Väkevät karismaattiset kokoukset - mahtavaa! Tervetuloa mukaan.

[vasara]

Kiitosta vaan huomautuksista SEPPOS.
 Kun olen ensimmäiset 20 vuotta kuunnellut evankeelista pappia, seuraavat 25 vuotta korttiläistä ja sitten muutamia määrittelemättömiä luterilaisia sananselittäjiä ja ollut ainoa ei körtti parin eläkerovastin seuroissa, en vielä ole oppinut mikä on heränneen kansan hengessä julistettua sanaa.   
 Ei sitä ole avannut myöskään Viisi nidettä Karesta kymmenkunta Haaviota ja vähän Oravalaa....
 Heränneen kansan vaellus jäi kyllä lukematta, kun oli niin kuivaa juttua...
Pitänee ottaa ensi yöksi tuo Viljo Remes "Herännäisyyden nousu ja hajoaminen" jospa sitten ymmärtäisin....

Kumpaa heränneet tekevät ansiokkaasti Suomen Lähetysseuran työyhteydessä ei kristityissä maissa ja kulttuureissa,   kastavat ensin kristinuskosta mitään tietämättömiä vai opettavat ja sanan vastaanottaneet kastavat??
Vasaran "teologia" on selvästi ensin opetus, sanan omaksuminen ja sitten vasta kaste.    Lapseni puolesta en ole voinut uskoa, vaikka haluaisin.

Potkuja tältä foorumilta odotellessa toivotan hyvää pyhäinpäivä iltaa....

[karjalaisenkyösti]

Sensuroin itseäni.

Lisään kuitenkin, että varsin ikävää on, jos täältä saattaa tulla potkut, jos edustaa oppia, joka ei juurikaan taikka ollenkaan poikkea luterilaisen kansankirkon virallisesta opista, jonka uskon olevan kuvattuna luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

[karjalaisenkyösti]

En ryhdy tulkitsemaan hänen heittojaan. Ne olivat sen verran reilusti vieraan ja ylpeän hengen vallassa kirjoitettuja.

Joskus nuorempana kovasti janosin erilaisia yliluonnollisisa kykyjä, joita meidän seurakunnissa kutsuttiin armolahjoiksi.
Ihmetellen katselin ihmisiä, joilla oli näitä armolahjoja ja/taikka kykyjä.
Erilaisten henkien erottelemisen kykyä löytyi myös paljon.
Olen yrittänyt  kyselläkin joidenkin armolahjojen omaavilta henkilöltä tarkemmin kutakuinkin sellaista, että kertoisivat, että miten se kokeminen/profetiat oikein sisikunnassa ilmenee ja mistä sen voi tietää, että se kokeminen on oikea.
Minulla kun oli omakohtaista kokemusta siitäkin, kuinka hengessä koettiin jotain varmaa jostakin, joka minusta todellisuudessa näyttää juuri päinvastaiselta. Toisaalta, minullahan ei mitä ilmeisimmin ole henkien erottelun armolajaa, joten todennäköisesti tuollaisen armolahjan omaava on vahvemmilla, kuin minä, joka näen vain tämänpuoleisen ja ihmisten ulkokuoren.

SeppoSilta siis kysyisin, että kuinka varma hän on, että Vasara on kirjoittanut sen/ne tekstit vieraan ja ylpeän hengen vallassa?
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan, että millä tavalla olet tämän tiedon saanut? Onko kyseessä jonkinlainen varma tunnepohjainen kokemus, vai jonkinlainen tila, jota voi kutsua voimakkaaksi sisäiseksi ääneksi, joka luo voimakkaan tunteen, vai...?

Vaikka  minulla ei ole yliluonnollista kokemisen armolahjaa, myös minä koen asioita ja arvelen tietäväni toisen henkilön tunnetiloja.
Käytäntö on kuitenkin minulle osoittanut, että tuonkaltaiset kokemiset minun tapauxessani eivät ole kovin luotettavia.
Ja tämä johtuu siitä, että minulta puuttuu tuo kyky/lahja.

