MAANPAOSSA
Katso, hopeaisiin halaviin ripustamme kantelemme,
vierellä vieraan virran,
itkupajujen alla,
saineet silmävedet ovat suumme särvin,
ihomme verho vetten kaislain vihreät kuidut.
O, Herra, peitä meidän murheemme alastomuus,
kata katkeruutemme lapeuden sulkkuisella vaatteella,
kolkuta outojen sydänten suljetuille oville,
että ne aukeaisivat orvoille ja maattomille
niinkuin erämaan ruusut,
sulaa lempeyttä täynnä.
Vie, o, vie korpivaeltajasi kosteikon vesilähteelle,
että hän elävää vettä ammentaisi
ja sammuttaisi palavan janonsa polton,
o, maanpakolaisten paimen.
Aino Kallas 1945