Vain kerran aikuisiällä olen nähnyt hyvin selkeitä unia, joilla oli johdonmukainen yhä mieleen palautuva juoni, oman analyysiin ajalla, ja niissä oli yleensä analyytikkoni, toinen hänen analyysissaan käyvä Hesperian apulaislääkäri, itse asiassa seuraavan kerroksen lääkäri tornista tai muuta.
Poikkeus oli aika, jona tutkin Bonhoefferia. Silloin näin toistuvaa unta Eberhardt Bethgestä joka etsii Bonhoefferin veljeksiä ja Rudiger Schleicheria hävitetyn Berliinin raunioista. Bethgestä valokuvan olin nähnyt useissakin biografioissa. Oikeastaan uni tarjosi selityksen sille etten löydä etsimääni, sillä tiedot siis henkilökohtainen kokemusmaailmaa koskeva jäisuurelta osin hänen taakseen. Meille oli olemassa pitkään vain Bethgen Bonhoeffer. Hän oli Bonhoefferin sielunhoitaja, vaikken minä sitä tiennyt, olisi tosin pitänyt älytä siitä, kenelle vankilakirjeet osoitettiin. Kun maa alkoi polttaa, Bonhoeffer jätti testamenttinsa Bethgen haltuun, jotta ei olisi pelästyttänyt omaisiaan. Siinä varmaan vielä viimeiseksi sovittiin, mistä sitten ei puhuta jos ja kun.