Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan

[Riitta-mummi]

Käsitykset ihmisarvosta, tasa-arvosta, johtajuudesta, sanvapaudesta , Ne ovat muuttuneet. Kehitys tieteessä, teollisuudessa ja kulttuurissa on
on suurinta osaa ihmiskuntaa muuttanut hyvään suuntaan. Esim. Keskiajan raakuudet, tuomiot ja vallankäyttö on mennyttä, enimmäkseen.

[Leena]

Tämä maailmanaika = syntiinlankeemuksen jälkeinen aika?

Usein kai tuo ilmaus tulkitaan niin, että parempi olisi pitäytyä vanhassa kuin mennä mukaan kaikkiin muodikkaisiin muutospyrkimyksiin, mutta yhtä laillahan sen voisi tulkita tasan toisinpäin: älkää mukautuko tähän nykyiseen, vaan etsikää uutta.

Perusasioista ainakin itsekkyys, omahyväisyys, mammonan palvonta ja ihmisten suosion tavoittelu (joka voi ilmetä myös nöyristelynä) lienevät pysyneet ihan entisellään.

Kiitos Öppis (siedätkö lempinimen käyttöä?)  tuo "syntiinlankeemuksen jälkeinen aika" oli uusi ajattelukulma minulle!  

........................................

Haapajärvellä oli matkalukemisenani Bonhoefferin Sanctorum Communio. Sattui Simojoen veljekset samaan bussiin, ja totesivat  Bonhoefferin . Sitten puheltiin, minkä Penttikin matkanjohtajuudeltaan ehti, ja kotimatkalla tuli isoveli kysymään:  Oliko Bonhoeffer körtti?  Oli, minä vastasin, ja käskivätkin eteen kertomaan mikkiin että oli ja miten  niin oli, ja tulihan se vähän äkkiä, ja, etten nyt puhu kovin montaa tuntia. Eilen sain kiitokset fb:n kautta, kun Pentti Simojoki oli tarkastanut vielä, ja siinä puhuessa tuli mieleen paljon  uutta. Erityisesti,  kun isoveli Somojoki tuli vielä jatkamaan keskustelua.

Ajattelin erityisesti, millaisen kirkollisen ajattelun keskelle Paavo Ruotsalaisen etsintä ja puhe, kuten tietty herännäispappienkin, tärskähti. Kalajoen syyttäjiä taisi kiukuttaa muukin kuin konventikkeliplakaatin rikkominen. Korjatkaa nyt - mutta eikö tuo tullut keskelle valistusta?  Jumala oli jonkinlainen kaunis idea, viisausnippu, muttei Häneen henkilökohtasissa väleissä oltu.  Sitten nämä   opettavat aivan m muuta.  Tämä nyt vain yksi  näkökulma.    Dosentin aika oli toinen - ydinkysymys  silti sama. Kuinka löydän armollisen Jumalan? Ja molempien tie tummeni kohti loppua, eivät saaneet maallista kiitosta järin,  eivätkä neuvoneet sitä pyytämäänkään.   Kumpikin puhui ristin teologian kieltä.  

Tuli ajatus molemmista, näinköhän sitä käy, kenelle annetaan paljon, riisutaan kaikki, jotta tärkein jäisi kirkkaana ja valaisevana ja lohdullisena:  Jeesus Kristus itse.  Tai näin meiolle tehdään, mutta se ehkä erottuu, kun on ulkoisia meriittejä ja sisäistä viisaustietoa paljon.  Kutakin kirpaisee vähempikin riisuminen!     

Herramme vie kaiken,  seuraajien käy kuten mestarinsa,  mutta loppuun saakka heistä tihkui jotakin, jota he ehkä eivät hyvyydeksi käsittäneetkään itse, tuli  Jumalalta heidän kauttaan. Perimmäiseksi jäi tuo ääriperimmäinen:  En tiedä, kuka olen, mutta kuka olenkin, Sinun minä olen, Jumalani   -   Minä tiedän Lunastajani elävän. Surkeushetkillä merkitsdee paljon, kun on nähnyt toisille tapahtuvan samaa, sitten, sen sijaan, että kääntyisivät surkuttelemaan tai kiistelemään, he tarttuvat siihen, mikä aina lohduttaa...  Tai minä sanoisin etrtä tartutaan.  Itselleni siinä lienee sitten se herännäisyyden ydin, kuten Kristuksen seuraamisenkin. En minä kykene, mutta Kristus tarttuu minuun, ei muuta toivoa olekaan.

