Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Jampe - 05.07.11 - klo:17:09
-
Tuosta tanssiasiasta keskusteltaessa Onesimus heitti otsikon mukaisen lauseen kehään. Mielestäni voisi kelvata ihan aloitukseksikin koska asia on laaja, ei-niin yksiselitteinen ja kiistoja aiheuttanut.
Mitä sillä siis tahdotaan Raamatussa oikein sanoa? Joillain liikkeillähän on omat perinnäissääntönsä kuten seurahame-pakko. korvakorukielto, tanssikielto, tupakointikielto, 100% alkoholinkäyttökielto, vaatesääntöjä jne. Säännöstöt vaihtelevat sanojan mukaan, mikä kenenkin mielestä on "mukautumista tämän maailmanajan mukaan". Kaikkein kireimmästä päässä ajatellaan siten että oli itse asia hyvä tai ei, niin jos epäuskoiset sitä harrastavat, ei uskovaisten pidä eli asia mielletään pelkkänä erilaisuuten, erottauminen ymmärretään siten että pitää vaan olla erilainen vaikka itse asiassa ei mitään pahaa olisikaan.
Lisäksi on olemassa epälukuinen määrä kirjoittamattomia sääntöjä jotka kuuleman mukaan "eivät sovi" uskovaiselle. Kukaan ei ilmoittaudu moisten sääntöjen lanseeraajaksi mutta kummasti ne vaan kahlehtivat hengellisiä ihmisiä ja muita heikkouskoisia.
Mitäs mieltä?
-
Ensinnäkin on hyvä, että tästä aiheesta tulee oma keskustelu. Sen se ansaitsee, sillä aihe on laaja.
Otan tähän alkuun kuitenkin yhden kysymyksen:
Sanokaapa te, jotka katsotte edustavanne nykykörttiläisyyttä, oliko alkuperäinen körttiläisyys ja se körttiläisyys, jota Paavo edusti, farisealaisuutta?
-
Ensinnäkin on hyvä, että tästä aiheesta tulee oma keskustelu. Sen se ansaitsee, sillä aihe on laaja.
Otan tähän alkuun kuitenkin yhden kysymyksen:
Sanokaapa te, jotka katsotte edustavanne nykykörttiläisyyttä, oliko alkuperäinen körttiläisyys ja se körttiläisyys, jota Paavo edusti, farisealaisuutta?
Olen jäävi vastaamaan. En edusta köttiläisyyttä.
:edit: köRttiläisyyttä, ei köttiläisyyttä. Kött = liha => Köttiläisyys lihallisuus ... ehkä sittenkin edustan köttiläisyyttä... :003: :edit:
-
Sanokaapa te, jotka katsotte edustavanne nykykörttiläisyyttä, oliko alkuperäinen körttiläisyys ja se körttiläisyys, jota Paavo edusti, farisealaisuutta?
Paavo oli huono mies, piikkinen mies. Ja kovia ja ymmärtämättömiä olivat häntä seuranneet sukupolvet: monta ajettiin pois kovilla, lyövillä sanoilla (huipennuksen tämä lyöminen sai Kalistajan piiska-häissä). Mutta kyllä sieltä ajan patinan alta löytyy se terve, elävä ydin, joka nykyäänkin löytyy (ja varmasti nykyään yhtä lailla löytyy se epäterve kuori, vaikka erilainen). Lue Siltalan "Suomalainen ahdistus" niin ymmärrät Paavon sielunmaisemaa paremmin. Nyky-yhteiskuntaan se ei sovi, ei ole siellä kotonaan, kuten ei ole nyky-herännäisyyskään, armon ja ikävän liike.
-
armon ja ikävän liike.
Tämä kuulostaa hienolta ja tähän minä mielelläni yhdyn. Armo ja ikävä -> Evankeliumi ja syntisyys -> evankeliumi ja laki!
Luterilaisuutta kauneimmillaan ja puhtaimmillaan! Näin sen pitää olla! :kahvi:
-
Säännöstöt vaihtelevat sanojan mukaan, mikä kenenkin mielestä on "mukautumista tämän maailmanajan mukaan". Kaikkein kireimmästä päässä ajatellaan siten että oli itse asia hyvä tai ei, niin jos epäuskoiset sitä harrastavat, ei uskovaisten pidä eli asia mielletään pelkkänä erilaisuuten, erottauminen ymmärretään siten että pitää vaan olla erilainen vaikka itse asiassa ei mitään pahaa olisikaan.
