Katsoin eilen illalla TV1:stä klo. 21 alkaneen ranskalaisen elokuvan. Sillä oli erikoinen nimi, Kunnes soitto lakkaa tms. Nimestä viis, juttu oli mahtava kuvaus siitä kuinka meissä taistelevat oikea ja väärä, opittu(opetettu), viettielämä vastaan arvokkaat perintötekijät, sitkeys opiskella ja sen antama palkinto.
Kaveri oli isänsä hämärähommissa "käsikassara" ja toisaalta äidinperintönä lahjaksi saadun musikaalinen. Pianisti. Sattuman oikusta hän alkoin harjoitella uudelleen koesoittoa varten. Kiinalainen stipendiaatti-pianisti alkoi opettaa ja se oli minusta elokuvan hienointa antia. Vallankin kun se ylväs opetus vuorotteli kaiken likaisen, brutaalin kanssa.
Melkein ihailin tätä sankaria. Kummallista, sellainen kun hän oli, psykopaatiksikin arvosteluissa mainittu.
Pääosan esittäjä oli loistokas. Hänelle 5 tähteä, muutoin koko jutulle 4.
