luvun laman, vuosituhannen vaihteen kuplanpuhkeamisen ja tämän nykyisen finanssikriisin ajalta.

Mt