Mitä tapahtuisi, jos nykyään saarnattaisiin tällä tavalla? Pelkäänpä, että tämä sananpalvelija joutuisi taatusti puhutteluun. Häntä syytettäisiin ainakin syylistämisestä, tuomitsemisesta ja pelottelusta. Siksipä tämmöisiä saarnoja ei enää kuulla kirkoissamme.
Tuohon en jostakin syystä jaksa uskoa - saarna sinänsä on leimallisesti viidesläinen, max muutamine etsikonaikoineen sun muineen, ja tunnen ainakin pari pappia jotka näin yhä saarnaavatkin ihan rauhassa ja täydellä höyryllä. Ei ole puhuteltu. Kansanlähetyksen piirissä liikkuvat nykyisin, eli sinne vaan sitten jos tällaista ravintoa isoaa ja janoaa.
Mutta totta toinen puoli. Soitin kotiin tyypillisen "oletteko hengissä" puhelun ja houkuttelin Herättäjäjuhlille. Vain matkan pituus arvelutti kun mmmolle ja vaarille alkaa kertyä raihnautta, ja samaan hengenvetoon kin mietti onnistuisiko, valittelivat radiojumalanpalveluksen - minkä lie sunnuntain - saarnan makeutta. "Joku kai sitten tuollaista tarvitsee kun kerran sitä on...kai minä vain en ymmärrä...mutta kun en siitä mitään saa irti..." yritin kysyä mikä noin tarkemmin keitti, muta en saanut muuta selville kuin "makeilun"mitä se sitten olikin. Kai olen itsekin kitissyt siitä että eihän enää kuule muusta kuin sööteistä kedon kukista ja herttaisista taivaan linnuista ja siitä kuinka "me kaikki saamme yhdessä " (mitä?). Mutta jokin aika sitten jäin kyllä sitä ajattelemaan - kiitos Pirskan - edustaako tuo jatkuva kritisointi mitään...mitä se edustaa. "Niin kauan kirkossa käydään kuin siellä uskontunnstus luetaan". Ketju kyllä keikahti - huumoria lienee eikä hassumpaa - niiden kirkkojen kuvailuksi, joissa on
käyty...löytyi tiekirkkoa ja tutustumiskohdetta ja hyviä kuvaksiahan ne olivat...luulin tarkoitettavan että jumalanpalveluksissa...
Aihe: Toista se oli ennen (Luettu 5308 kertaa)