Haluaisin tietää mikä se entivanhan ja nykykörttiyden ero on? Niin moni on sanonut juuri tuosta. Jatkuvasti tämä tulee esiin. Mutta en saa otetta siitä, mikä se ero on. Onko tätä aihetta käsitelty jossain toisessa keskusteluketjussa? Jos on, niin linkittäkää toki tänne.
Hyvä kysymys, Mirjami!
Sanoisin, että tiivis ydin on säilynyt, mutta paljon on muuttunut.
Vaiheita on lukuisia, eikä ole helppoa - jos mahdollistakaan - tehdä tiivistä yhteenvetoa.
Perinteisesti ajatellaan, että liikkeelle lähdettiin 1700-luvun lopun osin hurmoksellisista herätyksistä, joita esiintyi eri puolilla Suomea (vaikka oli monenlaista liikettä toki aiemminkin). Paavo Ruotsalainen liittyi asuinseutunsa ansiosta Ylä-Savon herätyksiin ja pyrki vaikuttamaan niihin "raitistavasti". Joukkoon liittyi vähitellen rahvaan lisäksi myös akateemista nuorisoa, jotka olivat tietysti jyrkkiä nuorten tapaan. Sitten alettiin riidellä opillisista asioista, ja tässä vaiheessa evankelisten kantaisä Hedberg ja P. Ruotsalainen kannattajineen ottivat yhteen sellaisella reippaudella, keskinäisellä ymmärtämättömyydellä ja toistensa ohipuhumisella, joka olisi ollut täyttä tavaraa myös Körttifoorumissa ja muissa nykyisissä nettikeskusteluissa. Olen tullut siihen tulokseen, että H. ja R. olivat paljon enemmän samoilla linjoilla kuin ymmärsivätkään. Ero oli siinä, että Hedberg oli oppinut systemaatikko ja Ruotsalainen edusti enemmänkin sielunhoidollista näkökulmaa. Kummankin näkemyksissä on hyvää evästä nykypäiväänkin.
Sitten herännäisyyden akateemikot lähtivät omille teilleen ja jäljelle jäivät lähinnä ukot ja Niiles Kustaa Malmberg. Eräät Niskasetkin painoivat armon kynnystä alemmas - tätä voi selittää lähemmin foorumin nimimerkki juhani, foorumin niskaslaisuuden asiantuntija.
N. G. Malmbergin poika Wilhem Malmberg (Malmivaara) nousi hiipuvan herännäisyyden johtoon ja suoritti liikkeen kirkollistamisen. Vanha henkilökohtaiseen hurskauteen perustuva pietistinen perinne voimistui ja herännäisyyden hahmoon alkoi tulla perinneliikkeen piirteitä. Körttipuvusta tuli raja maailmaan ja liikkeeseen alkoi tarttua suomalaiskansallista ja yhteiskunnallista sävyä, joka maan itsenäistymisen tienoilla ja maailmansotien välisenä aikana vahvistui. Hengellisen Kuukauslehden sivuilla yhteiskunnallinen aineisto ja kannanotto oli kuitenkin vähäistä, vaikka Jatkosodan alussa Hitlerin Taisteluni-teoksen ensimmäinen osa saikin siellä M. Pesosen toimesta hyvin myönteisen arvion. Toista osaa - jossa kirjoittaja esittelee yhteiskunnallista ohjelmaansa - ei arvioitu, mikä on paitsi ymmärrettävää myös historianharrastajan näkökulmasta harmillista.
Maailmansodan jälkeen alkoivat uudet luudat lakaista. Selvästi tämä näkyy Hengellisessä Kuukauslehdessä Jussi Kuoppalan saatua ohjat käsiinsä. Myöhemmät vaiheet jätän toiseen kertaan - ne ovat minulta vielä tutkimatta.
Tiivistäen: monena mies eläessään, niin myös herännäisyys. Ydin on säilynyt, ja se ydin kuuluu puhtaimmin Siionin virsissä. Niitä veisaamaan mahtuisivat samaan seurapenkkiin Ruotsalaisen viereen Malmbergit, Lagukset, Niskaset, Kuoppalat, Malkamäet, Eleniukset ja mitä niitä nyt onkaan.
Mt
