Onko herännäisyys tänään laadukasta? (laadukkaampaa kuin ennen)
Niin muuttuu maailma, Eskoni...
Herännäisyys alkoi talonpoikien keskuudessa maallikoliikkeenä. Muutama ns. herätykseen tullut pappi antoi siihen lisäväriä. Ukkojenaika toi maallikot jälleen liikkeen voimavaraksi, kunnes papit astuivat jälleen kuvioihin. Papit ja maallikot ovat yhdessä johtaneet herätysliikettä tämän jälkeen rintarinnan. Maallikoiden osuus seurapuhujina näyttäisi ainakin osissa maatamme hiipuneen kokonaan. Olen kuullut, että muutamin paikoin vanhasta perinteestä - kuka tahansa voi körttiseuroissa aloittaa puheen - on luovuttu kokonaan ja puhujavuorot jaetaan etukäteen pappien kesken. Tekeekö vain pappien seurapuheet körttiseuroista laadukkaampia? Onko maallikoiden osuus herätysliikkeessä katoavaa perinnettä? Toivottavasti ei kuitenkaan päätoimikunnassa, jossa maallikoilla on vielä vahva edustus.
Minun muistissani on, kun körttiseuroissa seuraväki jakaantui kahteen ryhmään - miehiin ja naisiin. Naiset asettuivat takapenkkeihin, miehet etupenkkeihin, välillä oli "hajurako". Käytin tuota hajurakoa hyväkseni juostakseni penkkien välissä. Vanhemman henkilön tiukka katse asetti minut kuitenkin pian aloilleen. Seurapuhujat istuivat etupenkissä. Seuratalon isäntä toivotti seuravieraat tervetulleiksi ja esitti isännänvirren, jolla seurat aloitettiin. Joskus seurat alkoivat virrenveisuulla ilman isännän virsitoivomustakin. Talon emäntä hääri seuroissa lähes näkymättömänä passuupuolella. 50-luvulla saattoi jo emäntä tulla isännän viereen istumaan. Vaatetuskin oli muuttunut perinteisestä körttipuvusta tavalliseen asusteeseen. Saattoipa isännällä olla jo "hirttosolmu" eli kravatti kaulan ympärillä ja emännällä yllä hillitty kukkamekko. Herättäjäjuhlilla ei naista vielä 35 vuotta sitten puhujapöntössä näkynyt. Laukaan herättäjäjuhlilla (1980) nainen puhujana oli vielä ihmettelyn aihe. Tänä päivänä seuratalon emäntä saattaa usein toivottaa seuraväen tervetulleeksi ja esittää emännän virren. Herättäjäjuhlien seurapuhujistakin useat ovat naisia ja päätoimikuntaa luotsaa nainen. Tekeekö naisten näkyvyys tänä päivänä herätysliikkeestä laadukkaamman?
Kyöstin helluntalaisuudessa ei vielä 30 vuotta sitten sanaa pappi tai pastori juuri suvaittu. Helluntaiseurakunnan työntekijät olivat saarnaajia. Tänä päivänä työntekijät ovat pastoreita yleiseen pappeuteen vedoten. Teologista koulutusta pastoriksi ei tarvita, vaan pastoriksi pääsee vaikka pystymetsästä. Odotan, että seuraavan kolmenkymmenen vuoden kuluessa helluntaiseurakunnissa on rovasteja ja toimintaa johtaa piispa. Kirkkokunta oli vielä kymmenen vuotta sitten helluntaiseurakunnissa tuhoontuomittu ajatuksenakin. Tänään helluntalaisten kirkkokuntaan on liittynyt jo ilmeisesti paljon seurakuntia. Onko helluntalaisuus laadukkaampaa tänä päivänä siihen kohdistuneiden muutosten vuoksi?
