Huumori ymmärretään ja hyväksytään toisilta nimimerkeiltä ja toisilta taas ei 
- Niissä netti oppimisympäristönä -tutkimuksissa kuului tulleen tämmöistä esille: Ihmiset muodostavat aika nopeasti toisistaan mielikuvan, joka on tai ei ole todenmukainen, ja useinhan se ei ole. Joku miellettiin uhkaavaksi, toinen aggressiiviseksi, kolmas hyväntahtoiseksi tunnelmankeventäjäksi - yksinkertaistaen jotenkin näin. Se johtaa juuri siihen, että kuvitteelliseen henkilöön reagoidaan, pikemminkuin, kuin hänen tekstinsä sisältöön.
- Sitten tietenkin käy joskus näin: Kysyminen mielletään kyseenalaistamiseksi, ja sehän on aina vahinko - jäävät vastaukset saamatta.
- Joskus olen tuuminut, että itse tuo varpaillaanolo ei välttämättä olisi niin pahaksikaan. Hyvä ominaisuushan se on, jos osaa ajatella, miltä toisista minun sanani ehkä tuntuvat. Netissä ehkä vain välillä unohtuu että niitä juttuja lukee elävä ihminen, ne eivät ole päiväkirjamerkintöjä.
Josko sitä itse oppisi huomaamaan, milloin joku kenties, vaikka aihevalinnan perusteella, on tällä kertaa tosissaan ja ehkä hädissään?
Huumori sijansa saakoon, mutta valikoimmehan me live-tilanteessakin sanamme tilanteen mukaan. Ei se sillä-kertaa-hätääntynyt välttämättä huumorintajuton ole, kyseessä vain sattuu olemaan juttu joka ei ole hänestä naurun asia juuri sillä hetkellä. Itse en täällä ole kokenut tämmöisiä nyt; Esimerkiksi siihen kääntymys-kyselyyn sain vain asiallista ajateltua ja lämmintä palautetta.
Silti epäonnistuu vaikka kuinka yrittää, joskus mokaa kuten elävässä elämässä eli sanoohan sitä sielläkin pahasti, silloin vain näkee pahoittaneensa toisen mielen ja korjaaminenkin käy helpommin. Ja toisaalta netissä huomaa jonkun aina loukkaantuvan - joskus jopa anteeksipyynnöstä, ja sen jälkeen taitaa olla viisainta antaa ainakin sen itse asian olla. Niin käy kyllä, että tämmöisen jälkeen alkaa arkailla jotakin nimimerkkiä, ja sehän on harmi . Hyppää yli ehkä ihan hyviä juttuja.
No menipäs tämä nyt syvämietteiseksi...Lars Mikael sai paljon ajatuksia liikkeelle.
