Hankalat ihmiset saattavat olla opettajia.

[B.H.S]

Olen alkanut pitää hankalia ihmisiä ei niinkään uhkana, vaan pikemminkin opettajina.
He pakottavat minut viljelemään kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä.
Loppujen lopuksi näen heissä vain minua hankalampia ihmisiä ja huomatessani sen, että tuomitessani heidät, olen Farisealainen.
Näin väärä oikeudenmukaisuus aiheuttaa minulle syvällisempää hengenelämän vahinkoa.
Joten koska olen varmasti aiheuttanut hämmennystä ja veren kiehumista ehkä jopa päänsärky.
Tulee minun vilpittömästi kiittää että saan pienenä, tietämättömänä perkeleenä olla teidän joukossa.

SV.239. 1-5.

[Pena]

Niinpä, B.H.S, olet hankalana ihmisenä vuorostasi ollut varmaankin jonkun toisen opettajana. Opettajan työtä jo reilun rupeaman työkseni tehneenä tiedän, että se on suurelta osin ihmisten välisen hankaluuden kanssa pelaamista. Aina ei ole kivaa, mutta kuitenkin mielenkiintoista.

[vaivattu sielu]

Niinpä, B.H.S, olet hankalana ihmisenä vuorostasi ollut varmaankin jonkun toisen opettajana. Opettajan työtä jo reilun rupeaman työkseni tehneenä tiedän, että se on suurelta osin ihmisten välisen hankaluuden kanssa pelaamista. Aina ei ole kivaa, mutta kuitenkin mielenkiintoista.

Parhaina opettajinani ovat toimineet usein Jumalan kieltäjät - eikä ns."uskovaiset" - kuin tietämättään. Usein vasta jälkeenpäin olen todennut heidän olleen oikeammassa kuin uskovaisiksi itseään kutsuvat.

[Jampe]

He pakottavat minut viljelemään kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä.

SV.239. 1-5.

Tuohon haluaisin sanoa jotain.  Tämä kristillinen ihanne muuttua jatkuvasti "nöyremmäksi, pienemmäksi ja suvaitsevammaksi" on mielestäni vahingollinen ihmisen identiteetille ja tekee hallaa ihmissuhteille.

Minusta kenelle tahansa ihmiselle riittää nöyryyttä kohtuumäärä. Siitä nöyremmäksi ei enää tarvitse pyrkiä. Monet kristityt ovat aivan kohtuuttomia nöyristelijöitä kun heille jatkuvasti tuputetaan nöyryys-ihannetta ja kasvatetaan kiltteyteen... ketään kohtaan missään tilanteessa ei saisi tuntea vihaa tai suuttumusta, melkein pyydellään jo toistenkin tekemiä syntejä anteeksi. pää riipuksissa kuljetaan elämän läpi ja nieleskellään kaikki sonta mitä korvista sisään tungetaan.

Se riittää jos ei ole ylimielinen ja ainakin pyrkii ottamaan muutkin huomioon (siinäkin on toisinaan tekemistä). Sen "nöyremmäksi" ei tarvitse tulla mielestäni.

MInulle hankalat ihmiset eivät ole "opettajia" vaan kusipäitä joiden toimille on panatava tavalla tai toisella selkeä stoppi!  Opetus on annettava jos joku käy ns. "päälle" eikä kunnioita oikeuksiani.  Enkä puhu tässä nyt mistään kostosta tai katkeroitumisesta vaan hankalien ja aiheetta päällekäyvien ihmisten pysäyttämisestä.  Esim. työelämän konflikteja ei parane selvittää nieleskelemällä vääryydet vaan tarttumalla kuvaannollisesti rivelistä kuristajaa kiinni ja panemalla hänet niin ahtaalle ettei enää uskalla tehdä samoin!  Tällaisella periaatteella minä pyrin elämään ja olen mielestäni tasapainossa itseni ja ympäristöni kanssa!  Ei ole mitään katkeruutta ketään kohtaan kannettavana kun selvitetään asiat aina heti ja puhutaan suu puhtaaksi silloin kun sen aika on.  Tästäkin vielä on mielestäni pitkä matka ylimielisyyteen ja toisten jalkoihinsa tallaamiseen.  Itseänsä pitää puolustaa ja oikeuksiaan. En voisi kuvitellakaan ajattelevani "opettajanani" sellaista ihmistä joka tekee väärin minua kohtaan ja polkee oikeuksiani.  Minun kärsivällisyyttäni tuollaissa tilanteissa ei tarvitse kauaa koetella. Kun on käynyt ilmeiseksi mistä on kysymys niin tältäkin puolelta alkaa tarvittaessa räiskymään.

