Kirjoittaja Aihe: Herännäisyys ja pietismi  (Luettu 62642 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa vasara

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 695
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #105 : 30.03.10 - klo:22:12 »
P.S sattui olemaan Soomepoisien puheenjohtaja....pitkähkön ajan, ilmeisesti hän luopui terveempien hyväksi ajoissa :icon_rolleyes:

Muutamia heistä oli myös haudalla,    heitä esiteltiin Aarre Kuukaupille, myös Petroskoin kirkon ensimmäisen kierroksen rakentajína.

Veivät Virosta mm. sementtiä lentokoneella    Petroskoihin    matkatavarana.... Oli varmaan hieman vaikeampaa, kuin tämä nykyisen kirkon
materiaalien, kuten penkkien ja valaisimien perille saanti.

Pietismiin palatakseni  Olevisten kirkon esittelyssä kerrotaan pietismin isän Zinzendorfin saarnanneen Tallinnassa 23.9. 1736.
"Hänen saarnallaan oli valtava vaikutus ja se jätti unohtumattoman jäljen Viron hengellisen elämän historiaan"(ko.esite Olevisten kirkko)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #106 : 31.03.10 - klo:22:52 »
minä olen herrnhutilainen, mutta en pietisti...
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #107 : 01.04.10 - klo:07:46 »
Hei juhani. Minä kyselin herrnhutilaisuudesta kun luulen että olen sinnepäin.
Mutta sopii kai olla herrnhutilainen herännyt=körtti?

Tulin kaapista.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #108 : 01.04.10 - klo:08:16 »
kyllä voi... ja pitääkin olla...  :icon_wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #109 : 01.04.10 - klo:14:05 »
Hei juhani. Minä kyselin herrnhutilaisuudesta kun luulen että olen sinnepäin.
Mutta sopii kai olla herrnhutilainen herännyt=körtti?

Tulin kaapista.
Potkaisin ihan vahingossa kotijumalaani tuossa pääsiäissiivoa tehdessäni ja se älähti.
-Heräsitpäs, sanoin.
Sanoo etteihän hän  ole saanut siunaaman rauhaa sen jälkeen kun minä aloin häntä kolmatta vuotta sitten ravistella...ja että eikö ollut sopimus, että otan perinnön ja annan hänen mennä lepäämään....dona eis requiem sempiternam...."meidän tulee hitaasti...kärsivällisesti...uudestaan ja uudestaan...panetua kysymykseen siitä, kuka olit, Jeesus Kristus, kuka olet...mitä teet meille...mitä tahdot...mikä olet..." ajattele sitä, se sanoi, sanoi olevansa vähän väsynyt...

Ettäkö voisi olla kristitty olematta pietisti? Mitä muuta tuo muka on olevinaan?
Kuinka sinä aikanaan sen tempun teit, ettet ollut pietisti yhtään grammaa, minä kysyin, ja jäipäs kerrankin vastaus tulematta.

Haukottelee ja väittää että minä vain olen (jälleen kerran) liian tyhmä ymmärtääkseni häntä.

Ei hän ollut omasta mielestään pietisti...suuttui jos joku väitti niin...muuten vain kääntyi sisäänpäin, kääntyi ulospäin, käänsi maailman ylösalaisin etsiessään totuutta, etsiessään vastausta... jatka siitä ja anna minun jo olla rauhassa, se sanoo...no, nyt se nukkuu taas.

Voisiko joku minulle selittää, oliko Dietrich Bonhoeffer pietisti vaiko ei?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #110 : 01.04.10 - klo:14:40 »
Vai meinaako silleen, sinä torkahtanut ja minuun epäilemättä perin pohjin kyllästynyt kotijumala evp, joka jätit minut miettimään perintönäsi, mikä ja kuka on Jeesus Kristus, kärsivällisesti...hitaasti...keskittyen, uudelleen ja uudelleen..., juuri tuota teemaa, joka on tuolla yleisellä sivustolla auki: Ei ole erikseen "elämää" ja "uskonelämää"? Olisiko siinä jokin pietistisen ajattelun ja uskontulkinnan vaaroista? Näin minä luulin käsittäneeni, ja oloni on ollut sen jäljiltä ehjä.

Seppos myöskin toteaa saman ja luulen saapuneeni tuttuun satamaan, sikäli kin se elämän aikana voidaan löytää. On vain yksi, ja Jumala on...ja siinä onkin miettimistä. Minä päättelen villatakin selkäkappaletta, istun ja katselen laiskasti televisiota, keskellä tätä yltäkylläisyyttä, vaivatuneena siitä että monella on paljon huonommin, ja ihmettelen.

En käsitä oikein edes tätä elämää, ja hyvin huonosti kuolemaa. Jossakin, ehkä lähempänä kuin ymmärrän, on kaiken luonut, joka on lunastanut minut tästä, mitä en edes voi ymmärtää. Kuin lapsen joka vain tuodaan kasteelle.
« Viimeksi muokattu: 01.04.10 - klo:14:48 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #111 : 01.04.10 - klo:15:48 »
Näin yleisemmin ajateltuna uskonnollisilla ihmisillä tuntuu olevan kova tarve kuulua johonkin, -olla -laisia, tai -läisiä.

