Kirjoittaja Aihe: Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan  (Luettu 36656 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan
« Vastaus #90 : 16.07.13 - klo:16:01 »

Uskonnollinen puhtaus eli monien rajoitusten ja kieltojen hyväksyminen omassa elämässä ei tarkoita, että se olisi synnittömämpää kuin muunlainen elämä. Kysymys onkin usein suorituskristillisyydestä taivasosuuden saamiseksi

Sanotaanko tuo meikäläisittäin omavoimaisuudeksi?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan
« Vastaus #91 : 16.07.13 - klo:16:53 »
Muuttuminen ja mukautuminen eivät ole synonyymejä. Hyvä.

Leenan vinkit ovat kiitoksin otettu vastaan. Tutkin Lahden kirjaston antia.

Pena, vihdoinkin taas täällä !

p.s. Pyrin rajoittamaan hymiöitä väärinkäsitysten välttämiseksi. Huumoristani en osaa luopua. Se ei suostu muuttumaan. Olkoonkin ironiaa aika paljon. Sekin suuntautuu itseeni ja perheeseeni.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan
« Vastaus #92 : 16.07.13 - klo:20:39 »
Onko Paavo Rintalan 'Marian rakkaus' liian vapaasti luotu kaunokirjallinen teos kertomaan Bonhoefferista?

Voi ei ei ei, Pena, kiitos oikaisusta kerta kaikkiaan!  Se on hyvää, todella nautittavaa kirjallisuutta, ja fiktiivisenä välittää ilmapiiristä jotakin - ajatuksen luulin tavoittavani, että Marian rakkaus suojeli Dietrichiä' niin, että se m istä itte ajattelin paljon, toteutui. Hänen roolinsa Canariksen liikkeessä oli näennäisen rauhanomainen, hänen tuli Hitlerin lennettyä surmanlentonsa välittömästi kutsuttaa itsensä länsiliittoutuneitten tai Ruotsin ekumeenisiin kontakteihin, ja ilmoittaa ettei kyseessä ole tapaturma eikä natsien sisäinen nahistelu vaan suunniteltu teko, Saksan armeija tahtoo aloittaa rauhanneuvottelut.  No, kumpikaan pommi ei räjähtänyt, ja hän sekä von Dohnanyi tiesivät illalla, että heillä otti nyt ohraleipä. Puhelua jolla piti ilmoittaa tästä ei tullut.  

Marian rakkaus suojeli maagisesti Dietrichin mielen, sillä hän ei sittenkään olisi voinut elää sen jälkeen, hän saattoi vielä tulla murhatuksi muttei olisi kestänyt päinvastaista...  Jotain semmosta minä siitä luin...   Tosi taide on niin kerroksittaista.  Mutta arvelen että Dietrich kenties todella heittäytyessään Jumalan varaan, varjeltuikin - hänelle ei voinut tapahtua mitään pahaa - se mikä meidän silmillemme on pahaa,  saattaa merkitä vähemmän pahaa kuin vaihtoehto - "Me saatamme erehtyä, me saamme erehtyä"  Mutta passsiivinen välinpitämättömyys oli hänen mielestään väärin.
Joskus ajattelen Karol  Wojtylan sanoja:  Natsit palaavat, ellemme me rakasta, vain toisennimisinä. Hän itse sen joutui kokemaan.    Dietrich otettiin pois näkemästä Saksan jakoa, ja natsien paluuta, Stalinin hirmuvaltaa,  
Kenties Hitlerin tuli surmata itse itsensä - pahan päättyä  sillä tavoin..
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.