Rönsyilyketju

[vaivainen mato]

Mäne vaen Kaenuuseen, mäne Lentualle siitäkin huolimatta, että siellä on kova pakkanen. Kus suattaa jiätyä kuarelle.
Kaenuussa suap heleposti sinisiä ajatuksia, jotkaneiuvoo järkikultoo, mittee pittää tehä

[hippiäinen]

Jos luen, niin mitä; rupeenko 'muuraamaan uunia' vai lähdenkö samoilemaan Kainuun selkosille...

Hyryn 'Uuni' oli tällä erää magneettisempi. Selkosille olin menossa Konsta Pylkkäsen kanssa ja sinne siis sitten kun on uuni muurattu....

[Leena]

En tiedä itkeä vaiko nauraa. Yksi vaiva kun helpottaa, toinen tulee! Sunnuntaina en voinut istua, maanantain ja tiistain välisenä yönä päivystyspolilla käynti, virtsatietulehdus. Paha. Taas lisää lääkkeitä. Tänään SI-lonkkanivel alkoi vihoitella.
Tänään en kunnolla pääse kävelemään. Nukkumisestakaan ei kipeän lonkan takia ole varmuutta.
Minulla on kai kahden suvun kaikki sairaustekijät geeneissäni. Yritän jaksaa ajatella, että näin sitä ihmistä riisutaan.

Ikävä kuulla, Riitta.  Toivottavasti kivut alkavat vähän hellittää. Itselleni on sanottu joskus lohduksi samat sanat, ja ne veivät miettiväiseksi. Hyvin nähty, luulen. Mutta älä "riisuudu" ennen aikaansa, olisi ollut silloin sovelias jatko.

Eipä sillä; kun kertyy ikää, alkaa kulku käydä vaivalloisemmaksi eikä elämästä luopumisen ajatus ole niin vaikea,  ja jos nuore(hko)na sairastuu sitä ajattelee aivan väistämättä enemmän kuin muutoin ajattelisi. Saikohan tästä nyt mitään tolkkua?

Joko jakselet paremmin?

[Salis]

Ikävä kuulla, Riitta.  Toivottavasti kivut alkavat vähän hellittää. Itselleni on sanottu joskus lohduksi samat sanat, ja ne veivät miettiväiseksi. Hyvin nähty, luulen. Mutta älä "riisuudu" ennen aikaansa, olisi ollut silloin sovelias jatko.

Eipä sillä; kun kertyy ikää, alkaa kulku käydä vaivalloisemmaksi eikä elämästä luopumisen ajatus ole niin vaikea,  ja jos nuore(hko)na sairastuu sitä ajattelee aivan väistämättä enemmän kuin muutoin ajattelisi. Saikohan tästä nyt mitään tolkkua?Joko jakselet paremmin?

Riitta-mummin piristykseksi kerron vitsin. 70-luvulla ulkoministeri Karjalainen meni Tansaniaan safarille metsästämään villieläimiä. Hän palasi aikanaan kotiin. Lehdistö oli vastassa ja kyseli Karjalaiselta, että tuliko saalista. Karjalainen vastasi, että ammuin yhden nösörin. Toimittajat olivat ihmeissään, että mikäs sellainen eläin on. Karjalainen vastasi, että siellä metsän laidassa se huusi nou söör, nou söör, nou söör ja minä otin ja ammuin sen nösörin.

[Riitta-mummi]

Kiitos, vähän helpottaa. Oli kai tulehdus päässyt muhimaan huomaamattani jonkin aikaa
ja sitten vaiva alkoi rajuna.

En muuten niin vaivaiseksi tuntisi itseäni, mutta puoliso on äitiinsä tullut perusterve, ei disperiinin puolikasta tarvitse. On toki hänellä vanha urheiluvamma riesana.

Kun on ollut viikon kivuissa, syän märkänee ja alkaa kiukuttaa. Lääkkeiden lappaminen
on lisääntynyt silmätipoilla, antibiootilla ja tietysti maitohappobakteereita täytyy ottaa.
Sain jo joululahjaksi dosetin. On sekin näky!

Minua on kyllä lohduteltu, osaanotettu ja tsempattu. Kiitos kaunis!

En kyllä näillä pakkasilla menisi ulos hengitysvaikeuksien takia, että sikäli sairastelen sopivaan aikaan. Luen dekkareita reipastuakseni ja foorumin linkit on nyt arvokkaita.