Onko niin että uskonnollisella ihmisellä on tarve ruveta määrittelemään identiteettiään uusiksi vai mistä tämä oikein johtuu?

Itselläni ei ole mitään tarvetta (enää) kuulua mihinkään tai olla jotain "suuntausta".


Voisiko ajatella että minä olen minä; -ihminen?  En siis ole minkään tai kenenkään määrittelemä jokin. Uskonnollisessa mielessä korkeintaan kristitty, koska sillä termillä on positiivinen pohjavärinä. Kaikki mitä siitä yli mennään, on turhanpäiväistä intoilua ja kuohuntaa.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #112 : 01.04.10 - klo:15:53 »
Olisi parempi puhua pietisMISTÄ kuin pietisTISTÄ. Pietismi on ilmiö, käsite, asiasisältö kun taas pietisti on määrittely jonka joku pukee itsen tai toisen päälle. Ensimmäinen epäkypsyyden ja sairaalloisen ripustautumisen merkki on pukea päälleen jonkun toisen kehittämä kaapu joka tulkitsee kaavun sisällönkin uusiksi.  Aikuisen tasapainoisen ihmisen pitäisi jo pyrkiä olemaan oma itsensä.

Henkistä väkivaltaa!

ps. ja nämä EIVÄT ole kommentteja Ikävöivän viimeisiin viesteihin!
« Viimeksi muokattu: 01.04.10 - klo:15:55 kirjoittanut Jampe »
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #113 : 01.04.10 - klo:15:59 »
Kaapuja on monenlaisia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka sana uskovainen. Täälläpäin uskovainen tarkottaa a) vanhoillislestadiolaista tai b) uskonratkaisun tehnyttä, uskostaan todistavaa tyyppiä. Ja niistähän minä en ole kumpaakaan, joten en anna kenenkään tuota kaapua mulle pukea.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #114 : 01.04.10 - klo:17:13 »

Onko niin että uskonnollisella ihmisellä on tarve ruveta määrittelemään identiteettiään uusiksi vai mistä tämä oikein johtuu?

Olettaisin.

Milloin toisesta puhutaan, selvitellään kai - toivottavasti - sitä, kuinka hän itse haluaa/halusi itseään nimitettäväksi tai määriteltäväksi, kuinka milloinkin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #115 : 01.04.10 - klo:17:26 »
Jumala itse - väleihin - minun kanssani? Onhan se tyrmäävää.

..................................

Entä muuttuuko ihminen sitten jonkin hengellisen kokemuksen jälkeen?  

Tämän kysymyksen on itse asiassa herättänyt vaari vanha voimaton, Sigmnd Freud, joka on sanonut ihmistä muttavan jokaisen kohtaamisen toisen ihmisen kanssa. Emme enää ole entisiä sen jälkeen.

Taitaa tarkoittaa kuitenkin muuta kuin sitä että kävelee kadulla päin ja sohaisee sateenvarjollaan kun ei näe eteensä...tai no, kyllähän tuokin muuttaa...josks...
« Viimeksi muokattu: 01.04.10 - klo:17:38 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #116 : 01.04.10 - klo:17:45 »
Olisi parempi puhua pietisMISTÄ kuin pietisTISTÄ. Pietismi on ilmiö, käsite, asiasisältö kun taas pietisti on määrittely jonka joku pukee itsen tai toisen päälle. Ensimmäinen epäkypsyyden ja sairaalloisen ripustautumisen merkki on pukea päälleen jonkun toisen kehittämä kaapu joka tulkitsee kaavun sisällönkin uusiksi.  Aikuisen tasapainoisen ihmisen pitäisi jo pyrkiä olemaan oma itsensä.
Hups. Katosi hyvä vastaus. Teemme uuden. Pietistiksi oletettavasti kutsuttaisiin henkilöä, joka katsoisi pietismin jollakin tavoin koskevan itseään.

En ajatellutkaan että kommentoisit minua. Ajattelen itse jokseenkin samoin kuin sinä. Kun tuota kuitenkin kysytään, olisin hyvin mielelläni "kristitty".
Olen juuri tätä paljon miettinyt. Ystävissäni on paljon väkeä, joka sanoo olevansa "kristittyjä, mutta". Mitä "mutta?" Sitä, että he eivät usko Jumalaan eivätkä kristinuskon ns perustarinaan, mutta arvostavat kirkon sosiaalista auttamistyötä, kirkollisvero on lopultakin helppo auttamistapa. No eikö tämä riitä? Ajattelen ainutta viimeisen tuomion kuvausta ja omaa kokemustani: Ymmärrän elämää huonosti, kuolemaa en yhtään. Joku käsittämätön on lunastanut minut, ja olen lähinnä ymmälläni. Miten minä olisin heitä kummempi "kristitty"?

