Mitä luin/luen viimeksi 7.

[PekkaV]

"Ihmistä ei hyväksytä ainoastaan sellaisena kuin hän on, vaan olipa hän mitä hyvänsä."

                                                                                   Antti Kylliäinen: Armoa työhön, s.54


"Minua ei kiinnosta, onko jokin asia hyvä tai paha. Minua kiinnostaa, mikä sen idea on."

                                                                                   Tuomas Nevanlinna, HS tänään


Jälkimmäistä lukiessani tuli mieleeni edellinen. Onko tässä Platonin idea-ajatus: kaiken takana on idea? Lävistetään arkipäiväinen klisee. Puhkaistaan kupla. Ei reagoida välittömästi ajattelematta. Järki otetaan käyttöön. Ymmärrys lisääntyy. Lähestytään oleellista. Ei arvoteta, vaan mennään ihmisen viereen. Ollaan hänen kanssaan. Tutustutaan.

[myyrä]

"Kuten kirjallisuudentutkija M.Gromyko on vakuuttavasti esittänyt, vanhus Zosima on mitä todennäköisimmin ollut esikuvana F.M.Dostojevskin romaanin Karamazovin veljekset samannimiselle sankarille".

-Lainaus kirjasta : Konevitsan luostari - toimittanut pappismunkki Arseni, Otava Keuruu 1993, s.41.

Isä Zosima oli, oltuaan sitä ennen munkkina muualla, munkkina myös Konevitsan luostarissa. Sieltä hän siirtyi vanhus, isä Vasilskin kanssa Siperiaan, jossa he perustivat Turinskin Nikolaoksen naisluostarin. Vanhus Vasilskin kuoltua isä Zosima ja sisaret muuttivat Moskovan alueelle ja perustivat 1826 Vereiskin lääniin Pyhälle Kolminaisuudelle ja Jumalanäidin Hodigitria ikonille pyhitetyn Zosiman erakkoluostarin.

-Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava.

[myyrä]

Seuraavaksi otan luultavasti käsittelyyn Valamon historian. Sivukirjastossa ne ilmeisesti jo pitää meikäläistä ortodoksina, kun ei näytä olevan kiinnostunut kuin luostareista.

Elän kyllä tavallaan erakkomunkin elämää.

[Riitta-mummi]

              Lukaisin Pirkko Saision esikoisromaanin Sisarukset.

              Se on kuvausta Tampereelta lähtöisin olevien sisarusten elämästä viime sodan aikana Vallilassa. Työläisromaani, joka on ilmeisesti antanut aiheestaan myös Elämänmenolle.

Tamperelaismurteen käyttö on hykerryttävää, tyypit elävästi kuvattuja. Aatteen palo ei häirinnyt tippaakaan. Sitähän se oli silloin. Oikein ahmittava lukuromaani.

Ei ole kirjasto vielä ilmoittanut Tapani Lehtisen Kielen vuosituhannet olevan noudettavissa. Tilasin jo viikko sitten, eikä sen pitänyt olla lainassa.

[maisakai]

 Matti Yrjänä Joensuun dekkareista pidän, mutta enimmäkseen luen naisten kirjoittamia rikosromaaneja. Parhaillaan Donna Leonen tie kuinka mones. Liza Marklund, Leena lehtolainen, Outi Pakkanen, Patricia Cornwell, Mary Higgins Clark( kaupallinen!) ym. Dorothy Sawersissa ja Agatha Christiessa on vanhan ajan tenhoa.

Riitta-mummi, suosittelen myös P.D. Jamesia ja Fred Vargasia, mikäli pidät naisdekkaristeista. James on erinomainen brittidekkaristi. Vargas on ranskalainen ja kirjoittaa "vähän nyrjähtäneitä tarinoita". Muillekin dekkarien ystäville suosittelen lämpimästi.

Mitä tulee omin lukemisiini tällä hetkellä, niin menossa on mm. Tuurin Uuni sekä Niirasen Martti Simojoki - kirkon ääni. Viimeksi luin Outi Nyytäjän Maailman laidalta - kertomuksia Bretagnesta.

[hippiäinen]

Mitä tulee omin lukemisiini tällä hetkellä, niin menossa on mm. Tuurin Uuni....

Minulla jäi uunin muuraus keväälle tai kesälle  

Viimeisimmäksi lueskellut Suomen lintuopasta ja kirjaa lintujen muutosta  

[maisakai]

Uuni on erinomaista luettavaa unettomiin öihin! 

Satuin mainitsemaan kirjan eräälle 12-vuotiaalle nuorelle miehelle, joka ei uskonut, että joku voisi kirjoittaa 400 sivua yhden uunin muuraamisesta!   

[amanda]

Paulo Coelhon Alkemistin luin viimeksi. Antoisa.

[Riitta-mummi]

Kiitos vinkeistäsi maisakai. Olen lukenutkin monta P.D.Jamesin kirjaa ja pidän niistä paljon. Vargas on vieras. Muitakin mainitsemattomia on vaikka kuinka paljon, panin siihen kirjoitukseeni vain ne mitkä ensimmäisenä mieleen tuli. Ruotsalaisia ja norjalaisia on useita, ranskalaisia ei niinkään dekkaripuolella, mutta klassikot Hugo, Zola, Flaubert,
Camus ym. on luettu nuoruuden innolla.
Adam Dagliesh on hienoimpia hahmoja dekkarikirjallisuudessa. Toinen hyvä on Mma Ramowtse, vaikka en osaa Mc CallSmithin kirjoja oikeina dekkareina pitääkään. Niissä viehättä Botswana ja ihmistyypit .
Nyt sain Pirkko Saisio kuumeen. Käyn ilmeisesti kaikki läpi järjestään. Ensimmäinen minkä luin n. 1-2 v.sitten oli Voimattomuus.