Tiedän, että tällaisia tietämisen kykyä ja/tai armolahjoja  omaavia henkilöitä on oikeasti olemassa.

[seppos]

Kiitosta vaan huomautuksista SEPPOS.
 Kun olen ensimmäiset 20 vuotta kuunnellut evankeelista pappia, seuraavat 25 vuotta korttiläistä ja sitten muutamia määrittelemättömiä luterilaisia sananselittäjiä ja ollut ainoa ei körtti parin eläkerovastin seuroissa, en vielä ole oppinut mikä on heränneen kansan hengessä julistettua sanaa.   
 Ei sitä ole avannut myöskään Viisi nidettä Karesta kymmenkunta Haaviota ja vähän Oravalaa....
 Heränneen kansan vaellus jäi kyllä lukematta, kun oli niin kuivaa juttua...
Pitänee ottaa ensi yöksi tuo Viljo Remes "Herännäisyyden nousu ja hajoaminen" jospa sitten ymmärtäisin....

Kumpaa heränneet tekevät ansiokkaasti Suomen Lähetysseuran työyhteydessä ei kristityissä maissa ja kulttuureissa,   kastavat ensin kristinuskosta mitään tietämättömiä vai opettavat ja sanan vastaanottaneet kastavat??
Vasaran "teologia" on selvästi ensin opetus, sanan omaksuminen ja sitten vasta kaste.    Lapseni puolesta en ole voinut uskoa, vaikka haluaisin.

Potkuja tältä foorumilta odotellessa toivotan hyvää pyhäinpäivä iltaa....

Missiomme täällä ei ole potkia pois, vaan pitää homma jotenkin hanskassa. Edellisessä kirjoituksessasi, kun puhuit kasteesta et puhunut pakanoista mitään, vaan kaikista yleisesti ja ymmärsin sen tarkoittavan koti Suomea. Lähetysseuran läheteistä huomattava osa on körttiläisiä ja he opettavat ensin ja kastavat vasta sitten kun kyse on pakanoista. Toistat tämän aikuiskasteideologiasi tässä ja se ei ole meidän luterilaisen kirkon opin mukaista, johon olemme sitoutuneet.

Miksi kirjoitat niinkuin sinulla olisi ainoana oikea viisaus asioista? Mikset voi kirjoittaa kuten ystäville kirjoitetaan? Ei ylhäältä vaan samalta tasolta.

Kirjoja lukemalla voi saada tietoa körttiläisyydestä, mutta ei niillä körtiksi tulla. Kysymys on myös pienen ihmisen nöyryydestä suuren Jumalan edessä. Kysymys on enemmän asenteista kuin kirjaviisaudesta.

En potkaise sinua vieläkään pois, vaikka sitä kerjäsit, mutta odotan parannusta asenteissa.

[karjalaisenkyösti]

Lisään kuitenkin, että varsin ikävää on, jos täältä saattaa tulla potkut, jos edustaa oppia, joka ei juurikaan taikka ollenkaan poikkea luterilaisen kansankirkon virallisesta opista, jonka uskon olevan kuvattuna luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

Taisin tuolla tekstilläni panetella turhaan ylläpitoa käyttämällä turhaa liioittelua.
Anteeksi.

[karjalaisenkyösti]

