Laatuaika ?

[steal]

Mitä tarkoittaa tämä termi ? Mitä se on sinulle itsellesi ja lähimmäisille ?
Itse olen miettinyt sitä juttua kun nykajan "kiireiset" (kiire on usein itsetehtyä) ihmiset sanoo että olkoot nyt lapset tarhassa pariviikkoo, mutta sitten vietetään laatuaikaa kun käydään linnanmäellä.Omasta lapsuudestani en pidä kohokohtina mitään tapahtumia, tilaisuuksia tai tivoleja.Mukavimpia muistoja oli tavalliset arkipäivät kun isällä ja äidillä vaan oli aikaa lapsille ja tehtiin kaarnaveneitä, käpylehmiä tai istuttiin ongella ja oltiin navetalla lypsyllä.
Siis ne tavalliset lämminhenkiset hetket. Siksi minua jaksaa ihmettää se vouhkaaminen laatuajasta ja hirveestä kiireestä kun kerrankin kerkeis vaan olla. Mutta mites muilla?

[Jampe]

Minulle laatuaika on kun lähden yksin merelle seilaamaan, päiväksi tai kahdeksi. Yövyn asumattomassa saaressa ja nukahdan laineiden lempeään liplatukseen veneenkylkiä vasten ja tiedän ettei aamullakaan ole kiire mihinkään.  En ajattele Jumalaa enkä hengellisiä, en ajattele mitään!  Tiedän että Jumala on kanssani ilmankin ja huomaan tuntevani siitä sisimmässäni kiitollisuutta. Joskus herään yöllä ihmettelemään tyyntynyttä vedenpintaa ja hiljaisuutta ja huomaan täysikuun loistavan. Menen takaisin nukkumaan, onnellisena!

Se on laatuaikaa!

[Pirska]

Olen sikäli onnellisessa asemassa, että olen itse saanut kokea sitä ihan tavallista arkea vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Työtä piti opetella tekemään pienestä pitäen. Vanhemmillani oli tosi tiukkaa rahasta, mutta onneksi he kuitenkin järjestivät joskus ns "laatuaikaa" ja silloin lähdimme yhdessä päiväksi retkelle. Sitä odotettiin hartaasti etukäteen ja sitä myös muisteltiin jälkikäteen. Tietysti myös sunnuntait ja kaikki juhlapyhät olivat laatuaikaa. Paikat oli siivottu, käytiin kirkossa, kyläiltiin eikä tehty työtä.

Onnekseni olen pystynyt itsekin hoitamaan työni siinä lasten kasvatuksen lomassa. Käytännössähän se tarkoittaa lähes jatkuvaa epäjärjestystä ja melkoista sukkulointia töiden järjestelemisen suhteen. Pyhät olemme pyrkineet pitämään sitten paremmin laatuaikana ja lomareissuja olemme pystyneet tekemään aivan eri budjetilla kuin vanhempani. Tietysti lomareissulla irtautuu itsekin arjen ympyröistä ja on enemmän aikaakin olla lasten kanssa. Joulun pyhinä tulee pelattua jälkikasvun kanssa kaikenlaisia pelejä ja sekin on melkoista laatuaikaa.

Lasten kasvettua on tehty isännän kanssa kahdestaan reissuja ja ne ne vasta laatuaikaa ovatkin.

[Pyryharakka]

Minä vietän laatuaikaa usein luonnossa, metsässä, lenkillä tai ihan vain pihamaalla.
Se voi olla lyhytkin hetki. Tärkeintä on se rauha, tyyneys, kiitollisuus, mikä saa silmät näkemään kauneutta kaikessa ympärillä.

Laatuaikaa on myös hetket perheen ja /tai ystävien kanssa, kiireettömästi vaikkapa aterian ympärillä, missä voidaan vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia.

[Tiitiäinen]

Mie koin tänään laatuaikaa töissä! Tein korjuujäljen kontrollointia männikössä, johon aurinko paistoi lämpimästi, muttei liian kuumasti eikä ötököistäkään ollut kiusaa...siellä minä mittasaksien kanssa näpyttelin menemään...puustotunnuksia kirjaten ja metsää hengittäen. Metsässä kiire pysähtyy, töiden lomassa ehtii jutella korppien kanssa ja muutenkin metsän elämää tarkkailla...

Myös eilen koin laatuajaksi sen, kun pääsin konekuskin mukana yhteen taloon kahville...siellä pöytä notkui tarjottavista ja nauru raikasi, miten olenkin saanut kohdata tänä kesänä NIIN super ihania ihmisiä?!

