Kirjoittaja Aihe: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII  (Luettu 122869 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33856
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #105 : eilen kello 13:56 »
Nyt äänikirjat ovat tulleet suosituiksi. Siispä kustantamot toimittavat myös vanhoja hyviä kirjoja luettuina.
Tällainen on esim. Harper leen Kuin surmaisi satakielen. Erja Manto lukee, ja se on jo suositus sinänsä.

Kuin surmaisi satakielen
äänikirja ja e-kirja

Kuin surmaisi satakielen on unohtumaton klassikko, jonka sanoma yllättää ajankohtaisuudellaan.

Kahdeksanvuotias Scout asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Aurinkoiset kesäpäivät ovat täynnä sopivan kokoisia seikkailuja, ja Scout on onnellinen juostessaan vapaana veljensä ja parhaan ystävänsä Dillin kanssa ympäri kaupunkia.

Scout on rakastettavan tuittupäinen, oikean ja väärän eroa opetteleva lapsi. Isänsä tavoin hän näkee ihmiset pintaa syvemmältä, ja toisin kuin monet muut Maycombissa, hän ei ole vielä oppinut tuomitsemaan ihmisiä pelkän ihonvärin perusteella. Kun Scoutin isä saa tehtäväkseen puolustaa oikeudessa nuorta mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta, Maycomb näyttää todelliset värinsä.

Kuin surmaisi satakielen on yksi amerikkalaisen nykykirjallisuuden kulmakivistä, ja siitä tuli heti ilmestyessään vuonna 1960 kriitikoiden ja lukijoiden suosikki. Teos on hätkähdyttävän tuore rasisminvastainen puheenvuoro, vaikka siinä näkyykin aikansa todellisuus ja kieli. Harper Leen teos kuvaa harvinaisella taidolla, miltä rasismi näkyy ja tuntuu - yhä edelleen.

KirjatRomaanitModerni kaunokirjallisuusKuin surmaisi satakielen


Olen alussa, mutta jo aika hurmaantunut aikakauteen sekä amerikkalaisuuteen mitä se oli silloin Alabamassa.
Kouluun meno ja kaikki mitä siellä kohdattiin on mainio kuvaus !
Olen saattanut tämän nähdä leffana, sillä googlailussa tuli vastaan kuvia jossa Gregory Beck on mukana, ja se tuntui tutulta. Taisi napata Oscarin Atticuksen osasta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)