Lisäksi on olemassa epälukuinen määrä kirjoittamattomia sääntöjä jotka kuuleman mukaan "eivät sovi" uskovaiselle. Kukaan ei ilmoittaudu moisten sääntöjen lanseeraajaksi mutta kummasti ne vaan kahlehtivat hengellisiä ihmisiä ja muita heikkouskoisia.
Saattaa kuulostaa oudolta, mutta olen samaa mieltä. Tarkoitan sillä sitä, että mitään kaikenkattavaa luetteloa ei voida tehdä, mikä sitten olisi "laki" kaikille uskovaisille. Eri liikkeet pyrkivät tekemään omat sääntönsä ja pykälänsä.
Mutta sitten on myös toinen näkökulma, jossa ei tarvita mitään taustaliikettä. Entinen tyttöystäväni oli innokas tansseissa kävijä, mutta koettuaan uudestisyntyminen tanssikiinnostus meni heti. Tuli uusi elämä, ei synnitön, mutta monet entiset asiat vain jäivät siksi etteivät ne enää kiinnostaneet, niillä ei ollut mitään hohtoa siihen uuteen verrattuna. Minulle kävi samoin (vaikka en ole koskaan tanssinutkaan) ja niin on käynyt monelle muulle. Usein käy niin, että ystävätkin vaihtuvat, ei heitä yleensä tarvitse jättää, kyllä ne sen puolen hoitavat, ellei uskoontullut näytä palaavan siihen entiseen elämään.
Kolmas näkökulma on se, millaisen esimerkin jätämme. Olemmeko ehkä lankeemukseksi jollekin toiselle. Eli vaikka voisin itselleni sallia jotain "paheksuttua", niin minun pitää ajatella toisia ja heidän omaatuntoaan. Jos tätä ei tajuta esim. lähetystyössä, niin voidaan hetkessä tuhota vuosikymmenien työ.
-
Lähetystyö on jännä asia. Keskustelin ei-körttiläisen lähetysseuran työntekijän kanssa. Hän sanoi, että nuoret lähetysmaille menijöistä ovat hurskaita, pyhityskristillisiä, karismaattisia yms. Neljän vuoden päästä he ovat kaikki körttiläisiä. Sieltä on pyhitykset valunut hiekkaan.
-
Lähetystyö on jännä asia. Keskustelin ei-körttiläisen lähetysseuran työntekijän kanssa. Hän sanoi, että nuoret lähetysmaille menijöistä ovat hurskaita, pyhityskristillisiä, karismaattisia yms. Neljän vuoden päästä he ovat kaikki körttiläisiä. Sieltä on pyhitykset valunut hiekkaan.
Körttiläisyydestä puhuttaessa olisi hyvä tarkentaa, kummasta puhutaan, alkuperäisestä vai nykykörttiläisyydestä. Niissä on iso ero. Tai, no ehkä se Lustigin körttiläisyys oli lähempänä nykyistä. Sanotaan, että herännäisyydessä Jumala on suuri ja ihminen pieni. Jos se jäisi ainoaksi määritelmäksi, niin voisin lukea itseni joukkoon kuuluvaksi, sillä se on ollut itsestään selvyys koko ajan.
-
Sanat erottavat ja yhdistävät.
-
Niissä on iso ero.
Tästä havainnostasi tuli mieleen kysyä, että miten pitkään olet joukossa ollut? Minusta nyky-körttiläisyys on kaikessa olennaisessa sama kuin Paavon aikana. Jotenkin näkisin että ainoa paikka missä Paavon radikalismia ja mystismiä nyky-Suomessa ymmärretään on, niin, herännäisyys. Mitäs sinä ymmärrät tuolla "alkuperäisellä herännäisyydellä" - mikä sen ydin sinun mielestäsi on?
-
Mitäs sinä ymmärrät tuolla "alkuperäisellä herännäisyydellä" - mikä sen ydin sinun mielestäsi on?