Kristillinen kiltteys-ihanne ei mielestäni ihan toimi käytännön elämässä tai se ainakin aiheuttaa viljelijälleen suunnattomia henkisiä ongelmia kun pitää yrittää nieleskellä kaikki vääryydet. Ja vielä; -elämän lainalaisuudet tahtovat vain mennä sitä rataa että niitä vedätetään joita saadaan!  Kyllä kanssaihmiset (varsinkin ne hankalat) oppivat pian näkemään ketä saa ja voi polkea jalkoihinsa ilman seuraamuksia, ja siitä se vasta kurimus alkaakin...

[B.H.S]

Koska olen kasvanut nuoruuteni ympäristössä missä nöyryys oli vaatimaton piiraantäyte.
Niin tänään, on nöyryys alkanut merkitä ravitsevaa aineosaa. Mikä voi antaa minulle tyyneyttä.
Ettei tarvitse tehdä tai sanoa jotain mitä joudun sitten katumaan. Näin voin välttää monelta harmilta ja voin jopa unelmoida että minä kasvaisin aikuiseksi mieheksi.
Kieltämättä kyllä välillä sulakkeet palaa.
Silloin asiat on selvitettävä itsensä sekä muiden ihmisten kanssa. Yleensä ja melko usein syy löytyy kyllä minusta. Näin ehkä mahdollisesti voin taas oppia jotain uutta, hankalilta ihmisiltä.

[juhani]

minulla on hankala ihminen vaimonani..  :wink:

[Tiitiäinen]

Miulla taas oli hankala ihminen poikaysävänä...se oli sellanen tapaus, ettei hyväksynyt kenenkään mielipiteitä, mutta omia mielipiteitään piti totuuksina. Oli muita kohtaan niin törkeä, että mie häpesin sitä. Ja sitten vihdoista viimein tajusin, ettei miun ole pakko kärsiä ihmisestä, jonka lähellä koen olevani huono ja epäonnistunut. Opin kyllä suhteesta paljonkin, opin olemaan eri mieltä, pääsin eroon liiasta miellyttämisen ja myötäilyn tarpeesta ja nykyään osaan olla jopa hieman tuittupäinen.

Eli vaikka lähtötilanne oli se, että sairastin kiltteyttä, niin hankalan ihmisen ansiosta opin rakastamaan itseäni. Opin, ettei miun tarvitse kestää jatkuvaa alistumista ja nöyryytystä. Kaiken tämän jälkeen ilokseni ymmärsin, että mie saan pitää lähelläni ihmisiä joiden lähellä miulla on hyvä ja helppo olla. Mie ansaitsen tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, vaikka oonkin vaan tämmönen surkimus...tai itse asiassa juuri sen takia.

[Hölkänen]

Itsekasvatukselle on hyvä lähtökohta, että on hankala ihminen.

[Samuli]

Minä olen muuatta entisen esimieheni suusta saanut todistuksen siitä, että olen hankala ihminen. Hyväksyin lausunnon, mutta en sen perusteluja. Ajatus kuului nimittäin kokonaisuudessaan: "Sellainen työntekijä on hankala ihminen, joka lukee oikeutensa papereista." Papereilla viitattiin mm. virkaehtosopimukseen ja kirkkolakiin.

Hankala ihminen olen - ja ennenkaikkea itselleni. Minusta nöyryys on kuitenkin eri asia kuin alistuva kiltteys. Kiltiksi en halua tulla, mutta nöyryyttä yritän opetella. Eli oikeuteni katson edelleenkin "papereista", ja jos joku nousee niitä kyseenalaistamaan, puolustan itseäni - mutta yritän tehdä sen nöyrällä asenteella.