Minulla on monia lämpimiä&hauskoja&hassuja kokemuksia karismaattisista tilaisuuksista.
Niitä on mukava muistella jälkikäteen.
Voisin jälleen kertoa erään tapahtuman.
Tämä tapahtui joskus 70- 80 luvulla.
Olin telttakokouksessa. Kokouksen jälkeen menin teltan etuosaan rukoiltavaksi.
Rukousjonot olivat sellaisia, että niissä seisottiin.
Tämä ehdkä siksi, että tuolloin kaatuminen näkyy paremmin - polvillaanhan ei voi kaatua - tai sitten se seisominen on puhtaasti käytännön sanelema seikka: ihmisiä on paljon ja seisominen on helpompaa, kuin polvistuminen.
Kun minun vuoroni tuli rukoilija toimi jotenkin hassusti. Kun hän rukoili, hän jotenkin hassusti liikutteli käsiään minun oikealla ja vasemmalla puolellani ja melkein heilutteli minua kevyesti.
Tätä jatkui jonkin aikaa, ei kovin pitkään. Lopulta rukoilija sanoi, että "nyt ei oikein onnistunut".
En tullut kysyneeksi, että mikä ei onnistunut.
Rukoilija sanoi myös, että tule huomenna uudestaan rukoiltavaksi.
Taisin antaa ymmärtää, että tulisin. En kuitenkaan mennyt. Sitäpaitsi, olisiko ollut mitään takeita, että tuollakaan kerralla olisi onnistunut - toisaalta, yrittänyttähän ei laiteta.
Kokoukseen saatoin mennä.

[Mauno]

Minä olen joskus kokenut körttiseuroissa saman - "nyt ei oikein onnistunut!" Sitä ei tosin ole kukaan minulle tullut sanomaan, mutta olen sen itsekseni kokenut. Istua jökötän kylmänä, lempeän armolliset sanat menevät ohi. Vaikka olisi hyvä paikka omaa sieluntilaa rukoillen ja veisaten pohtia, ajatukset menee Päijänteellä, työkuvioissa tai muualla.

Eikä minun tarkoitukseni ole ollut kaatua, vaan päästä ylös, jaloilleni - ei vain oikein onnistunut!

miettii Mauno

[Mörtti-57]

Eipä karismaattisella kokouksella ja rock-konsertilla taira olla palion eroa. Taitavat artistit ohojaavat fanilaumaansa suuntahan jos toisehen.
Niilo Yli-Vainion aikoohin kuuntelin helluntailaaselta tyäkaveriltani seppä Einolta silimät ympyrääsenä kuinka rikkinääset hampahakkin oli paikattu rukousjonos. Vämmästys ja toristelu oli tyäkaverin kans oli mukavaa ja avartavaakin joskus.
Eino pelekäs rakennustyämaalla paalutuskonetta eikä uskaltanu tulla tyäntämähän betonipaalua mittakohtahan vaan pitkän karahkan avulla yritti kurkotella ja tyäntää paalua, josta oli mulle vaan haittaa ja vaaraa, kun karahka aina joskus lipsahti muhun osuen. Kun oli pakko jonkun ottaa paaluhun kiinni, niin mun oli vaan  luatettava yläilimoohin, että mitä siältä annetahan. Kerran Eino koippuransa kanssa peruutteli lätäkön peittämähän paalureikähän ja putos vyätäröä myären sinne. Tästä kastehesta ja sen tuattamasta ilosta ei Eino tykänny, vaan lähti heti kotia.
Helluntaisella evankeliumin levittämis tavalla on kuitenkin palion hyvää kosketuspintaa niirenkin kohoralla jokka on joutunu syäveriihin syviihin. Siinä tarvitahan väkevää karismaattista sanaa ja palion rakkautta, kun paatunu rikollinen tai muu laitapualen kaveri autetahan armoa anomahan.

[vaivattu sielu]

Toivoisin henkilökohtaisesti, että kastekeskustelu loppuisi foorumilla, koska siitä ei tule loppua. Taivaan portilla ei kysytä, millä kasteella sinut on kastettu, vaan uskotko Jeesukseen. "Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita..." (Joh. 3:18)

Armolahjoja käytetään usein väärin. Niillä hallitaan toista ihmistä, aiheutetaan paljon surua ja ahdistusta. Armolahjoja korostavat ja niitä väärin käyttävät, tuovat esiin omaa erinomaisuutta ja julkituovat sitä, kuinka Jumala käyttää heitä välikappaleinaan - ja niitä löytyy paljon vapaissa suunnissa. Paavali antaa selvät ohjeet armolahjojen käytöstä, ne ohjeet vain näyttävät unohtuvan ihmisiltä. Armolahjoista keskustelustakaan ei tule loppua.

kuinka rikkinääset hampahakkin oli paikattu rukousjonos.