Laatuaikaa on kiireettömät hetket arjen keskellä, perheen ja ystävien kanssa vietetyt hetket. Miulle laatuaikaa on myös se, että poikaystävän kanssa katotaan telkkarista esim. lentopalloa tai urheiluruutua...ollaan vaan eikä oo hoppu mihinkään, ei siihen sen kummempaa tarvihe.

Huomenna pääsen muruseni kotopuoleen Himangalle. Siellä saan nauttia maaseudun rauhasta ja viettää ihania kiireettömiä hetkiä potentiaalisen anopin kanssa kahvipöydän ääressä rupatellen...olenkin jo kaivannut murua ja murusen perhettä.

[karjalaisenkyösti]

Mukavimpia muistoja oli tavalliset arkipäivät kun isällä ja äidillä vaan oli aikaa lapsille ja tehtiin kaarnaveneitä, käpylehmiä tai istuttiin ongella ja oltiin navetalla lypsyllä.
Siis ne tavalliset lämminhenkiset hetket. Siksi minua jaksaa ihmettää se vouhkaaminen laatuajasta ja hirveestä kiireestä kun kerrankin kerkeis vaan olla. Mutta mites muilla?

Kun on kyse lapsista niin olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi.
Olen ymmärtänyt, että lasten kasvatukseen perehtyneet luennoitsijat myös kritisoivat tuota käsitettä "laatuaika", kun sitä yritetään markkinoida aikuisen ja vanhemman keskinäiseen suhteeseen.
Lapselle kun on laatuaikaa kaikki se aika, kun vanhemmat ovat hänen kanssaan / lähettyvillä.
Ehkäpä yksi syy kyseisen termin kehittämiseen on vanhempien huono omatunto siitä, että ei ole tullut otettua lasta riittävästi huomioon normaalissa arkielämässä, eikä otettu lasta riittävästi mukaan tavallisen elämän askareisiin.

Ed. mainituista syistä lievästi ärsyynnyn, kun kuulen sanan "laatuaika", koska sitä tunnutaan yhdistettävän juuri tuohon lapsen kanssa käytettyyn aikaan ja tästä johtuen välttelen kyseisen termin käyttöä silloinkin, kun sen käyttö saattaisi olla paikallaan.

Olen siis "laatuajan" vastustaja.

[PekkaV]

Minä kannatan laatuaikaa poikkeuksetta.
Keskustelun jatkumisen edesauttamiseksi ja hyvien fiiliksien pysymiseksi laatuaikakysymys on keskeinen.

Kaikella on aikansa. Aika on itkeä, aika on nauraa, aika on niittää, aika on laulaa.

Tarkoitan vapauden välttämättömyyttä, vapauden, jota vastuu sitoo. Kaikkea ennen on kuitenkin rakkaus, rakkaus, rakkaus (vrt. venäjävenäjävenäjä).

Elämän sietämätön keveys on rakkauden, vastuun ja vapauden kolmiyhteyttä. Se on kärjellään seisova epätasakylkinen kolmio. Ylinnä on vapaus, sitten vastuu, kaiken pohjana lemmen liekki leimahtaa / kerran vain - ja kestää läpi elämän ja pitää kolmion pystyssä! Vapaus vertautuu Poikaan, vastuu Isään, rakkaus Pyhään Henkeen.

Siinä on laatua. Siinä on aikaa. Siinä on koko elämä.

[vaivattu sielu]

Minulle laatuaikaa oli eilen illalla pidetyt körttiseurat yksityiskodissa Laukaassa. Kerroin niissä herännäisyyden historiaankin liittyneestä kaijenikulaisuudesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaijenikulaisuus. Tuntui olevan kaikille vieras varhaisherännäinen herätys. Vertailun vuoksi kaijenikulaisuuteen kerroin körttisten omaksumasta ristinteologiasta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ristin_teologia

Tänään alkaa laatuaika Päijänteen aalloilla.

[Pena]

Mikä on laadukasta? Tätä voi pohtia muutenkin kuin ajan yhteydessä. Laadun saattaisi jakaa sisäiseen ja ulkoiseen kauneuden tavoin ja pitää sisäistä laatua pintaa tärkeämpänä. Ajan laatu merkitsisi siis pikemminkin sitä, kenen kanssa oli kivaa kuin sitä, missä oltiin ja mitä tehtiin, syötiin, juotiin...

[PekkaV]

Sisäisellä ja ulkoisella on kiinteä yhteys. Ulkoinen ei voi olla laadukasta, jos sisäinen on sekundaa.

