Urputustopic vol. 8

[mies valaan vatsasta]

Siis kaivapa vaikut korvista ja pää kylmänä....hyvin se menee. Tsemppiä kirjoituksiin 

No, nyt se on ohi. Oli vahdettu perinteiset avot uudenmallisiin. Muutos oli pieni, mutta harmittava: Ennen kuunneltiin lyhyitä pätkiä kahdesti, heti perätsysten. Tänä keväänä oli tietysti vaihdettu malliksi ensin kokaan, sitten osissa.

Aikaisempi malli oli ainakin itselleni paljon helpompi. No, eiköhän se ainakin läpi mene.

[hippiäinen]

Kantsiskohan sinun kerrata ihan kotimaistakin??   

[mies valaan vatsasta]

Kantsiskohan sinun kerrata ihan kotimaistakin??   

Öö, tuota juu. 
Oikeinkirjoitusta voisi hiukan petrata ennen esseekoetta.
Ei siellä sentään "kokaan" oltu mitään vaihdettu, vaan ihan tekstin kokonaan läpisoittamiseen.
Että tuommoisia meistä siellä kuuntelussa leivottiin. Mitäs heti koneelle menin asiasta valittamaan.
Ja olihan tuo muutenkin hirveää kieltä. Avot tietysti tarkoittavat avoimia kysymyksiä, vaikka se nyt tuskin kellekään jäi epäselväksi. Vaikea se oli joka tapauksessa.

[hippiäinen]

Ei siinä mikään jääny epäselväksi, hyväntahtoisesti hymyilytti vaan ja sitten se 'pikkupiru' pisti kommentoimaan.

Tsemppiä vaan jatkossakin! 

[hippiäinen]

Tälle urputtajalle kostautuu viimeöinen valvominen, en jaksa tehdä mitään....muuta kuin kömpiä päikkäreille

[Riitta-mummi]

 
 Minä jo heräsin ja join

 Ei mitään hätää nyt, mutta kyllä aamulla oli outo olo.

[hippiäinen]

 
 Minä jo heräsin ja join

 Ei mitään hätää nyt, mutta kyllä aamulla oli outo olo.

Ja täällä on sitten tunnustus!  

Kun ei ole yksitotista touhua niin saattaahan se olla aamulla outo olo..

No, nyt ei kiusoitella mummia enempää. Tällä kertaa  

Minähän voisin olla urpiainen silloin kun tuntuu olevan aihetta kirjoittaa tähän ketjuuun  

[mami]

Tänään kuopuksen koululääkärillä: "Haluatteko lapsellenne kehitysvammadiagnoosin? Miettikää kotona ja soitelkaa sitten ensi viikolla, mihin tulokseen tulitte."

Ahdistaa tämä jumalana oleminen. Kysyin, mihin se vaikuttaa, siis mitä ovia sulkeutuu. Eipä kuulemma muuta kuin ettei pääse A-mieheksi armeijaan. Mutta eikö diagnoosi ole jossain rekistereissä, niin että se hyppää kaikkien lääkärien silmille työhönottotarkastuksissa yms? Onko se aina pakko kertoa, jos kysellään "sairauksia"? Tämä vammaisuus on sen verran lievää, ettei näy eikä tunnu päällepäin ja siksi hän on roikkunut rajatapauksena vuosikaudet.

[seppos]

Tänään kuopuksen koululääkärillä: "Haluatteko lapsellenne kehitysvammadiagnoosin? Miettikää kotona ja soitelkaa sitten ensi viikolla, mihin tulokseen tulitte."

Ahdistaa tämä jumalana oleminen. Kysyin, mihin se vaikuttaa, siis mitä ovia sulkeutuu. Eipä kuulemma muuta kuin ettei pääse A-mieheksi armeijaan. Mutta eikö diagnoosi ole jossain rekistereissä, niin että se hyppää kaikkien lääkärien silmille työhönottotarkastuksissa yms? Onko se aina pakko kertoa, jos kysellään "sairauksia"? Tämä vammaisuus on sen verran lievää, ettei näy eikä tunnu päällepäin ja siksi hän on roikkunut rajatapauksena vuosikaudet.

Herää kysymys olisiko siitä sitten jotain hyötyä? Minusta tämä on sellainen asia, jossa ammatilaisen apu olisi todella arvokasta. Minä soittelin niille, jotka tietää eli vertaistukiyhdistykseen, mikä se sitten tässä tapauksessa on. On terveellistä tuntea itsensä läpeensä tyhmäksi tässäkin asiassa.

[meme]

Mamille:
Mielestäni asia ei ensinnäkään, noin ison asian ollessa kyseessä, ole koululääkärin päätettävissä, vaan hänen tehtävänsä on lähettää teidät lasten neurologille, joka yhdessä työryhmänsä kanssa  terapeuttien ja neuropsykologin) kanssa tutkii lapsen ja tekee vasta sitten diagnoosin. Miten lapsen mahdollinen kehitysvamma näkyy arjessa? Voisit ottaa yhteyttä esim Kehitysvammasiten tukiliittoon (http://www.kvtl.fi/) ja kysyä heiltä, mitä hyötyä (mm terapiat ja hoitotuki) ja mitä haittaa teille diagnoosista olisi.

[mami]

Herää kysymys olisiko siitä sitten jotain hyötyä?

Hyötyä siitä ilman muuta on, koska yhteiskunnan tukiverkko on sitten paljon tukevampi ja käsittääkseni lakisääteinen. Mutta mietinkin, ovatko hyödyt suurempia kuin haitat. Jos niitä haittoja on.