..........................

Sen "seuraaja uskoo - uskova seuraa" - sitaatin puhui auki juhlilla se unkarilainen,  pappiko hän oli.

[Leena]

Hatuttaa kirjoitusvirheet!   Kamppailen uuden koneen kanssa, kun vanha hajosi lopullisesti.

Nykykörttiläisyys elää erilaisessa ajatusmaailmassa, kirkollisessa lähinnä, kuin Paavon aikainen. Koska aina kyseessä on vuorovaikutus, niin onhan se pakosta erilaista nyt.

 Ihminen saa hyvästä kurjaa helposti.  Pitäisin pukua vaikka kaiket päivät, koska kuulun niihin ihmisiin jotka inhoavat vaatteiden ostamista, sovittamiusta ja haikailen, miuten helppoa olisi, ellei ikinä tarvitsisi miettiä, mitä huomenna pukisi päälle.  Se on vielä niin helppo pukea ja tuntuu miellyttävältä.  Mutta äkkiäkö ihminen siitäkin lakipykälän rakentaa.  

[juhani]

?

[Leena]

?

Kerro lisää...   Minun pitäis tosin noin välittömästi löytää Hesan kartta ja siitä Metsäpurontie, tarjoavat messun klo 12 ja työkaveri lähtee mukaan, niin autolla pääsen, kun kipeänä en jaksa kävellä.  Hän ei lähde aikasemmin.  Me oltais osattu Pakilan kirkko...       Mutta siis körttipuvusta kirjotin, kyl minulla aina joku puku on... 

[seppos]

Kerro lisää...   Minun pitäis tosin noin välittömästi löytää Hesan kartta ja siitä Metsäpurontie, tarjoavat messun klo 12 ja työkaveri lähtee mukaan, niin autolla pääsen, kun kipeänä en jaksa kävellä.  Hän ei lähde aikasemmin.  Me oltais osattu Pakilan kirkko...       Mutta siis körttipuvusta kirjotin, kyl minulla aina joku puku on... 

Metsäpurontie on keskellä Maunulaa noi 351metriä Suursuolta

[Riitta-mummi]

Kiitos Leena juhlamatkan kertomisesta. Bonhoeffer ei ole minulle tuttu kuin yhdestä virrestä ja yhdestä elämänkertomuksesta. Mieleen jäi vain se oppineisuus ja se hirveä kuolema.
Hienon rinnakkaisasettelun löysit oppineesta teologista ja oppimattomasta "kansankiihottajasta".  Elivät ja kärsivät ja kuolivat uskoen Lunastajan elävän hautojensa päällä.
Lienee ollut Bonhoefferin elämäntapakin körttiläisittäin koreilematon ja ylellisyyksiä kaihtava ?
...

Olen huono körtti, kun nautin pukusuunnitelmien teosta. Kemiönsaaren automatkallekin parhaillaan valkkailen. Ei minulla mitään hienouksia ole, mutta paljon on T-paitoja, Farkkuja ja jakkuja. Mikä sopii minkäkin kanssa ? Siinäpä pulma !   

[vn]

Yksi mikä otsikkoon liittyen tällä hetkellä kovasti raastaa sydäntäni, särkee tyyneyden, mielenrauhan:
Lepopäivän pyhittäminen!
Se minulta nykyisin puuttuu, olen tässä mukautunut tämän nykyisen maailmanajan mukaan.
Tuntuu todella pahalta. On parannuksen teon paikka, armahduksen ja uudistuksen pyytäminen.
Miten pystyisin muuttumaan tässä asiassa.
Lepopäivän pyhittäminen, arjesta poikkeava päivän vietto olisi varmaan rikkautta, vaihtelua.

[Pyryharakka]

Osallistuminen jumalanpalvelukseen tai sen seuraaminen radiosta. Pyhävaatteet = jotain siistimpää kuin arkisissa puuhissa. Vähän jotain ekstraa ruokapöytään ja kahvipöytään. Jokin leppoisa tai laiska hetki päivässä.

Näillä eväillä olen pyhäpäivääni erottanut tavallisesta arjesta. Tosin työelämässä olevana jää monenmoista kotityötä pyhään, mutta pydin niitä tekemään vain vähän ja levollisesti. Sunnuntaille sopivat myös kyläreissut, vieraat tai jokin pieni retki/käyntikohde. Joutenoloa, lepoa.