[PekkaV]

Minulle laatuaikaa oli eilen illalla pidetyt körttiseurat yksityiskodissa Laukaassa. Kerroin niissä herännäisyyden historiaankin liittyneestä kaijenikulaisuudesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaijenikulaisuus. Tuntui olevan kaikille vieras varhaisherännäinen herätys. Vertailun vuoksi kaijenikulaisuuteen kerroin körttisten omaksumasta ristinteologiasta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ristin_teologia

Tänään alkaa laatuaika Päijänteen aalloilla.

Ristinteologia on yhteisyyden peruselementti. Yhteyden takaa vain yksi korkein voima, yksijumalisuus. Antiikin kulttuuri tuhoutui monijumalisuutensa vuoksi. Jäseniltään yhteisö, Jumala, edellyttää kuitenkin kärsimystä. Siinä on yhtenä komponenttina odottamisen edellytys, mikä rinnastuu yksyhteen kärsimyksen kanssa. Jos suostuu kärsimykseen, saa palkakseen yhteisön arvostuksen ja lunastaa näin sen jäsenyyden.
Elämä ei vielä riitä ykseyden syntymiseen, joka vaatii kärsimyksen ja kuoleman, koska yksilöt selaisinaan eivät voi yhtyä yksituumaiseksi ryhmäksi. Tulee tapahtua sulautumista, hitsautumista ja palamista.

[Pena]

Laadukas sisältö saa sekundapakkauksenkin tason nousemaan.

[vaivattu sielu]

Ristinteologia on yhteisyyden peruselementti. Yhteyden takaa vain yksi korkein voima, yksijumalisuus. Antiikin kulttuuri tuhoutui monijumalisuutensa vuoksi. Jäseniltään yhteisö, Jumala, edellyttää kuitenkin kärsimystä. Siinä on yhtenä komponenttina odottamisen edellytys, mikä rinnastuu yksyhteen kärsimyksen kanssa. Jos suostuu kärsimykseen, saa palkakseen yhteisön arvostuksen ja lunastaa näin sen jäsenyyden.
Elämä ei vielä riitä ykseyden syntymiseen, joka vaatii kärsimyksen ja kuoleman, koska yksilöt selaisinaan eivät voi yhtyä yksituumaiseksi ryhmäksi. Tulee tapahtua sulautumista, hitsautumista ja palamista.

Ristinteologia herännäisyyden näkökulmasta:

Herännäisyys korostaa ihmisen pienuutta suuren Jumalan, Paimenen, edessä. Heränneet puhuvat "alatien kristillisyydestä". Ihmisen tulee tyytyä olemaan syntisenä ja kelvottomana Jumalan edessä. Ihmisen tulee rauhassa odottaa ja ikävöidä Jumalan armoa. Tämän herätysliikkeen onkin sanottu hyvin sopivan suomalaiseen melankoliseen luonteeseen. Herännäisyys on arvostellut uskoontulon ja ratkaisun tekemisen julistusta. Tärkeää on "odottava usko", eivät erilaiset kokemukset.

Paavo Ruotsalainen korosti salattua Jumalan viisautta, joka on ilmoitettu vain yksinkertaisille, vaan ei viisaille ja filosofeille. Paavon sanoma oli talonpoikaiskielelle muunnettua paavalilaista ristinteologiaa.

[tosikkoko]

Mikä on laadukasta? Tätä voi pohtia muutenkin kuin ajan yhteydessä. Laadun saattaisi jakaa sisäiseen ja ulkoiseen kauneuden tavoin ja pitää sisäistä laatua pintaa tärkeämpänä. Ajan laatu merkitsisi siis pikemminkin sitä, kenen kanssa oli kivaa kuin sitä, missä oltiin ja mitä tehtiin, syötiin, juotiin...

Näin on. Makkaranpaistohetki (paikasta ja makkaran mustumisasteesta riippumatta) voittaa monet illalliset hienoissakin paikoissa. Mutta toki jälkimmäisistäkin hyviä muistoja.
Mielestäni laatuaikaa on sekin, että voi olla välillä hiljaa yhdessäkin, ei aina tarvitse olla kova hälinä päällä. Toisaalta joskus laatuaikaa itselle on se, kun itsekin saa olla hälisemässä muiden joukossa. Eli tarpeiden mukaan.

[Riitta-mummi]

Vilhon 7-vuotispäivä. Sain oppitunnin Roope Ankan sukujuurista ja ensimmäisestä tienaamastaa pennistä. Enpä tiennyt sitäkään että R A on juuriltaan Skotlannista.
Vilholla on alan kirjallisuutta jo aika tavalla, ja eiliset juhlallisuudet olivat sitä yhä lisänneet.
Don Rosa piirtää vähän hauskemmin kuin Carl Barks, minun mielestäni.