[Leena]

- Joo, kipu tai pahoinvointi on ikäviä kumppaneita.  Sairaus tuntuu vähän itsetunnossakin, ei siitä pääse millään, mitä minä teen väärin kun olen kipeä...tai mitä se nyt kullakin on. Väsyykö joskus jo lohduttelijoihinkin, mene tiedä.  Dosettiin oli ainakin omien vanhempieni vaikea suhtatua huumorilla, vaikka apuvälinehän se on, tuntui olevan kuin hutomerkki: Katso millainen mummonkrupsa sinusta on tullut...
vähän siinä lohduttaa ajatus nuoruudesta joka uudistuu päivittäin, tai ristiriidasta, toivooko saavansa pitää vanhan vai heittää loputkin rievut ja puketua katoamattomaan.
Paavalilla ei ollut lapsia!  No, oli seurakunta, ja siitä työstä luopminen oli vaikea ajatus.

- Syöpään sairastunut ystäväni - yksi kolmesta - on kadonnut näköpiiristä vallan, ja olen huolissani. Torppaa kaikki yritykset pitää yhteyttä, ja ennen piti kuitenkin, mitähän onkaan tapahtunut

[hippiäinen]

- Joo, kipu tai pahoinvointi on ikäviä kumppaneita.  Sairaus tuntuu vähän itsetunnossakin, ei siitä pääse millään, mitä minä teen väärin kun olen kipeä...tai mitä se nyt kullakin on. Väsyykö joskus jo lohduttelijoihinkin, mene tiedä. ....Katso millainen mummonkrupsa sinusta on tullut...

Niin ovat keljuja kumppaneita ja kyllä väsyy, lohduttelijoihin 

Ja dosetti on ollut minullakin jo vuosikausia 

[Riitta-mummi]

Sepä se, menestysteologit katsovat sairastamisen synniksi!

Jeesus paransi sairaita, jopa verenvuototautia(?) sairastavan naisen.

En kyllä mene öljyllä voideltavaksi tai lähetä rukousliinaa siunattavaksi.
 Uskon koululääketieteeseen, vaikka syönkin nivelsärkyihin glukatsamiinia. Paljon dosettiani täyttävät myös vitamiinit, kalkkitabletit ja lasten disperiini.

Se tässä on, että ikkunasta näkee nyt paljon, vaikka ei kyttää. Lintuja tulee seuratuksi. Niitä on vain aika vähän. Tikatkin ovat kadonneet ja oravia ei ole näkynyt sitten tammenterho-ajan.

[Riitta-mummi]

Voi hirveää, mitä ruikutusta viikon sairastamisesta minulta! Tiedän teitä foorumilaisia monta , joilla on jatkuva vakava sairaus. Ollut ehkä vuosikymmeniä.

Autuaita ovat kärsivälliset!                   

[Salis]

Voi hirveää, mitä ruikutusta viikon sairastamisesta minulta! Tiedän teitä foorumilaisia monta , joilla on jatkuva vakava sairaus. Ollut ehkä vuosikymmeniä.

Ei kannata hirvitellä. 

Ruikuttaminen on osa tervehtymistä.
Sairaana pieni itsesääli on aina paikallaan.

Olen sairaana vihainen ja ärtsy. Ottaa päähän, kun on sairas.
Kun olen ärsyttävä, saan olla ihan yksin ilman, että kukaan puuttuu massiiviseen itsesäälittelyyni.
Vaikka tervehdyn, otan itsesäälittelyn lopuksi vielä namia ja suklaata.
Sitten voi taas olla kiva, hauska, iloinen, filmaattinen ja aurinkoinen, kun olen saanut ruikuttaa oikein niin maan perusteellisesti.

[PekkaV]

Sairaana on lupa levätä.

[hippiäinen]

Jos on kroonisesti sairas, ei kukaan jaksa sympatiseerata jos siitä jatkuvasti ruikuttaa, eikä jaksa eikä voi sairastavakaan ruikuttaa. Jotenkin pitää päästä eteenpäin, ts. edes jollain tapaa tulla sairautensa kanssa kamuks ja oppia sen kanssa elämään.

Satunnaisista vaivoista meistä jokainen ruikuttaa ja kiukuttelee, sehän on ihan selvää ja oikeutettua. Ja mitä parasta, se ruikuttaminen saattaa auttaa  ja ne namit ja suklaat nyt ainakin ja ennenkaikkea se jos on tieto että kurjuus on ohimenevää. Nyt siis tarkoitan mitään vähättelemättä ns. pikkuvaivoja.

[PekkaV]

Sairaus on oire.

[Salis]

Sairaus on oire.

Myös särky on OIRE.

[PekkaV]

Myös särky on OIRE.

Tämä on se yleinen käsitys.