[Leena]

Juu, Riitta-mummi, en malta olla vielä vastaamatta, oli se. Hän varttui kyllä varsin erikoisessa kodissa.  Isä Karl halusi kai näyttää appiukolle, että kyllä aatelitonkin osaa järjestää lapsilleen, ja erityisesti lapsilleen, hovikelpoisen kodin ja  kasvatuksen.  Breslaussa heillä oli kolmikerroksinen talo, jonka toinen kerros oli kokonan lasten:  siellä sijaitsivat koululuokat ja lasten oma luonnontieteellinen museo, kun isä oli innoissaan luonnontieteistä, samoin 3 vanhinta poikaa ja ainakin Christel-tytär.  Makuuhuoneet taisi olla erikseen.  Ja palvelusväkeä oli suuresti.   Varttuessaan tilanne muuttui. Hän ei juuri ennättänyt huomata, mitä ympärillä oli, paitsi  rotat, kun hän asui Lontoossa 2 vuotta kahden toverinsa kanssa kimppavuokrakämpässä, silloin he joskus järjestivät jahteja.  Finkenwalden seminaarissa hän asui hyvin vaatimattomasti, ja rahansa hän kulutti ystävien toiveiden täyttämiseen.  Hän piti hyvästä ruoasta ja hyvin istuvista puvuista, mutta oli ilman kun raha kului muuhun, eikä nähnyt siinä ongelmaa.  

........

Löydettiin Maunulan kirkko, työkaveri törmäsi lapsuudenystäväänsä, jäätelöä' tarjottiin messun jälkeen ja olipa käytyä siinäkin kirkossa nyt.

[vn]

Osallistuminen jumalanpalvelukseen tai sen seuraaminen radiosta. Pyhävaatteet = jotain siistimpää kuin arkisissa puuhissa. Vähän jotain ekstraa ruokapöytään ja kahvipöytään. Jokin leppoisa tai laiska hetki päivässä.

Näillä eväillä olen pyhäpäivääni erottanut tavallisesta arjesta. Tosin työelämässä olevana jää monenmoista kotityötä pyhään, mutta pydin niitä tekemään vain vähän ja levollisesti. Sunnuntaille sopivat myös kyläreissut, vieraat tai jokin pieni retki/käyntikohde. Joutenoloa, lepoa.

Kiitos Pyrtsi
Näillä oikeastaan aika pienilläkin asioilla lepopäivä tuntuisi aivan toiselta.
Riittävä poikkeavuus omista arkipäivistä ja -rutiineista.
Koen selvästi että pyhäpäivän messussa käynnit ovat jääneet muutaman kerran väliin.
Tänään olisi pitänyt mennä Tyrvännön kirkkoon.
Yritän rauhoittua, koota itseni, hiljentyä....Ystävät, antakaa anteeksi olen möskynnyt täällä turhan paljon

[Riitta-mummi]

Leena !  Vinkkaa pari historiallisesti, ei kovin oppipainotteista, kirjaa Bonhoefferista. Alkoi kiinnostaa.

[Leena]

Leena !  Vinkkaa pari historiallisesti, ei kovin oppipainotteista, kirjaa Bonhoefferista. Alkoi kiinnostaa.

