- Joo, kipu tai pahoinvointi on ikäviä kumppaneita. Sairaus tuntuu vähän itsetunnossakin, ei siitä pääse millään, mitä minä teen väärin kun olen kipeä...tai mitä se nyt kullakin on. Väsyykö joskus jo lohduttelijoihinkin, mene tiedä. Dosettiin oli ainakin omien vanhempieni vaikea suhtatua huumorilla, vaikka apuvälinehän se on, tuntui olevan kuin hutomerkki: Katso millainen mummonkrupsa sinusta on tullut...
vähän siinä lohduttaa ajatus nuoruudesta joka uudistuu päivittäin, tai ristiriidasta, toivooko saavansa pitää vanhan vai heittää loputkin rievut ja puketua katoamattomaan.
Paavalilla ei ollut lapsia! No, oli seurakunta, ja siitä työstä luopminen oli vaikea ajatus.
- Syöpään sairastunut ystäväni - yksi kolmesta - on kadonnut näköpiiristä vallan, ja olen huolissani. Torppaa kaikki yritykset pitää yhteyttä, ja ennen piti kuitenkin, mitähän onkaan tapahtunut