Itseäni vähän hämmästyttää että täällä on näinkin vähän kastetta puolustettu. Juhani meidän lisäksi on ilmoittanut muissa yhteyksissä kantansa kasteeseen. En ole mitenkään perehtynyt koskaan aiheeseen mutta onko niin että körttiläiset kyllä mielellään puhuvat "lapsikasteesta" noin niinkun yleensä mutta kun ruvetaan puhumaan uudestisyntymisestä kasteessa, tullaan vedenjakajalle?
Olivathan ne Muroma ja Saarnivaarakin kovia "lapsikasteen" puolestapuhujia mutta kasteen sisältö ja merkitys ei heille ollut auennut, jos ei oteta lukuun Saarnivaaran edestakaisin harhailua kasteasiassa. Jakavatko körttiläiset siis viidesläisten kastenäkemyksen? Ainakin täällä on jo joitain ilmoittautunut.
Tämä oli minulle uutta.
Ainakin omalta osaltani asia on niin, että kiivaiden kannanottojen keskusteluun ei mielellään osallistu huitaisten, etenkin kun kysymys on keskeisestä teologisesta kysymyksestä. Keskustelua eteenpäin vievän viestin laatiminen vaatisi meikäläiseltä ei-teologilta jonkin verran perehtymistä lähteisiin.
Jotain kuitenkin voin kertoa. Nimittäin sen, että vuoden 1948 katekismus ja kristinoppi eivät välttämättä kuvaa hyvin kirkkomme nykyistä oppia. Kun nykyisen Katekismuksen valmistelu aloitettiin, piispainkokouksen työryhmä totesi, että Lutherin Vähän katekismuksen ja vuoden 1948 kristinopin välillä on teologista jännitettä (
tiedote Katekismuksen hyväksymisestä). Asiaan voi perehtyä tarkemmin Matti Poutiaisen tutkimuksessa
Uudistuva kristinoppi. Netissä on Poutiaisen pääsiäiseen liittyviä pohdintoja kasteesta; niissä sivutaan edellä mainittua jännitettä. Lyhyt sitaatti:
"Koko Katekismusta sävyttää kasteen merkityksen selitys: "Kaste liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan Poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään."
Kristittyjen elämän perussykli on päivän mittainen. Kristityn elämä on jokapäiväistä kuolemista Kristuksen kanssa. Lutherin Vähän katekismuksen mukaan "vanha ihminen"on surmattava päivittäin. Tässä painotuksessa on ero edelliseen kristinoppiin verrattuna, jossa sykli oli elämänkaaren mittainen. Kasteessa ihminen tuli Jumalan lapseksi, myöhemmin hän lankesi ja tietyn järjestyksen mukaan palasi kasteen armon yhteyteen."
(
Luterilainen kristitty elää päivittäin pääsiäistä)
Mielestäni pohdiskelun arvoinen erottelu. Kuvittelen olevani kirkon nykyisen käsityksen kannalla, vaikka rippikouluopetuksen olen saanut vuoden 1948 kristinopin mukaan. Mutta jos joutuisin prof. Jampen suulliseen kuulusteluun, en tiedä, kuinka kävisi...
Rangaistukseksi opillisesta hengen velttoudestani määrään itselleni tutustumisen Jari Jolkkosen kasteteologiaa käsittelevään
Jari Jolkkosen kasteteologiaa käsittelevään esitelmään sekä niiden vähien dogmaattisten kirjojen kastejaksoihin, jotka ovat käytettävissäni. Sopivaa askaretta vapunpäivän illaksi!
Mt