Juuri suomennettu Metaxasin biografia, en muista nimeä kun minulla se on ollut englanniksi jo pitkään, mutta elämäkerrat on melkein aina samannimisiä. Sen etuja ovat monet perheenjäseniltä saadut sitaatit ja pikku kertomukset Bonhoefferin lapsuudesta ja myöhemmästäkin elämästä, en ole penkonut lähdeluetteloa, ehkä hän sai käyttöönsä maan päältä kadonneen (?) kirjan Die Sibling Bonhoeffers, jonka Ursule Bonhoeffer kirjoitti.  Sen ainut huono puoli on, että se vetää vinoon teologisesti, jos ja kun ajatellaan juuri Bonhoefferia, siinä on joitakin tulkintoja joita hän viimeiseksi allekirjoittaisi.  Esimerkistä käy se Bonhoefferin USA:n opiskeluvuosien kokemus.  Hän oli muuttunut, eikä kukaan osannut selittää, miten.  Syynä väittäisin olleen ihan arkisen: Hän ei enää voinut jäädä opiskelijaksi, ei millään, hän oli suorittanut kaiken teologian ja filosofian alaan kuuluvan ja ylikin, ja hänen mierltään painoi valtava vastuun taakka, myös pelko tulevasta koko Saksan kannalta.  Hän nimittäin sai tiedokseen mitä Hitler suunnittelee jo paljon ennen kansaa, sillä lankonsa Hans von Dohnanyi työskenteli natsien  Turvallisuuspalvelussa ja vuoti kaiken B:lle. Ei siis tarvittu mitään mystistä "uudestisyntymistä" (Metaxas).  B. oli liiaksi kristitty voidakseen jatkossakaan olla muuta, jamahdollisuudet opettaa tulevia pappeja kristittynä olivat kuin lumipallolla Helvetissä.   Mutta muut ovat aika siirappisia, ja Bethge joutui jättämään paljon kertomatta. Moni suomennettu on ihan hirveä - siten että niissä on suorastaan väärää tietoa.  Jos lukee saksaa, Schlingensiepenin biografia on selkeä.  Mutta siis se Metaxas kertomaan elämästä.  Ja Kirjeitä vankilasta kertomaan ajattelusta.  Jos haluaa tietää miten se Leena niin sekoistui, niin minun kehnohko.  

Itse Bonhoefferilta kannattaa lukea "Yhteinen elämä" ja "Katselen taivasta" -mietteitä psalmien äärellä.    "Kutsu seuraamiseen" - kirjasta saa väärän käsityksen ja hän myöhemmin kirjoittikin Bethgelle, sielunhoitajalleen, ettei olisi enää kirjoittanut sellaista kirjaa.   Mutta parasta on  "Kirjeitä vankilasta".  Näitä ei saa kaikkia helposti, mutta on semmoinen, kuin antikka.net.  Sieltä olen löytänyt paljon kaikkia..  Minun kirjaani "Pysähdy, tartu minuun - kohtaaminen Dietrich Bonhoefferin kanssa" pidin monta vuotta niin surkeana, että häpesin tosissani. Nyt matkan päästä,  kun uusi on jo tekeillä, tuntuu ettei se niiiin surkea ole - tiedän itse syyt, miksi siihen jäi mokia joita surin ja kaduin ja harmittelin.  Ehkä se kertoo mitä lupaa.  Ei se ole vaikea, päin vastoin. Nyt ilkenen jo sanoa, että se kannattaa lukea, kunhan huolehtii siitä että saa muualta tietoa.  Eli minä lukisin: Kirjeitä vankilasta + Metaxas: Elämäkerta.  Jos huvittaa Leenan kohtaaminen.  Sitten tuntee jo Bonhoefferia melko hyvin.

[Pena]

Onko Paavo Rintalan 'Marian rakkaus' liian vapaasti luotu kaunokirjallinen teos kertomaan Bonhoefferista?

[Salis]

Keskustelu aiheesta on ollut mielenkiintoinen. Monet uskonnot ovat luoneet satoja vuosia sitten sääntöjä ja rajoituksia, jotka eivät ole nykyään tarpeellisia. Mooseksen aikana ei ollut jääkaappeja, joka synnytti kosherin. Nyt on jääkaappeja, mutta edelleen juutalaiset syövät koshersuklaata jne. Sitten on sääntöjä ja rajoituksia, joita uskonnolliset johtajat ovat keksineet: Ei tanssia, ei televisiota, ei seksiä ennen avioliittoa. Ajatus puhtaudesta tai irtautuminen maailmanmenosta luovuttaa valtaa uskonnolliselle johdolle päättää yksilöllisyyden rajoista. Mihinkään ei tarvitse mukautua, mutta sen pitäisi riippua yksilön päätöksistä, ei yksilön ulkopuolelta tulevista säännöistä ja rajoituksista. Joudumme tietysti yhteiskunnassa toimimaan ja vähimmäisrajoitteet pitää hyväksyä, jotta voi nauttia yhteiskunnan suomista vapauksista ja oikeuksista.

Uskonnollinen puhtaus eli monien rajoitusten ja kieltojen hyväksyminen omassa elämässä ei tarkoita, että se olisi synnittömämpää kuin muunlainen elämä. Kysymys onkin usein suorituskristillisyydestä taivasosuuden saamiseksi