[Pena]

Hankalat esimiehet taitavat usein kiertää kaukaa lait ja sopimukset. Niitä voi nimittää vaikka 'raskaaksi byrokratiaksi'. Totta kai he puolestaan pitävät niitä alaisiaan hankalina, jotka muistuttavat siitä, mistä on mustaa valkoisella.

[Pirska]

Olen alkanut pitää hankalia ihmisiä ei niinkään uhkana, vaan pikemminkin opettajina.
He pakottavat minut viljelemään kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä.

Tässä taannoin tuli vastaan niin hankalia ihmisiä, että sisältäni kumpusi niin hirveästi vihaa, että olin aivan ymmälläni. Kärsivällisyyttä siinä tarvittiin tosi paljon, mutta pelkäänpä, että sen suvaitsevammaksi tai nöyremmäksi en tullut. Kieltämättä ei ole mitenkään mukavaa huomata, että haluaisi vetää haulikon esiin ja päästää ilmat pihalle muutamista tyypeistä. Asia toki selvisi ja sen jälkeen tunsin sääliä heitä kohtaan. Säälikään ei ole mikään kauhean ylevä tunne, siinähän itse asettuu toisen yläpuolelle.

Suoraan sanottuna minusta tuntuu, etten jalostunut siinä tilanteessa yhtään. Perkeleet ja saatanat vain pyörivät mielessä.

Jos joku on minua kasvattanut (omasta mielestäni), niin omien lasten kasvatus. Taitaa sekin olla vain omaa kuvitelmaani.

[seppos]

Kun joudutte tekemisiin patologisen valehtelijan kanssa niin sitten saatte tuta hankalasta. Siinä ei auta itku eikä parku kun toinen ei tajua tilannetta ollenkaan.

[B.H.S]

Suoraan sanottuna minusta tuntuu, etten jalostunut siinä tilanteessa yhtään. Perkeleet ja saatanat vain pyörivät mielessä.

Niin on B.H.S:lläkin :evil:  ollut, eikä ole ihan kokonaan poistunutkaan, miksi?
Koska epävarmana persoonana asenteeni vaihtelevat päivin ja öin.
Oma sävellys minulla on usein: ”Niin syntinen ja kurja olen”.
Samoin kuin liioittelin elämäni saavutuksia omahyväisesti ja liioittelin itseäni syyllisyydentuntoisesti.

Tunnustin ennen kaiken (ja vähän enemmänkin) kenelle tahansa joka hyväilisi minun itsetuntoani. Pidin tätä syntien listaa ihmisten valokeilassa erikoismiehen nöyryyden osoituksena ja henkisenä lohdutuksena.
Mutta jälleen kerran, tämä ihminen joka on ollut syntinen jo syntyessään. Tajusi itse syvällisyyden, että en todellakaan ollut katunut itseni tekemiä vahinkoja ympäristölleni.
Vaan tekemäni vahingot yksittäisille ihmisille tai yhteiskunnalle loivat vain pohjan satujen kertomuksille ja ulkokultaisuudelleni.

Kun sitten ymmärsin että missä minä oikein kuljen, alkoi terve nöyrtyminen saada alun minun elämässäni.

Huomauttaisin kumminkin että en ihan suosittele tulla pyyhkimään jalkojansa minuun. Voi olla mahdollista että on suuri vaara …

Elämä on hieno kun silmät avautuvat. O:)

[Pirska]

Kun joudutte tekemisiin patologisen valehtelijan kanssa niin sitten saatte tuta hankalasta. Siinä ei auta itku eikä parku kun toinen ei tajua tilannetta ollenkaan.

Mistä arvasit, että kyseessä oli nimenomaan patologinen valehtelija?

[seppos]

Kun joudutte tekemisiin patologisen valehtelijan kanssa niin sitten saatte tuta hankalasta. Siinä ei auta itku eikä parku kun toinen ei tajua tilannetta ollenkaan.

Mistä arvasit, että kyseessä oli nimenomaan patologinen valehtelija?

Se tuli erittäin selkeästi esille. Asiassa ei ollut mitään epävarmaa.