Naapurilleni luvattiin kultahampaat puuttuvien tille.

Joudunkohan vararan alle?

[santtu-62]

Toivoisin henkilökohtaisesti, että kastekeskustelu loppuisi foorumilla, koska siitä ei tule loppua. Taivaan portilla ei kysytä, millä kasteella sinut on kastettu, vaan uskotko Jeesukseen. "Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita..." (Joh. 3:18)
... Armolahjoista keskustelustakaan ei tule loppua.
Naapurilleni luvattiin kultahampaat puuttuvien tille.
Joudunkohan vararan alle?

Mä oon lakannut huolehtimasta
mä en mieti sitä enempää
nyt jokainen päivä on tärkee
ja ainoo määränpää
syitä mä en jaksa miettii
en vastausta kuitenkaan löytäisi...
ps. Ja nyt soi...

[karjalaisenkyösti]

Toivoisin henkilökohtaisesti, että kastekeskustelu loppuisi foorumilla, koska siitä ei tule loppua. Taivaan portilla ei kysytä, millä kasteella sinut on kastettu, vaan uskotko Jeesukseen. "Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita..." (Joh. 3:18)

Ei tule kastekeskusteluista koskaan loppua, ei keskusteluista ehtoollisesta, ei Jumalasta, ei oikeastaam mistään kesksuteluaiheesta tule loppua niin kauan, kuin ihminen maata asuu.
Koska näin on, niin tulee mieleeni ajatus, että liekö se luonnotonta vaikka vain osittain tyrehdyttää ihmisessä asuvaa keskustelukipeyttä.

Itse henkilökohtaiseti elämäntilanteestani johtuen tarvitsisin enemmän kastekeskusteluja, koska tarvitsisin saada jonkinlaisen kuvan siitä, mikä on Raamatun opetus kasteesta.
Raamatussa ei kovin hirveästi siitä opeteta ja itse en saa niitä palasia oikein minkäänlaiseen kokoon, jotta pystyisin maailmankuvani siitä muodostamaan.
Kasteteorioita toki tunnen, vaan ainakin itse tietämäni teoriat eivät vain harmikseni minua vakuuta.
Onnellinen se, joka on jo löytänyt vastauksen tähän kysymykseen.
Vaivattu sielu, voiko olla niin, että koska sinä olet jo päässyt tässä kasteasiassa perille, sinä et enää sitä keskustelua koe tarvitsevasti.
Kuvittele, että jos et olisikaan perillä, miltä sinusta tuntuisi, jos sinun matkantekosi estettäisiin sillä perusteella, että "tästä ei ole hyödyllistä keskustella"?

[Pirska]

Minäkään en oikein pidä siitä, että täällä päätetään lopettaa keskustelu jostain aiheesta. Jos tämä kerran on keskustelufoorumi, niin eikö juuri täällä pitäisi saada keskustella asioista. Sen ymmärrän, että miten tahansa ei sovi keskustella, mutta jos koko aihe kielletään, niin se tuntuu kohtuuttomalta.

Jos täällä ei joku aihe kiinnosta, niin sen voi jättää väliin. Itse jätän usein väliin urheilutrivian, koska evvk, samoin Ja nyt soi-ketjuun petyn kerta toisensa jälkeen. Siispä jätän sen väliin. Jos joku jauhaa samaa asiaa pitkin kommentein, niin senkin jätän väliin. Yksinkertaista!

Onhan se nähty, että liiallinen rajoittaminen tukahduttaa kaiken hengellisten aiheiden käsittelemisen. Niinpä täällä sitten kukoistavat kaikki hyvää päivää kirvesvartta -keskustelut. Helposti hengelliset aiheetkin lähtevät ihan sivuraiteille ja menevät p:n jauhamiseksi. Yhdessä aloittamassani ketjussa ei meinannut piereskelemisestä tulla loppua, kun siihen takerruttiin. Todella "hoitavaa" keskustelua!

