Ketjussa on mainittu karismaatikkoja maastamme. Niilo Yli-Vainio, Markku Koivisto, Pirkko Jalovaara mm. Ovatko he mitään pysyvää hyvää jättäneet jälkeensä ?
Onko sitä meidän tehtävämme arvioida? (No joo, en itsekään tiedä, kuka on tämä lauseeni "me".)
Ja jos arvion täällä lausummekin (oli se kumpaan suuntaan tahansa), muuttuuko mikään sillä paremmaksi?
Minä varmaan siksi puutun tähän, kun körttiläiset niin mielellään luonnehtivat itseään sillä, etteivät ole muiden tekemisiä tuomitsemassa. Ja sitten kuitenkin ovat.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että epäkohdista sopii kyllä puhua, jos sillä puheella saa asioita jotenkin muutettua. Uskonnollisten liikkeiden harjoittama toistensa mollaus tuskin mitään muuttaa.
Se on sitten toinen juttu, että karismaattisuuteen joskus hurahtaneelle saattaa jonkin aikaa olla terapeuttistakin arvostella entisiä laumanjohtajiaan.