Kopioin muutaman ajatuksen Avilan Teresalta:
Kun tieto Jumalan suuruudesta kasvaa sielussa, sielu pitää itseään yhä kurjempana
ja alhaisempana. Sielu löytää itsensä vetäytymässä maailmasta ja edistyy
hyveiden harjoittamisessa. Tämä muutos tapahtuu hitaasti ja vaatii kärsivällisyyttä.
Todella nöyrä sielu ei pidä syyttäjiään ja vainoojiaan Jumalan pilkkaajina, vaan
ymmärtää Jumalan sallivan syytökset sielun omaksi parhaaksi. Sielu omaksuu
rakkauden syyttäjiään kohtaan ja pitää heitä ystävinään. Jos sielu ei muutu aina
vain nöyremmäksi, kokemus ei ole peräsin Jumalalta. Todella nöyrä ihminen ei
kuvittele ansaitsevansa Jumalan lahjoja ja on pahoillaan, jos häntä itseään ylistetään,
ja tämä on Teresan mielestä hyvä tapa tunnistaa onko sielulla todellista nöyryyttä
vai ei.
Kärsimys oli todistus siitä, että kokemukset olivat lähtöisin Jumalasta, eivätkä
paholaisen aikaansaama harha. Jumala opetti kärsimyksen avulla ihmiselle
kärsivällisyyttä ja haluaa ihmisen maksavan hyveistään. Teresa tekee eron todellisen
nöyryyden ja väärän nöyryyden välille. Todella nöyrä ihminen kulkee aina
epäillen omia hyveitään, ja muissa nähdyt hyveet tuntuvat omia varmemmilta ja
arvokkaammilta. Kun oma huonommuudentunne johtuu nöyryydestä ja hyveellisyydestä,
se ei vaivaa sielua lakkaamattoman melun lailla, vaan nöyryys laajentaa
sielua palvelemaan Jumalaa enemmän. Paholaisen aikaansaaman väärän nöyryyden
tunnistaa siitä, ettei henkilö halunnut tunnustaa sitä rippi-isälleen tai priorittarelle,
kun taas Jumalan aikaansaama tunne sai ihmisen olemaan kuuliainen rippiisille
ja priorittarelle. Suurin täydellisyys oli kuuliaisuudessa, ja Jumalan suosio
sai aikaan nöyryyttä.
Teresan mielestä on ihmeellinen asia, että Jumala halusi tulla johonkin niin
pieneen, mutta se kuitenkin oli mahdollista, koska Jumala voi tehdä mitä haluaa.
Koska Jumala rakastaa ihmisiä, Hän sopeutuu ihmisen kokoon. Tämän edellytyksenä
oli itsensä antaminen Jumalalle kokonaan ja päättäväisesti. Jumala oli silloin
omistaja, eikä omistajaa saanut vastustaa. Jumala siis antaa itsensä täysin, jos ihminen
ensin antoi itsensä täysin. Jumala antaa lahjojaan kenelle haluaa.
...
Katolisuutta ovat lauseet rippi-isistä ja priorittarista. Niistä voi harpata yli.