Mielestäni asia ei ensinnäkään, noin ison asian ollessa kyseessä, ole koululääkärin päätettävissä, vaan hänen tehtävänsä on lähettää teidät lasten neurologille, joka yhdessä työryhmänsä kanssa  terapeuttien ja neuropsykologin) kanssa tutkii lapsen ja tekee vasta sitten diagnoosin.

Lapsi on käynyt neurologisissa tutkimuksissa siitä lähtien kun tuli meille adoptoituna 6-vuotiaana, ja hänellä on pidetty diagnoosia Monimuotoinen kehityshäiriö. Mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen, kun hän ei ole kirinyt hahmotuksessa ja akateemisissa taidoissa toisia kiinni, meille esitetään tätä. Onhan se ihan loogista, mutta tuli kuitenkin yllättäen. Lääkäri sanoo, että raja on erittäin häilyvä, koska ihminen voi olla toisissa asioissa paljon vahvempi kuin toisissa. Esim. meidän pojan sosiaaliset taidot ja arkitoimet ovat ikätasoa. Lääkäri antaisi siis meille päätösvallan. Tietty, jos pojalta itseltään kysytään, niin ei hän mikään vammainen ole! 

Kiitos tuosta linkistä, noita sivuja en ollut vielä löytänytkään.

[meme]

Mamille:
No nyt olen enemmän kärryillä teidän tilanteesta. Eli teille on tuttuja niin terapiarumbat kuin kelan byrokratiakin. Jos lapsella tai siis varhainuorella on ongelmia esim. akateemisissa taidossa, disagnoosista on hyötyä ainakin kun hakee peruskoulun jälkeiseen jatkokoulutukseen. Diagnoosi ja lääkärin lausunto (jossa viitataan mahdollisesti terapeuttien arvioon hyvista ja vähän huonommista taidoista) antavat mahdollisuuden hakea ns. joustavalla haulla toisen asteen opintoihin, Kts. tarkemmin:
http://www.koulutusnetti.fi/index.php?file=212, http://www.virtuopo.net/suomi/yhteishaku/joustava_valinta.html
Tuohon lääkärin viittaamaan armeijaan on vielä aikaa, joten aika ja mahdolliset terapiat voivat tehdä ihmeitä. Se arvioidaan sitten viimeistää lähempänä 18v.

[mami]

Hei Meme,

kiitos vastauksesta! Ilmaisin itseäni vähän huonosti; poika tuli 6-vuotiaana ja siitä on kulunut 10 vuotta, joten nyt hän on 16 v ja nimenomaan hakemassa peruskoulun jälkeisiin (erityis)oppilaitoksiin. Myös armeija-asiat tulevat eteen suht pian. Olen horjunut tässä päätöksessä puoleen ja toiseen, enkä nyt olisikaan vielä antamassa pojalle keva-leimaa, jos sen voi myöhemminkin tarvittaessa "ottaa". Varsinkin jos niihin kouluihin pääsee lievemmälläkin diagnoosilla. Mutta en vieläkään tiedä, mitä käytännön seurauksia ja eroja noilla diagnooseilla on. Voidaan kyllä jatkaa tätä keskustelua yksityisviesteilläkin, koska tämä tuskin kiinnostaa täällä suurta yleisöä. 

[Kalistaja]

Tänään kuopuksen koululääkärillä: "Haluatteko lapsellenne kehitysvammadiagnoosin? Miettikää kotona ja soitelkaa sitten ensi viikolla, mihin tulokseen tulitte."

Ahdistaa tämä jumalana oleminen. Kysyin, mihin se vaikuttaa, siis mitä ovia sulkeutuu. Eipä kuulemma muuta kuin ettei pääse A-mieheksi armeijaan. Mutta eikö diagnoosi ole jossain rekistereissä, niin että se hyppää kaikkien lääkärien silmille työhönottotarkastuksissa yms? Onko se aina pakko kertoa, jos kysellään "sairauksia"? Tämä vammaisuus on sen verran lievää, ettei näy eikä tunnu päällepäin ja siksi hän on roikkunut rajatapauksena vuosikaudet.

    Millä mitalla te mittaatte, sillä teidät... Ylipäätään.. Kaikki me olemme yksilöllisiä, eikä täydellinen ole yksikään. Jos vain jaksamme tukea ja ymmärtää, niin silloin ei ehken loppupelissä ole hädän päivää läheisillämme. Ns. pitkässä juoksussa ylle merkityn tapauksen koululääkäri ikään kuin jää unholaan. Tismalleen nyt hänen puheensa saattaa painaa ehken enemmän kuin loppujen lopuksi on tarpeen!? Elämä on enemmän. Elämä on paljon. Uskon Mamin nyt moniaalla liikehtivien ajatusten selkeytyvän piankin.

[Atanasia]

Onko nyt niin, että kaikkia "erilaisille oppijoille" (asperger. adhd,add jne) tarkoitettuja  tukitoimia pyritään rajoittamaan
ja se tehdään siten, että niitä saavat vain "kehitysvamma"-nimikkeen alla.
Ja kun vanhemmat pannaan valintatilanteeseen
a) vanhemmat suostuvat nimittämään lasta leimallisesti kehitysvammaiseksi ja näin saavat tarvittavia palveluja
vai
b) vanhemmat kokevat nimityksen negatiivisesti, eivätkä halua kehitysvamma-diagnoosia, paljon rahaa säästyy tukitoimissa

Olen saanut kuulla (se mutu-tulkinta),
että KELA muutti tarkoituksellisesti alle 16-vuotiaiden "lapsen hoitotuki"-nimikkeen "vammaistueksi"
sitä varten, ettei vammaistukea kehdata hakea niinkuin lapsen hoitotukea...ja taas säästyy rahaa!