Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: B.H.S - 08.05.09 - klo:18:26
-
Olen alkanut pitää hankalia ihmisiä ei niinkään uhkana, vaan pikemminkin opettajina.
He pakottavat minut viljelemään kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä.
Loppujen lopuksi näen heissä vain minua hankalampia ihmisiä ja huomatessani sen, että tuomitessani heidät, olen Farisealainen.
Näin väärä oikeudenmukaisuus aiheuttaa minulle syvällisempää hengenelämän vahinkoa.
Joten koska olen varmasti aiheuttanut hämmennystä ja veren kiehumista ehkä jopa päänsärky.
Tulee minun vilpittömästi kiittää että saan pienenä, tietämättömänä perkeleenä olla teidän joukossa.
SV.239. 1-5.
-
Niinpä, B.H.S, olet hankalana ihmisenä vuorostasi ollut varmaankin jonkun toisen opettajana. Opettajan työtä jo reilun rupeaman työkseni tehneenä tiedän, että se on suurelta osin ihmisten välisen hankaluuden kanssa pelaamista. Aina ei ole kivaa, mutta kuitenkin mielenkiintoista.
-
Niinpä, B.H.S, olet hankalana ihmisenä vuorostasi ollut varmaankin jonkun toisen opettajana. Opettajan työtä jo reilun rupeaman työkseni tehneenä tiedän, että se on suurelta osin ihmisten välisen hankaluuden kanssa pelaamista. Aina ei ole kivaa, mutta kuitenkin mielenkiintoista.
Parhaina opettajinani ovat toimineet usein Jumalan kieltäjät - eikä ns."uskovaiset" - kuin tietämättään. Usein vasta jälkeenpäin olen todennut heidän olleen oikeammassa kuin uskovaisiksi itseään kutsuvat.
-
He pakottavat minut viljelemään kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä.
SV.239. 1-5.
Tuohon haluaisin sanoa jotain. Tämä kristillinen ihanne muuttua jatkuvasti "nöyremmäksi, pienemmäksi ja suvaitsevammaksi" on mielestäni vahingollinen ihmisen identiteetille ja tekee hallaa ihmissuhteille.
Minusta kenelle tahansa ihmiselle riittää nöyryyttä kohtuumäärä. Siitä nöyremmäksi ei enää tarvitse pyrkiä. Monet kristityt ovat aivan kohtuuttomia nöyristelijöitä kun heille jatkuvasti tuputetaan nöyryys-ihannetta ja kasvatetaan kiltteyteen... ketään kohtaan missään tilanteessa ei saisi tuntea vihaa tai suuttumusta, melkein pyydellään jo toistenkin tekemiä syntejä anteeksi. pää riipuksissa kuljetaan elämän läpi ja nieleskellään kaikki sonta mitä korvista sisään tungetaan.
Se riittää jos ei ole ylimielinen ja ainakin pyrkii ottamaan muutkin huomioon (siinäkin on toisinaan tekemistä). Sen "nöyremmäksi" ei tarvitse tulla mielestäni.
MInulle hankalat ihmiset eivät ole "opettajia" vaan kusipäitä joiden toimille on panatava tavalla tai toisella selkeä stoppi! Opetus on annettava jos joku käy ns. "päälle" eikä kunnioita oikeuksiani. Enkä puhu tässä nyt mistään kostosta tai katkeroitumisesta vaan hankalien ja aiheetta päällekäyvien ihmisten pysäyttämisestä. Esim. työelämän konflikteja ei parane selvittää nieleskelemällä vääryydet vaan tarttumalla kuvaannollisesti rivelistä kuristajaa kiinni ja panemalla hänet niin ahtaalle ettei enää uskalla tehdä samoin! Tällaisella periaatteella minä pyrin elämään ja olen mielestäni tasapainossa itseni ja ympäristöni kanssa! Ei ole mitään katkeruutta ketään kohtaan kannettavana kun selvitetään asiat aina heti ja puhutaan suu puhtaaksi silloin kun sen aika on. Tästäkin vielä on mielestäni pitkä matka ylimielisyyteen ja toisten jalkoihinsa tallaamiseen. Itseänsä pitää puolustaa ja oikeuksiaan. En voisi kuvitellakaan ajattelevani "opettajanani" sellaista ihmistä joka tekee väärin minua kohtaan ja polkee oikeuksiani. Minun kärsivällisyyttäni tuollaissa tilanteissa ei tarvitse kauaa koetella. Kun on käynyt ilmeiseksi mistä on kysymys niin tältäkin puolelta alkaa tarvittaessa räiskymään.