[karjalaisenkyösti]

Sen ymmärrän, että miten tahansa ei sovi keskustella, mutta jos koko aihe kielletään, niin se tuntuu kohtuuttomalta.

Pirska osui asian ytimeen.
Itsekunkin tulee panostaa siihen, miten keskustellaan, koska se on se oleellinen kysymys.
Mitä keskustellaan ei ole niin oleellista, kunhan vain pysytään kunkin keskustelufoorumin asettamissa aihe-rajoissa.
Esim. pitsinnypläysfoorumilla ei pidä puhua auton korjauksesta.

Jos täällä ei joku aihe kiinnosta, niin sen voi jättää väliin. Itse jätän usein väliin urheilutrivian, koska evvk, samoin Ja nyt soi-ketjuun petyn kerta toisensa jälkeen.

Minäkään en ole kiinnostunut tuosta urheilutriviasta taikka soi-ketjusta.
En niitä juuri lue. Olisin kuitenkin antamassa oman eriävän mielipideääneni, jos joku yrittäisi niitä lopettaa vetoamalla, että ne eivät olisi tarpeellisia.
Jos ketju on aktiivinen ja tekstiä suoltuu koko ajan lisää, niin johan se osoittaa, että ketju on tarpeellinen.
Kirjoittajat kyllä tietävät, mikä on tarpeellista ja mikä ei.

[Sarai]

Esim. pitsinnypläysfoorumilla ei pidä puhua auton korjauksesta.

Jos tiukasti pidetään kiinni tästä logiikasta, niin körttifoorumilla ei pitäisi puhua helluntailaisuudesta. Ja kuitenkin ehkä hedelmällisimmät keskustelut syntyvät silloin, kun näkökulmia on erilaisia, kunhan muistetaan kunnioittaa toinen toisiaan.

Kunnioitusta ehkä ei ole se, että autonkorjaaja tulee pitsinnypläysfoorumille sanomaan, että nypläätte väärin. Autonkorjaaja voi kuitenkin kunnioittavasti kysellä pitsinnyplääjiltä, miten tämä ja tämä juttu tehdään, ja ehkä vielä todeta, että autonkorjauksessa törmää vähän samaan silloin kun jotakin. Mutta jos hän haluaa opettaa pitsinnyplääjät autonkorjaajiksi, hänen tulee kyllä tehdä se muualla kuin pitsinnypläysfoorumilla!

Ja körttiläisessä hengessä mainittakoon, että ei, en itse ole todellakaan tässä asiassa yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan... :-)

[karjalaisenkyösti]

Toki pitsinnypläysfoorumilla voi kertoa autonkorjauksesta.
Toota on sekin, että on jopa kiinnostavaa, mikäli pitsinnypläyksen ja autonkorjauksen kanssa löytyy jokin analogia.
Kuten totesit, pitsinnypläysfoorumilla tuskin ollaan kiinnostuttu syvällisistä esitelmistä liittyen autonkorjaukseen, mutta
pitsinnyplläysfoorumilla kuitenkin ollaan kiinnostuttu syvällisestäkin opetuksesta liittyen pitsinnypläykseen.

Mitä sitten tulee uskonnollisvoittoisiin foorumeihin, kuten körttiläisfoorumi, niin kovin helposti on löydettävissä aasinsiltoja erilaisiin uskonnollisiin ilmiöihin, kuten johovantodistajuus, helluntalaisuus, islam yms. Siinä mielessä esim. islamin usko sopii mielestäni hyvin körttifoorumille, joskaan ei ole paikallaan, että esim. suomen muslimiyhdistyksen jokin edustaja ryhtyy käyttämään foorumia esim. omien tilaisuuksiensa säännölliseen mainontaan.
Pelkkä körttiläisyys ei kokemuksemme mukaan luo juurikaan keskustelua.