« Viimeksi muokattu: 01.04.10 - klo:17:58 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #117 : 01.04.10 - klo:17:51 »
Pietismi kai on sisältänyt jokseenkin aina sisäistyneen hurskauselämän, jotakin, jonka ongelmana hyvin usein onkin sitten lopulta ollut se että meillä äkkiä alkaa olla erikseen elämää ja uskonelämää. Se pakottaa pinoamaan elämää neuvottomasti kahteen pinoon. Kun yritän olla "uskovainen" tai mitä se nyt kulloinkin on, elän näin. Kun pitkästyn yrittämään mahdottomia, elän noin. Juuri tämä hajottaa identiteettiä, tästä syystä minun on ollut hieman vaikeaa myöskään sanoa olevani "körtti".

Mutta mikä on toisin, jos nämä ottaa omikseen? Tarratu kristinskon perustarinaan, ja alkaa ihmetellä sitä että Jumala tahtoisi olla puheväleissä minun kanssani - Jumala - minun!  Ei vähä mitään.
Miksi ihmeessä?  En ymmärrä Jumalaa, mutta toivon että on vakavissaan.
« Viimeksi muokattu: 01.04.10 - klo:17:59 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #118 : 01.04.10 - klo:17:54 »
Jumala itse - väleihin - minun kanssani? Onhan se tyrmäävää.
..................................

Entä muuttuuko ihminen sitten jonkin hengellisen kokemuksen jälkeen?  

Tämän kysymyksen on itse asiassa herättänyt vaari vanha voimaton, Sigmnd Freud, joka on sanonut ihmistä muttavan jokaisen kohtaamisen toisen ihmisen kanssa. Emme enää ole entisiä sen jälkeen.

Taitaa tarkoittaa kuitenkin muuta kuin sitä että kävelee kadulla päin ja sohaisee sateenvarjollaan kun ei näe eteensä...tai no, kyllähän tuokin muuttaa...joskus...
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Herännäisyys ja pietismi
« Vastaus #119 : 01.04.10 - klo:18:12 »
Kun nyt sotkin nämä vastaukseni niin perin pohjin, täytyy kai yrittää vastata kaikkeen.
Bonhoeffer vietti muutaman vuoden Yhdysvalloissa, United Theological Seminaryssa, koska oli väiteltyään liian nuori saadakseen pappisvihkimyksen. Stipendi sinne oli luonteva ratkaisu. Hän tutustui Harlemin mustiin, ja heidän kirkossaan koki jotakin uutta, jota on mahdotonta nimittää "uskoontuloksi" nyt ainakaan. Kukaan ei lopulta osaa sanoa, oliko kontakti väestöön, vaiko heidän tapaansa ilmaista uskoaan, ratkaiseva, mutta ystävät olivat sitä mieltä, että hän palasi kovin muuttuneena. Hänhän kirjoitteli sieltä kirjeitä, joissa kertoi juuri uudenlaisesta tavasta tai suhtatumisesta kristinskoon jonka oli löytänyt "ei, ei minusta ole tullut hurmahenkistä fanaatikkoa, mutta..."  , ja maailmaahan hän oli kiertänyt aikaisemminkin. Hän suuttui kyllä itse jos tähän viitattiin.

Tämä foorumi on tavallan sopiva, tavallaan täysin mahdoton paikka ottaa koko teemaa esille. Sopiva siksi, että mitään uskoontuloja ei oikeastaan edes ole... toisaalta jokin jumalakokemushan Ukko Paavollakin on ollut? Seppä Högmanilla?  

Sopimaton, koska väärinkäsitetyksi tulemisen vaara on varsin suuri.  Pahoin pelkään, että tämä koetaan joko provokaatioksi tai mainokseksi - ei kyllä kumpaakaan ole. Yritän parhaani ollakseni rehellinen. Maailma on tarpeeksi sekava paikka muutenkin

Silti mietin joskus, onko sittenkin niin, että Freud oli oikeassa.

Kontakti toiseen muuttaa ihmisen.

Jos Jumala meitä lähestyy, onko tosiaan niin, ettei se vaikuttaisi meihin mitenkään?  Ja jos, siis jos, Jumala on lähestyjä, puhuja ja vaikuttaja, sillä ei juurikaan ihmisen omavoimaisus nouse. Kyllä meidät taas korkeuksista pudotetaan jos niin hullusti kävisi...ja käyhän sitä. Elämä pakottaa realiteetteihin,  onnetonta on jos ei, toisaalta ihminen jonka on omaksuttava identiteettinsä ryhmältä valmiina on hyvin hauras, enkä kävisi kimppuun ... ei ole minun asiani pudottaa häntä korkeuksista, Jmala sen homman hoitaa minua taitavammin...vaikka ainahan minä käyn kimppun jos käännytetään.  Suutun ja sanon että sopisi lopettaa ja mennä vaikka tamppaamaan mattoja...jollekin mmmolle jos omat nrkat on siistitty...mitä se minlle kuulu...
« Viimeksi muokattu: 01.04.10 - klo:18:17 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.