Kristillinen kiltteys-ihanne ei mielestäni ihan toimi käytännön elämässä tai se ainakin aiheuttaa viljelijälleen suunnattomia henkisiä ongelmia kun pitää yrittää nieleskellä kaikki vääryydet. Ja vielä; -elämän lainalaisuudet tahtovat vain mennä sitä rataa että niitä vedätetään joita saadaan! Kyllä kanssaihmiset (varsinkin ne hankalat) oppivat pian näkemään ketä saa ja voi polkea jalkoihinsa ilman seuraamuksia, ja siitä se vasta kurimus alkaakin...
-
Koska olen kasvanut nuoruuteni ympäristössä missä nöyryys oli vaatimaton piiraantäyte.
Niin tänään, on nöyryys alkanut merkitä ravitsevaa aineosaa. Mikä voi antaa minulle tyyneyttä.
Ettei tarvitse tehdä tai sanoa jotain mitä joudun sitten katumaan. Näin voin välttää monelta harmilta ja voin jopa unelmoida että minä kasvaisin aikuiseksi mieheksi.
Kieltämättä kyllä välillä sulakkeet palaa.
Silloin asiat on selvitettävä itsensä sekä muiden ihmisten kanssa. Yleensä ja melko usein syy löytyy kyllä minusta. Näin ehkä mahdollisesti voin taas oppia jotain uutta, hankalilta ihmisiltä.
-
minulla on hankala ihminen vaimonani.. :wink:
-
Miulla taas oli hankala ihminen poikaysävänä...se oli sellanen tapaus, ettei hyväksynyt kenenkään mielipiteitä, mutta omia mielipiteitään piti totuuksina. Oli muita kohtaan niin törkeä, että mie häpesin sitä. Ja sitten vihdoista viimein tajusin, ettei miun ole pakko kärsiä ihmisestä, jonka lähellä koen olevani huono ja epäonnistunut. Opin kyllä suhteesta paljonkin, opin olemaan eri mieltä, pääsin eroon liiasta miellyttämisen ja myötäilyn tarpeesta ja nykyään osaan olla jopa hieman tuittupäinen.
Eli vaikka lähtötilanne oli se, että sairastin kiltteyttä, niin hankalan ihmisen ansiosta opin rakastamaan itseäni. Opin, ettei miun tarvitse kestää jatkuvaa alistumista ja nöyryytystä. Kaiken tämän jälkeen ilokseni ymmärsin, että mie saan pitää lähelläni ihmisiä joiden lähellä miulla on hyvä ja helppo olla. Mie ansaitsen tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, vaikka oonkin vaan tämmönen surkimus...tai itse asiassa juuri sen takia.
-
Itsekasvatukselle on hyvä lähtökohta, että on hankala ihminen. :)
-
Minä olen muuatta entisen esimieheni suusta saanut todistuksen siitä, että olen hankala ihminen. Hyväksyin lausunnon, mutta en sen perusteluja. Ajatus kuului nimittäin kokonaisuudessaan: "Sellainen työntekijä on hankala ihminen, joka lukee oikeutensa papereista." Papereilla viitattiin mm. virkaehtosopimukseen ja kirkkolakiin.
Hankala ihminen olen - ja ennenkaikkea itselleni. Minusta nöyryys on kuitenkin eri asia kuin alistuva kiltteys. Kiltiksi en halua tulla, mutta nöyryyttä yritän opetella. Eli oikeuteni katson edelleenkin "papereista", ja jos joku nousee niitä kyseenalaistamaan, puolustan itseäni - mutta yritän tehdä sen nöyrällä asenteella.
-
Hankalat esimiehet taitavat usein kiertää kaukaa lait ja sopimukset. Niitä voi nimittää vaikka 'raskaaksi byrokratiaksi'. Totta kai he puolestaan pitävät niitä alaisiaan hankalina, jotka muistuttavat siitä, mistä on mustaa valkoisella.
-
Olen alkanut pitää hankalia ihmisiä ei niinkään uhkana, vaan pikemminkin opettajina.
He pakottavat minut viljelemään kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä.
Tässä taannoin tuli vastaan niin hankalia ihmisiä, että sisältäni kumpusi niin hirveästi vihaa, että olin aivan ymmälläni. Kärsivällisyyttä siinä tarvittiin tosi paljon, mutta pelkäänpä, että sen suvaitsevammaksi tai nöyremmäksi en tullut. Kieltämättä ei ole mitenkään mukavaa huomata, että haluaisi vetää haulikon esiin ja päästää ilmat pihalle muutamista tyypeistä. Asia toki selvisi ja sen jälkeen tunsin sääliä heitä kohtaan. Säälikään ei ole mikään kauhean ylevä tunne, siinähän itse asettuu toisen yläpuolelle.
Suoraan sanottuna minusta tuntuu, etten jalostunut siinä tilanteessa yhtään. Perkeleet ja saatanat vain pyörivät mielessä.
Jos joku on minua kasvattanut (omasta mielestäni), niin omien lasten kasvatus. Taitaa sekin olla vain omaa kuvitelmaani.
-
Kun joudutte tekemisiin patologisen valehtelijan kanssa niin sitten saatte tuta hankalasta. Siinä ei auta itku eikä parku kun toinen ei tajua tilannetta ollenkaan.
-
Suoraan sanottuna minusta tuntuu, etten jalostunut siinä tilanteessa yhtään. Perkeleet ja saatanat vain pyörivät mielessä.
Niin on B.H.S:lläkin :evil: ollut, eikä ole ihan kokonaan poistunutkaan, miksi?
Koska epävarmana persoonana asenteeni vaihtelevat päivin ja öin.
Oma sävellys minulla on usein: ”Niin syntinen ja kurja olen”.
Samoin kuin liioittelin elämäni saavutuksia omahyväisesti ja liioittelin itseäni syyllisyydentuntoisesti.
Tunnustin ennen kaiken (ja vähän enemmänkin) kenelle tahansa joka hyväilisi minun itsetuntoani. Pidin tätä syntien listaa ihmisten valokeilassa erikoismiehen nöyryyden osoituksena ja henkisenä lohdutuksena.
Mutta jälleen kerran, tämä ihminen joka on ollut syntinen jo syntyessään. Tajusi itse syvällisyyden, että en todellakaan ollut katunut itseni tekemiä vahinkoja ympäristölleni.
Vaan tekemäni vahingot yksittäisille ihmisille tai yhteiskunnalle loivat vain pohjan satujen kertomuksille ja ulkokultaisuudelleni.
Kun sitten ymmärsin että missä minä oikein kuljen, alkoi terve nöyrtyminen saada alun minun elämässäni.
Huomauttaisin kumminkin että en ihan suosittele tulla pyyhkimään jalkojansa minuun. Voi olla mahdollista että on suuri vaara …
Elämä on hieno kun silmät avautuvat. O:)
-
Kun joudutte tekemisiin patologisen valehtelijan kanssa niin sitten saatte tuta hankalasta. Siinä ei auta itku eikä parku kun toinen ei tajua tilannetta ollenkaan.
Mistä arvasit, että kyseessä oli nimenomaan patologinen valehtelija?
-
Kun joudutte tekemisiin patologisen valehtelijan kanssa niin sitten saatte tuta hankalasta. Siinä ei auta itku eikä parku kun toinen ei tajua tilannetta ollenkaan.
Mistä arvasit, että kyseessä oli nimenomaan patologinen valehtelija?
Se tuli erittäin selkeästi esille. Asiassa ei ollut mitään epävarmaa.
-
Juu, minullakin on kokemusta patologisesta valehtelijasta.
Meni kyllä turhan paljon aikaa ennenkuin tajusin mistä oli kymysys.
Epäilin ensin omaa ymmärryskykyäni, sitten kuuloani ja sitten...jotain,
ennenkuin oivalsin, että tämähän valehtee niin paljon kuin sielu sietää.
Ja aina. Ja joka asiasta.
Se oli järkyttävä kokemus. :shock:
-
Juu, minullakin on kokemusta patologisesta valehtelijasta.
Meni kyllä turhan paljon aikaa ennenkuin tajusin mistä oli kymysys.
Epäilin ensin omaa ymmärryskykyäni, sitten kuuloani ja sitten...jotain,
ennenkuin oivalsin, että tämähän valehtee niin paljon kuin sielu sietää.
Ja aina. Ja joka asiasta.
Se oli järkyttävä kokemus. :shock:
Niin ja jos tämä henkilö on lähiomainen,se on vaikea myöntää itselleen ja sen jälkeen tulee mahdollisesti häpeä, paha paikka.
-
Niin ja jos tämä henkilö on lähiomainen,se on vaikea myöntää itselleen ja sen jälkeen tulee mahdollisesti häpeä, paha paikka.
Niin, se on kummallista, että sitä kokee häpeää siitä,
että on luottanut toiseen :roll:
mikä nyt kuitenkin pitäis olla kaiken perusta.
-
olen hankala ihminen... diplomaattisuuden vaippaan kääriytyneenä... :wink:
-
Joo silloin kun joku ihminen tökkää niin että se käy ylpeyden päälle, silloin sitä ylpeyttä on. Asioita paljastuu kun astuu areenalle, ei sen kummemmalle tarvitse astua kuin keskustelufoorumille kun osuu oikealle foorumille, kyllä kyllä kyllä aina löytyy :icon_biggrin:
Olen myös toisinaan miettinyt, että ellei meillä olisi jatkuvasti tuo kiljuva jalopeura myös henkivaltojen taholta pyörimässä ja etsimässä mitä voisi hotkaista, olisimmeko jo silloin paratiisissa?
-
Tätä aihetta sitä tulee pohdittua aika palion.
Vaikkakaan hankalista ihmisistä ei silleen ole kysymys, vaan ihan mukavista tutuistani, jotka tekevät hiljaista itsemurhaa juopottelemalla ja sillä, että eivät pidä itsestään huolta.
No onneksi niitä on vaan muutamia ja itselläni vasta vikoja onkin.
Yksi mun kaverini on tosi lahjakas ja mukava, mutta aina humalassa. Ikävää kun siihen ei voi mitenkään vaikuttaa.
Toinen on mukava, mutta itsetunto tai joku poissa ja tempperamenttia riittää. Hän saa kauheita kohtauksia kun tulee vastoinkäymisiä ja ei osaa elää niiden kanssa ja jotenkin ajattelee, että ei hänelle voi käydä hyvin.
No hänellä on todellakin ankea lapsuus.
No näitten kanssa ystävänä joskus olen pitänyt toiselle moraalisaarnan toiselle huomauttanut, että kyllä se siitä ja sinua rakastetaan ja ole vaan rauhallinen kyllä asiat alkavat suttaantua.
Mutta vähän kuin vesi Hanhen selkään kaadettua, eli turhaa.
Miten näitten kanssa sitten pitäisi?
Niille moottoritie on vielä niin kuumaa kait?
-
Vaikkakaan hankalista ihmisistä ei silleen ole kysymys, vaan ihan mukavista tutuistani, jotka tekevät hiljaista itsemurhaa juopottelemalla ja sillä, että eivät pidä itsestään huolta.
No näitten kanssa ystävänä joskus olen pitänyt toiselle moraalisaarnan toiselle huomauttanut, että kyllä se siitä ja sinua rakastetaan ja ole vaan rauhallinen kyllä asiat alkavat suttaantua.
Mutta vähän kuin vesi Hanhen selkään kaadettua, eli turhaa.
Miten näitten kanssa sitten pitäisi?
Eikös sellanen periaate olis hyvä, että jos ei
apua ja neuvoa pyydetä, sitä ei tarvi tyrkyttääkään.
Mistä me tiedetään mikä on kellekin hyväksi? :102:
Ja sitä paitsi jokaisella on oikeus tehdä omat virheensä.
Tiukkaa se kyllä tekee olla neuvomatta :icon_confused:
-
Eikös sellanen periaate olis hyvä, että jos ei
apua ja neuvoa pyydetä, sitä ei tarvi tyrkyttääkään.
Mistä me tiedetään mikä on kellekin hyväksi? :102:
Ja sitä paitsi jokaisella on oikeus tehdä omat virheensä.
Tiukkaa se kyllä tekee olla neuvomatta :icon_confused:
Ei se voi olla noin Anastasia.
Iseäni on nostanut jotkut kirjat ja muut ihmiset esimerkeillä ja neuvvoillaan.
Karjalaisenkyöstikin on pelastanut monesta pinteestä..
Otetaan toi alkoholi ongelmainen esimerkiksi.
Kun olen saanut hänet innostumaan jostain työprojektista hän on alkanut tekemään innolla ja lopettanut juomisen.
Yleensä ne projektit meillä on mennyt hyvin.
No silloin kun asiat menee hyvin ja ei ole haastetta jotenkin sillä se juominen alkaa.
Tää toinen taas kun saa rakkautta ja kannustusta jotenkin pysyy masentumatta ja itseään inhoamatta.
Mutta kun ei oikein riitä olla aina vierellä ja muuta.
Totuuden nimissä, kuullostan ehkä nyt omavanhurskaalta ja Jumalalle kunnia kaikesta hyvästä mitä joskus tapahtuu.
Kuitenkin minusta kyllä ihmisiin tulee ja voi vaikuttaa, mutta miten se oli se kysymys.
Rukouksessa olen miettinyt sitä itsemurha kandidaatti tyttöä, että yksi kirja voisi olla hyvä, kun ihmisten neuvvot ei käy ja parempi olisi jos ihminen itse löytäisi sen avun itselleen jotenkin??
-
Iseäni on nostanut jotkut kirjat ja muut ihmiset esimerkeillä ja neuvvoillaan. Karjalaisenkyöstikin on pelastanut monesta pinteestä..
Tää toinen taas kun saa rakkautta ja kannustusta jotenkin pysyy masentumatta ja itseään inhoamatta.
Mutta kun ei oikein riitä olla aina vierellä ja muuta.
Totuuden nimissä, kuullostan ehkä nyt omavanhurskaalta ja Jumalalle kunnia kaikesta hyvästä mitä joskus tapahtuu.
Kuitenkin minusta kyllä ihmisiin tulee ja voi vaikuttaa, mutta miten se oli se kysymys.
Rukouksessa olen miettinyt sitä itsemurha kandidaatti tyttöä, että yksi kirja voisi olla hyvä, kun ihmisten neuvvot ei käy ja parempi olisi jos ihminen itse löytäisi sen avun itselleen jotenkin??
Ilman muuta pitää auttaa tai yrittää auttaa. Vaikeaa se on, joten tuskin siinä sädekehää itselleen saa. Kunhan sen vielä osaisi, että on erilaisia tapoja elää, eli ei voi tyrkyttää omaa tapaansa ainoana. Mutta eipä esim ylenmääräinen juominen ole koskaan kenellekään hyväksi.
Moisessa tilanteessa ihminen on niin syvissä vesissä, että kaikki kommentit tuntuvat aika tyhjiltä. Mutta silti vierellä eläjiä ja olevia kaivataan. Kannattaa antaa joku armollisuutta ja hyväksyvyyttä korostava kirja. Ja Löytyn ja Simojoen majatalo-laulut tulevat mieleen, paikka jossa levätä ilman mitään itsensä tai muiden aiheuttamia vaatimuksia. monenlaista syliä kaipaa moni tai kaikkikin?
-
Minun hankala ihmiseni ja opettajani olen minä itse. Sen minkä tänään kantapään ja kielen kautta opin, huomena toisen korvan kautta ulostan.
Meillä pyörii jatkuvasti lähi-ihmisten keskinen loukkaamisten ja anteeksiantamisten piiri.
En voi enää muuta kuin hyväksyä olotilan. Ja ennenkaikkea itseni.
Meitä on tässä piirissä kuivia tosikkoja, pintaliitäjiä', valehtelijoita, hyväksikäyttäjiä ja
muitakin lajeja.
Kuitenkin loppupelissä jatketaan yhdessä. Välillä onnellisininakin.
Mistä tulee minulle apu jaksamiseen?
Puhuminen, ja viime-aikoina kirjoittaminen ovat minun "juttuni".
Puoliso kulkee koiran kanssa metsissä. Tyttäret haukkuvat äitiään. Koira haukkuu naapurin koiraa. Taivas on korkealla. Tänne mahtuu huokauksia ja huutoa.
Jumala on niin suuri että katsoo meitäkin armahtaen. Iltarukouksessa tehdään päivän tili. Siitä ei puhuta.
-
:'(
-
:'(
:'( Jotakin tuollaista kyllä-
En nyt osaa paremmin tai muuta sanoa.
Oikeasti ongelmalapsien kanssa on ihan mukavaa, mutta jotenkin tuntuu, et reaalielämä ja vastuu on jotain mitä ne pakenee.
Päivittäin tapaan kavereita, jotka sanoo, olin menossa Köpikseen pitään hauskaa ja jotain.
Sit kuitenkin se vastuu elämästä ei sovi heitin maailmakuvaan.
Jos yrittää sanoa, mites jos työ ja sit huvi..ni ei ei ei.
Ittekkin oon ollu ja nyt, monessa vastuuton, mut miksi nuoriso ei mieti et työtä ja vastuutakin tulis ottaa.?
,Mun tuttu Hangosta eilen...
Näin sen ja hän keräs pullloja.
Mentiin sit huippumestaan syömään ja maksoin parisataa egee,tai alle ruuista ja henki oli korkealla. Siis niiku juteltiin kovaa..
Kukaan ei morkannu mun kaverii siinä sen olemisesta ja muusta. Habituksesta.
Mulla nyt on isot tulot-Et mua ei ehkä uskaltanu.
Muut tilas Etanoita. tai viereinen pöytä ja me.Merikarhun pyttis..
Tää kaveri ku lähettiin sano, et hän käy läpi nää luxux saunat täs saaressa, et katsoo tyhjät tölkit..ja meni.
Teemu Selänteen huvipurren kaverit sattui oleen saunassa ja kysy, et mitäs mies täällä, mun kaveri, et ei kun tölkkejä ja sit nää rikkaat et ota täysejä. .Kaverini, et kiitos, mut tyhjiä vaan on hakemassa ja nää rikkaat, et asia äijä.
Pooh ku mun kaveri oli otettu.. Sano mulle, et ne sano, et asia äijäksi..
Ja onhan toi..
Kaikki muutkin ihan korkkesti koulutetut jotkut proffahatut päässä suhtautuu iha kivasti mun kaveriin..
Mukava ja fiksu..Tai ainaski hyvä sydän..
Himpe nyt sekosin jo aiheesta..uno momento..
Juu niinku ongelmalapset-.
Meitä on moneksi, mut kutka meistä on määrittelemään toista??
Körttifilosofia on parasta.-
-
Minun hankala ihmiseni ja opettajani olen minä itse. Sen minkä tänään kantapään ja kielen kautta opin, huomena toisen korvan kautta ulostan.
Meillä pyörii jatkuvasti lähi-ihmisten keskinen loukkaamisten ja anteeksiantamisten piiri.
En voi enää muuta kuin hyväksyä olotilan. Ja ennenkaikkea itseni.
Meitä on tässä piirissä kuivia tosikkoja, pintaliitäjiä', valehtelijoita, hyväksikäyttäjiä ja
muitakin lajeja.
Kuitenkin loppupelissä jatketaan yhdessä.
Mistä tulee minulle apu jaksamiseen?
Koira haukkuu naapurin koiraa. Taivas on korkealla. Tänne mahtuu huokauksia ja huutoa.
Jumala on niin suuri että katsoo meitäkin armahtaen. Iltarukouksessa tehdään päivän tili. Siitä ei puhuta.
:045: ... ... :083: ... ... :eusa_angel: ... ... :icon_sunny:
-
Itsekasvatukselle on hyvä lähtökohta, että on hankala ihminen. :)
Kiitos tästä !
Miten siula mänee, hyvä ihminen ?
p.s. Kaivetaan vanhojen ketjujen aarteita uuteen käyttöön.
-
Minun hankala ihmiseni ja opettajani olen minä itse. Sen minkä tänään kantapään ja kielen kautta opin, huomena toisen korvan kautta ulostan.
Meillä pyörii jatkuvasti lähi-ihmisten keskinen loukkaamisten ja anteeksiantamisten piiri.
En voi enää muuta kuin hyväksyä olotilan. Ja ennenkaikkea itseni.
Meitä on tässä piirissä kuivia tosikkoja, pintaliitäjiä', valehtelijoita, hyväksikäyttäjiä ja
muitakin lajeja.
Kuitenkin loppupelissä jatketaan yhdessä. Välillä onnellisininakin.
Mistä tulee minulle apu jaksamiseen?
Puhuminen, ja viime-aikoina kirjoittaminen ovat minun "juttuni".
Puoliso kulkee koiran kanssa metsissä. Tyttäret haukkuvat äitiään. Koira haukkuu naapurin koiraa. Taivas on korkealla. Tänne mahtuu huokauksia ja huutoa.
Jumala on niin suuri että katsoo meitäkin armahtaen. Iltarukouksessa tehdään päivän tili. Siitä ei puhuta.
Huh,Huh tuotakin ! Onneksi pahoilla asioilla on taipumus unohtua.
Nyt alkaa hankaluutena olla hiljaisuus. Toisaalta siihen on pyrkimyskin. Onneksi en ole sen suhteen yksin. Meillä asuu nyt yksi luonnostaan hiljainen ja yksi hiljentyvä.
...
Kaipaan tänänkin ketjun kaltaisia avoimia ja omakohtaisia keskustelijoita.
-
Reissusta palanneena täällä lueskelen ja ihmettelen....
En taida uskalta enää mitään viisasta sanoa...siis vain tyhmää...
Meinaatko että pahat asiat unohtuu?
En ole ihan varma... :icon_sad:
Jumala antaa anteeksi ja unohtaa, kun sitä Jeesuksen lunastustyöhön turvautuen pyydämme...
mutta ihmisten kesken ei aina ole niin...
-
Meinaan, että minulta on unohtunut. Etenkin pahat, ehkä myös hyvät.
Meillä jokaisella on sama Jumalan lapsen arvo ja oikeus.
-
Tässä taannoin tuli vastaan niin hankalia ihmisiä, että sisältäni kumpusi niin hirveästi vihaa, että olin aivan ymmälläni. Kärsivällisyyttä siinä tarvittiin tosi paljon, mutta pelkäänpä, että sen suvaitsevammaksi tai nöyremmäksi en tullut. Kieltämättä ei ole mitenkään mukavaa huomata, että haluaisi vetää haulikon esiin ja päästää ilmat pihalle muutamista tyypeistä. Asia toki selvisi ja sen jälkeen tunsin sääliä heitä kohtaan. Säälikään ei ole mikään kauhean ylevä tunne, siinähän itse asettuu toisen yläpuolelle.
Nyky- yhteiskunnassamme on välillä vaikea olla suvaitsevainen ja nöyrä. Joka puolelta tulee paineita, että ihmisen pitäisi olla samaa muottia kun kaikki muutkin.
Tästä johtuen minulla ainakin on alkanut olemaan suuria ongelmia identiteettini kanssa.
Toivon kumminkin että suvaitsevaisuus sekä nöyryys saisivat oikeat mittakaavat maailman myllerryksessä minullekin.
Mitkä ne oikeat mittakaavat ovat sitten? Siihen en ainakaan tänään pysty vastaaman.
Sillä nyt...
…en ihan suosittele tulla pyyhkimään jalkojansa minuun. Voi olla mahdollista että on suuri vaara …
…jopa toden näköistä, kun..
. ..Perkeleet ja saatanat vain pyörivät mielessä…
Ei ole ihmisen elämä helppoa .
SV.150
-
Hankaluus ei saa olla itsetarkoitus. On kyse suostumisesta. Sitoutuminen tarkoittaa ristin kantamista. Siipeily ei pitkän päälle tuota hedelmää.
Toinen asia on, että ei ole muuta. Ei ole kuin yksi vaihtoehto. On ainoastaan oljenkorsi.
Kolmanneksi itsetehostus on paikallaan siihen saakka, kun joku ottaa minut todesta. Huudan tyhjyyteen. Sieltä saattaa joku kaunis päivä kuulua vastaus. Ääneni on saanut vastakaikua. Kristus vastaa avunpyyntööni.
Opettajia ovat ne, jotka kutsutaan.
-
Vihanhallinta alkaa siitä. että huomaa vihan itsessään. Se on alku, loppu on oppimista ja Jumalalta avun saamista.
" Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä ! "
-
Mieleeni tulee yksi hankalimmista opettajatovereistani. Uskoakseni särmikäs luonne teki hänen omankin elämänsä hankalaksi. Hän kuitenkin teki työtä koko ajan oppilaidensa hyvään pyrkien. Niinpä kouluaikana tähän opettajaan suivaantuneet oppilaat saattoivat koulusta päästyään muutaman vuoden päästä lähettää hänelle lämpimiä terveisiä. Myönsivät kasvaneensa ihmisinä juuri tämän opettajan kanssa yhteen ottaessaan.
-
Mieleeni tulee yksi hankalimmista opettajatovereistani. Uskoakseni särmikäs luonne teki hänen omankin elämänsä hankalaksi. Hän kuitenkin teki työtä koko ajan oppilaidensa hyvään pyrkien. Niinpä kouluaikana tähän opettajaan suivaantuneet oppilaat saattoivat koulusta päästyään muutaman vuoden päästä lähettää hänelle lämpimiä terveisiä. Myönsivät kasvaneensa ihmisinä juuri tämän opettajan kanssa yhteen ottaessaan.
Oonkohan mä sitten hankala oppilas, kun en ota oppiakseni millään joistain hankalista ihmisistä.
Toisaalta esimerkiksi Pirskasta, vaikka ollaan kaikesta mieltä yhtä kaukana kuin maa planeetta Plutosta otan opikseni joka kirjoituksestaan.
-
Hankala oppilas taitaa oppia paremmin sen, minkä oppii. Mallioppilaat muistavat läksyt kokeisiin asti ja unohtavat ne lukiessaan seuraavan lukukauden läksyjä. :003:
-
Olenkohan minä mustalammas joiltakin opettajilta. Ruotsin kielen opettaja 9:sltä luokalta käski minut luokan eteen ja hän ärjyi minut. Kolmen vuoden päästä minä sain laudaturin. Ei se ollut mitään yhteistyötä ruotsin opettajan kanssa.
-
Opettiko Saul Daavidia vai Daavid Saulia?
-
Mielestäni oppimista ja opettamista tapahtui Daavidin ja Saulin kohdalla molempiin suuntiin.
Sama tilanne on meillä kaikilla, tiedostaen tai tietämättämme.
Kaikessa kanssakäymisessä tapahtuu oppimista, jos meillä on avoin mieli,
kuulevat korvat ja näkevät silmät.
Oppiminen on muuttumista opetettiin yhdellä viikon kurssilla ollessani työelämässä,
oppimisaineisto vielä tallessa.
-
Jos jostain niin tästä körttien filosofisesta miettimisestä tykkään kybällä tai hudalla, tai jotenkin.
Täällä ihmiset antaa monesti rehellisiä tulkintoja ilman, mitä tää muista kuullostaa.
Körttien rakkaus maanhiljaisiin tai pieniin ihmisiin on se johon oon ihan tosi tykästynyt.
Nyt on niin, että paskaa on satanut mun niskaan enempi kuin traktorin peräkärry kantaa,.
Mut anti tulla, kun tyhjän päälle lastataan, niin en täyty taai muutu ilman hyviä perusteluja.
Ihmettelen miksi niin moni muakin vihaa. Harvassa on ne joiden kanssa olen erimieltä tai vihastuksissani, niitäkin on.
Miksihän ihmiset on ilkeitä toisilleen?
Onko joku, kun oma mielipide on niin oikein ja toinen, vaan ei tajua.
Mistä tää viha lähimmäistään johtuu?
-
Joskus vihaisilla ihmisillä on hyväkin syy vihaansa, mutta he kohdistavat sen väärin. Eivät ehkä tiedä, kuka on heidän elämänsä pilannut tai eivät voi purkaa kiukkuaan oikeaan suuntaan. Silloin hyökätään sen kimppuun, joka lähimaastossa näyttää puolustuskyvyttömimmältä. Diktatuurejakin rakennetaan käyttäen tätä hyväksi.