Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 11.10.14 - klo:19:42
-
Mietin mitä tuumia unelmista.
Ei sunkan niitä sillä pidä jättää, ettei toteutunut ikinä ole unelman veroinen? :icon_eek:
-
Unelmia pitää olla.
Ja joskus ne saavat siivet ja jopa täyttymyksensä.
Olisi aika tyhjää jos ei niitä olisi.
Mutta joskus kun mulla on paljon ja monia...niin koen että pitää vähän priorisoida oikeampaan tärkeysjärjestykseen.
Ajattelen vähän samoin unelmista kuin esim. huumorista ja leikkimielisyydestä että jos nämä tyystin uupuisivat elämästä olisi elämä aika kuivaa ja kapeaa, kapea-alaista.
-
Tiedä häntä onko elämääni koskaan kuulunut kunnon unelmointi. Pikkuisia päiväunia muistaakseni olen hyvin nuorena nähnyt, aikani kuluksi.
Olen pohjimmiltani realisti, villillä mielikuvituksella tosin varustettu. Kuitenkin, se mihin sitä käytän, tai mihin sillä pääsen ei mielestäni ole unelmointia., tuollaista perinaisellista haaveilua rakastumisista, kuutamokävelyistä tms. Saan ispiraatioita, ja toteutan hiukan, jos kykenen.
En ole haaveillut mistään mitä minulla on tai ei ole. Olen saanut sen mikä minulle kuuluu. Se riittää.
Enää en tarvitse mitään, mieluummin annan entisetkin pois. Tämä ilmeisesti liittyy ikääntymiseen. Tuntemani vanhemmat ihmiset alkavat
riisuutua niin aineellisista kuin aineettomista omistamisistaan.
Joitakin toiveita minulla on. Ne liittyvät perheen asioihin ja omaan terveyteen.
Suurin toiveeni on nähdä Jumala.
-
Unelma matkailusta autolla teki minusta säästeliään ihmisen. Sain unelmani toteutuneeksi. Enkä koskaan kokenut, että säästäväisyyteni vuoksi olisin jotain tärkeätä menettänyt.
-
Unelmia ja haaveita nuorempana riitti.
Nykyisin vähemmän ja realistisempia, tai ehkä niiden nimi on muuttunut tavoitteiksi ja päämääriksi.
-
Tiedä häntä onko elämääni koskaan kuulunut kunnon unelmointi. Pikkuisia päiväunia muistaakseni olen hyvin nuorena nähnyt, aikani kuluksi.
Olen pohjimmiltani realisti, villillä mielikuvituksella tosin varustettu. Kuitenkin, se mihin sitä käytän, tai mihin sillä pääsen ei mielestäni ole unelmointia., tuollaista perinaisellista haaveilua rakastumisista, kuutamokävelyistä tms. Saan ispiraatioita, ja toteutan hiukan, jos kykenen.
En ole haaveillut mistään mitä minulla on tai ei ole. Olen saanut sen mikä minulle kuuluu. Se riittää.
Enää en tarvitse mitään, mieluummin annan entisetkin pois. Tämä ilmeisesti liittyy ikääntymiseen. Tuntemani vanhemmat ihmiset alkavat
riisuutua niin aineellisista kuin aineettomista omistamisistaan.
Joitakin toiveita minulla on. Ne liittyvät perheen asioihin ja omaan terveyteen.
Suurin toiveeni on nähdä Jumala.
Mitä odotat Jumalan näkemiseltä, vai voiko tällaista kysyä. Sisar kun opettaa eskarilaidia, jotka ovat kuolemanpelkoikäisiä, on hieman hukassa sillä vanhemmat kyselevät kuinka siihen pitäisi vastata. Siinä on eskariope hieman pulassa, kun ei itse järin ehdi miettiä ja kai pitäisi tietää se vanhempien vakaumuskin? Yleensä se on no comments tai EVVK, ja mitäs nyt sitten.
-
Elämä ilman unelmia ja tavoitteita on tylsää. Koskaan ei kaikea saavuta
-
Mitä odotat Jumalan näkemiseltä, vai voiko tällaista kysyä. Sisar kun opettaa eskarilaidia, jotka ovat kuolemanpelkoikäisiä, on hieman hukassa sillä vanhemmat kyselevät kuinka siihen pitäisi vastata. Siinä on eskariope hieman pulassa, kun ei itse järin ehdi miettiä ja kai pitäisi tietää se vanhempien vakaumuskin? Yleensä se on no comments tai EVVK, ja mitäs nyt sitten.
Odotan Suuren salaisuuden selviämistä. Elämänaikainen kokemuksien kertyminen jumalasta saa uteliaaksi. Mitä kaikki oikein ON.
Pieniä pilkahdukdia tulee, kuin reikiä taivaasta, tähtösiä. Rakkaus on ilmiselvää jumaluutta. Ihmisille sitä jakaa Kristus, olemassaoloon ja käyttöön.
Voit kysyä. Vastaan jos osaan, voin tai saan.
-
Joskus unelmoin ihan pienistä arkisista asioista joista suurin osa iloistani koostuu.
Toisinaan taas innostun unelmoimaan vähän isompiakin asioita.
Toiset unelmistani ovat toteutuneet, toiset eivät...tai odottavat aikaa jolloin muuttua todellisuudeksi.