                                                           

[Leena]

Isomummon jäämistöstä Pearl Buckin Kiina-kuvauksia. Viimeksi kylläkin kahden hyvin erilaisen lähetyssaarnaajanpojan elämää kuvaavan "Jumalan miehiä" Kumpikaan ei usko mihinkään jumalaan, toinen häpeää taustaansa avoimesti, toinen joutui näkemään, kinka boksarit surmasivat hänen koko perheensä, eikä usko ainakaan "isänsä jumalaan", mutta molemmilla on fanaattinen aate maailman muuttamiseksi. Se on varsin helppo kirja, mutta siinä on ajatusta, paljonkin, ja siksi kai niihin palaa mielellään.

Toinen on lahjaksi saatu: Bibelsyn och bibelbruk, osoittautui vähän pettymykseksi, alkaa kovin perusteellisesti siitä että kas on tämmöinen kuin Raamattu. Ja sitä on sitten tutkittu vähän eri tavoin, niin, ja tulkitt monin tavoin. Hohhoi. Tarvitsisin kärsivällisyyttä päästäkseni asiaan... kai se tuosta etenee...

Sain listan kommentaareista, jotka yritän ostaa antilkka.netistä halvalla ja seuraavaksi haen Teologisen kirjastosta pitkään mankumani Bonhoefferin Sanctorum Communion englanninkielisenä. Kai ne jo ihmettelee, mahdoton meteli, ja sitten ei ilmestytä lainaamaan...mutta on ollut kaikkea tässä...

[Atanasia]

Nyt sain Pirkko Saisio kuumeen.

Suosittelen Saision kirjaa Betoniyö
se on yksi kestosuosikeistani, luen sen
uudelleen aina aika ajoin.
Siinä on niin tosi tosi niukasti, vähillä sanoilla kuvattu
niin paljon.

[maisakai]

Minäkin olen pitänyt Saision teoksista, tosin Voimattomuus on vielä lukematta. Elämänmeno ja Punainen erokirja tulevat ensimmäisinä mieleen.

Perinteisistä dekkareista voisin muuten suositella vielä paria mieskirjailijaa: venäläistä Boris Akuninia ja kiinalaista Qiu Xiaolongia. 

[Riitta-mummi]

 Mulla on nyt menossa Saision omaelämänkerrallinen Pienin Yhteinen Jaettava. Oikeen on proustilaiseksi sielunanalyysiksi takakannessa kehaistu. Minusta se on hulvaton ja tutunoloinen kuvaus 1950-luvun lapsuudesta ja hullunkurisesta perheestään.

Muutamia kivoja muurresanoja esiintyy, esim. pillaaminen. En tiedä moniko tuntee sen synonyymiksi itkemisen.

Saision isän juuret ovat Hämeenkoskella, Kärkölän naapuripitäjässä. Kärkölässä minäkin sen kuulin. Tai sitten jo Orimattilassa. Ainakin lapsen sanoivat ilkeästi jos joku itki:"Älä pillaa siinä!".

Toisaalta lueskelen suurella kiinnostuksella Tapani Lehtisen Kielen vuosituhannet. Suomen sukulaiskielien historia sieltä Volgan mutkasta on parasta. Kielioppikohdat hypin yli ja sitten olen jo kurkistellut Suomen murre-alueita. Ne on myös mielenkiintoisia.

[seppos]

Mulla on nyt menossa Saision omaelämänkerrallinen Pienin Yhteinen Jaettava. Oikeen on proustilaiseksi sielunanalyysiksi takakannessa kehaistu. Minusta se on hulvaton ja tutunoloinen kuvaus 1950-luvun lapsuudesta ja hullunkurisesta perheestään.

Muutamia kivoja muurresanoja esiintyy, esim. pillaaminen. En tiedä moniko tuntee sen synonyymiksi itkemisen.

Saision isän juuret ovat Hämeenkoskella, Kärkölän naapuripitäjässä. Kärkölässä minäkin sen kuulin. Tai sitten jo Orimattilassa. Ainakin lapsen sanoivat ilkeästi jos joku itki:"Älä pillaa siinä!".

Toisaalta lueskelen suurella kiinnostuksella Tapani Lehtisen Kielen vuosituhannet. Suomen sukulaiskielien historia sieltä Volgan mutkasta on parasta. Kielioppikohdat hypin yli ja sitten olen jo kurkistellut Suomen murre-alueita. Ne on myös mielenkiintoisia.

Pillaaminen oli käytössä ainakin Helsingissä. Saision elämänkumppani Pirjo Honkasalo oli vuotta alempana ja Pirjon isoveli Antero oli samalla luokalla koulussa. Pirjon tunsi jo kaukaa sillä hänellä oli kahden metrin askel.

[Pyryharakka]

Pasilassa miekin olen pillannut kyynelin. Täälä Etelä-Karjalassa olen pillannut vain rahaa.