Jos Murphyn laki on olemassa, niin tänään noudatin sen lain määräyksiä.
Jo aamusta kirjoitin tännekin kuinka minua "painaa"= painostaa, on kelju olo.
Kun sitten olin jotenkuten selviytynyt kauppa- , apteekki- ja kirjastokäynneistä olinkin
kuin tulta ja tappuraa kotiin tultuani. Puoliso ei hoksinut tulla kauppakasseja kantamaa. Neljää ruokaa rupesin yht´aikaa vääntämään.
Hauskan kirjan aloittaminen
ei sekään onnistunut. Yritin päiväunia, ei nukuttanut. Sitten ukko lähti 2 tunnin pyörälenkille ja minun oli pakko alkaa verhojen ompeluun. Silloin soi puhelin ja vanha työkaveri soitti että entinen pankinkonttorini jossa nyt olen asioinut lopetetaan.
Menin tämän "hauskan" uutisen jälkeen verhoja silittämään. Sillä aikaa Basso oli käynyt biojäte-astiaa tyhjentämässä. Kahvinsuodatinpussi sisältöineen oli keittiön matolla. Kun olin saanut verhot asennettua ja yhden taulun paikkaa vaihdettua( etsin kauan sopivaa naulaa) ja suuresta viherkasvista pölyt pyyhittyä, ajattelin että ukko siivoaa loput. Ei, hän vain viipyi ja viipyi. Minä siivosin paikat kuntoon. Ja sitten hän tulikin! Katsoi kyllä viisaammaksi viedä Basso lenkille.
Ei ihan tavallinen päivä minullekaan. Kuka näitä säätelee. Joku palloko, satman ?