Kun luen koen monesti siinä saavani ajatuksille siivet.
Tykkään kirjoista.
-
Nuorempana minulla oli iili ajella moottorikelkalla ja tietysti haaveena päästä Lännelle Kalliovuorille ajelemaan sikäläisille traileille. Eväthän tälläiset unelmat voineet toteutua monestakaan syystä. Ei ole jäänyt traumaa. Sitä mieltä olen, että matkailu avartaa, kotona tai kauempana, kukin varojensa mukaan.
-
Minulla on helposti merisairaaksi tulevan maakravun unelma omasta puisesta purjeveneestä. Olen piirtänyt sen monta kertaa itselleni. Siihen se on onneksi jäänyt.
-
Unelmia pitää olla.
Ja joskus ne saavat siivet ja jopa täyttymyksensä.
Olisi aika tyhjää jos ei niitä olisi.
Mutta joskus kun mulla on paljon ja monia...niin koen että pitää vähän priorisoida oikeampaan tärkeysjärjestykseen.
Ajattelen vähän samoin unelmista kuin esim. huumorista ja leikkimielisyydestä että jos nämä tyystin uupuisivat elämästä olisi elämä aika kuivaa ja kapeaa, kapea-alaista.
Mallasta olisi pitänyt tulla kirjailia, mutta onneksi hän kirjoittaa edes tänne :)
Itse en unelmoi, mutta mielikuvitusta käytän toisaalta paljon.
Mielikuvituksen kanssa, kun pääsee minne vain.
Auttaa ratkaisemaan ongelmia.
Ikävää että vain lapset saa käyttää mielikuvitusta, mutta kun he kasavvat, niin jää sadut ja muu hauska. .
Lasten innostuneet mielukuvitksen tuotteet on hauskoja.
Tuomas messussa Sunnuntaina kun olin, niin alttarilla kun oli kynttilöitä, niin ohimennessä joku lapsi alkoi innokkaana kysymään, kenen nimpparit nyt on??
-
:icon_biggrin: :024: :040:
Mitä vielä.
Mulla ei kärsivällisyys riittäisi kirjan kirjoittamiseen.
Asiaa ehkä löytyisi mutten osaisi sitä niputtaa loogiseen järjestykseen.
Kirjasta luulen tulisi täysi vitsi.
Tykkään kyllä täällä kirjoitella.
Kovasti tykkäänkin.
Ja tykkään lukea teidän muiden kirjoituksia ja ajatuksia.
Viisveisaaja sinusta itsestäsi tulisi hyvä kirjailija, mielikuvituskaan ei rajoittaisi liikaa. :024: :opettaa:
(Tosin on muutama ihminen joskus samaa sanonut mutta olen aina sanonut että mulla vaihtuu ajatuksetkin joskus niin tiheään että saisi tehdä korjattuja versioita koko ajan :icon_xmasrazz: )
Mutta juu, kirjoita sinä Viisveisaaja kirja.
Ihan varppina lukisin sen ja moneen kertaan. :039:
-
Hyviä hymiöitä minulle :eusa_angel: :039:
-
Kirjojen maailma on minulle yhtä unelmaa.
Lukeminen vie muassaan koko ihmisen.
Olen niin onnellinen että paikkakunnalla ja samoin toisella paikkakunnalla jossa usein käyn on mitä parhaimmat kirjastot.
-
:eusa_angel: :039:
Samoin koen...olen löytänyt lukemisen uudelleen... :023:
Toinen unelma...että pääsisin mato-ongelle...taitaa siirtyä ensi kevääseen...
ja yleensä ulkoilun ja liikunnan lisäys..
-
Kaikkia ajallaan. :eusa_angel: :023:
-
Jep...onneksi tuota olen oppinut...ja myös olemaan ja laiskottelemaan...
"ennen vanhaan" oli huono omatunto jos "vaan oleskelin"
-
Varmaan ennen varsinkin kasvatettiin lapsia tekemään...ja suorittamaan ja ns laiskuus katsottiin paheeksi, pahaksi.
Minä ajattelen että joskus on hyvä antaa itselleen lupa vaan olla ja relata niin sitten taas jaksaa.
Ja on sanottu niinkin että tietynlaisessa levollisuudessa voi piillä luovuuden, luomisen siemenet elämään ja sen helpottamiseen jopa.
Varmaan voi kokea kenties jopa syyllisyyttä jos ei "tee kaiken aikaa"....mutta, mutta...ehkä silti hyvä intervallittaa tekeminen ja lepo...niin jaksaa paremmin aina ne pakolliset tekemisetkin.
Tämä nyt tälläistä pohdintaa tässä vain.
-
Hienosti kyllä osaat pohtia, helppo yhtyä ajatuksiisi :eusa_angel:
Juu, ja juuri tuo...intervallit...selkeät erot...jos työ ja lepo sekottuu liikaa..plörinäksi menee..
-
Tiedä siitä pohtimisesta mutta mulla on monesti tapana pyöritellä asioita moneen lajiin ympäri ämpäri ja sitten tulee tänne foorumillekin laitettua kaikenlaista.
Joskus joku asia voi osua oikein kohillensa, joskus menee mettään niin että rytinä käy. :024: :opettaa: