SUURI VAATTURI
Myrskyt, tuulet, sateet ovat pieksäneet kulkijaa,
Ei lämmitä kauhtunut nuttu, kaidantien kulkijaa.
Viimat ja pakkaset kun ympärillä raivoaa,
hän kietoutua tiukemmin repaleihin saa.
On paahtava helle ja kuumuus sietämätön,
hän läkähtyy ja takkiansa raottaa,
alla, huomaa puku uusi ennennäkemätön.
Vaatturia nyt kaivata saa.
Täydellinen on tämä puku mulle aivan,
ja minä onneton tuota entistä turhaan säästin,
kaiken työn ja vaivan,
jälkeen repaleista irti päästin.
En huomannut minulle golgatalla
Vaatturi parhain kankaan laittoi,
vain ristin alla,
sen nyt huomata saattoi.
Ei tahraa, ei ryppyä lainkaan,
se kestävi, nyt ja aina
oi minkä lahjan sainkaan,
rahatta, hinnatta ei ollut se kaupan vaan laina.
Lahjavanhurkautta katsele uskon mielin,
näe kuoleman voittajan täytetty työ,
kiitä kiitä uusin kielin,
ei sitä voi himmentää halla ei yö.
kaikille kerro rahatta, hinnatta tämä annettiin,
lahjavanhurskaus kristuksen ainsiosta,
Häävaatteet päälleni puettiin,
Kerro kaikista noista.
Kerro Golgatasta, veren voimasta,
Kerro Kristuksen rakkaudesta,
kerro puhtaasta sydämestä, sanasta,
kerro iankaikkisuudesta.
kerro, vaikka kankea ois kieli,
kerro sanoilla elämälläsi,
vaikka nauraisit, ois murhemieli,
Tuntee sinut, iankaikkinen auttajasi.
Herra voi pelastaa sanoi eräs kerran,
ja vaikka ei vaarasta pelastaisi,
perheeni ja minä olemme valinneet Herran,
Ei mikään, vaara miekka,meitä rakkaudestaan kadottaisi.
riisu jo pukusi sinäkin,
näe uskossa täytetty työ,
Onhan päälläsi vaate suuren vaatturin?
Tule ennen kuin joutuvi yö.
Jos lamppusi hiipuu savuttaa,
älä öljyä toisilta ano,
vain Kristus voi lamppusi kunnostaa,
Tämä tee ja toisillekkin niin sano.