Minusta sen ydin oli siinä, mitä Paavo sai sieltä sepän pajalta. Siihen asti hän oli yrittänyt itse elää uskovan elämää varsin huonoin tuloksin. Minun ymmärrykseni mukaan Paavo koki siinä uudestisyntymisen. Sen tapahtuman seuraukset puhuvat tämän näkemyksen puolesta. Paavon kokemus oli samantapainen kuin Lutherin "tornikokemus". Mutta ei uudestisyntyminen uskovasta valmista tee. Siihen kuluu loppuelämä ja vasta perillä ollaan valmiita.
Jatkan vielä, että nykyisen herännäisyyden ydin lienee kasteessa tapahtuvassa uudestisyntymässä ja siinä se poikkeaa radikaalisti siitä alkuperäisestä. Joku voi oikaista, jos olen väärässä.
-
Minusta sen ydin oli siinä, mitä Paavo sai sieltä sepän pajalta.
Tämä on ihan järkevä muotoilu, mutta voi olla että se "Kristuksen sisällinen tunto" avautuu sinulle vähän eri lailla kuin monille. Paavon piikikkyys, huonous ei tuohon päättynyt vaan ehkä osin jopa siitä pahentui - hän ei missään muodossa "tullut" uskoon niin kuin se nykyään ymmärretään, "ottanut" Jeesusta vastaan, joka olisi kärsimättömästi oven takana odotellut. Siitä lähtien hän alkoi repiä ihmisten muoto-uskoa, teko-uskoa, repiä ihmisiltä naamioita pois. Nykyaikainen "uskoontulo" on hyvin usein mitä vahvin naamio, kilpi suojaamassa omalta vaivaisuudelta, pysyvältä keskeneräisyydeltä, jonka täyttäminen ei ole omassa kädessä.
-
Mutta sitten on myös toinen näkökulma, jossa ei tarvita mitään taustaliikettä. Entinen tyttöystäväni oli innokas tansseissa kävijä, mutta koettuaan uudestisyntyminen tanssikiinnostus meni heti. Tuli uusi elämä, ei synnitön, mutta monet entiset asiat vain jäivät siksi etteivät ne enää kiinnostaneet, niillä ei ollut mitään hohtoa siihen uuteen verrattuna. Minulle kävi samoin (vaikka en ole koskaan tanssinutkaan) ja niin on käynyt monelle muulle. Usein käy niin, että ystävätkin vaihtuvat, ei heitä yleensä tarvitse jättää, kyllä ne sen puolen hoitavat, ellei uskoontullut näytä palaavan siihen entiseen elämään.
Tanssi, kuten monet muutkin vastaavanlaiset asiat ovat ehdonvallan asioita eli niistä kun ei Raamatussa mitään ole, niin jokainen saa omalta kohdaltaan asiaa harkita. Olennaista kumminkin ehdonvallan asioissa on se, että niissä ei ole itsessään mitään mitä uskovaisen(kaan) pitäisi välttää. Tanssiminen kun kelpaa hyvin esimerkiksi ja siitä on puhe, niin sehän ei ole muuta kuin liikkumista musiikin tahtiin ja musiikista nauttimista sekä sosiaalinen tapahtuma. Tanssi auttaa myös ilmaisemaan tunteita musiikin avulla.
Jos väität tanssimista synniksi tai kartettavaksi sen takia että jotkut örveltävät ja tanssivat, niin syytät väärää puuta. tanssihan on asiaan syytön eikä tanssi itsessään tuo mitään lieveilmiöitä, ne ovat kunkin omakohtaisesta halusta. Sitäpaitsi väitän että ruokapöydässä, työpaikoilla ja vaikka kirkossa istuessa on mahdollisuus tehdä yhtä paljon syntiä kuin tansiessa ja niinpä monesti tehdäänkin. tanssimisen paheksuminen ja karttaminen onkin uskovaispiireissä pelkkä klisee. Monet briljeeraavat että he "eivät enää uskoontultuaan halua tanssia" mutta sydän on silti paha ja ilkeä, sitä vain on helpompi tehdä itselleen "uskovaisen uraa" ja todistaa toisien silmissä tällaisilla näkyvämmillä asioilla. Minä soisin että kaikki tanssisivat! Se tekisi sinullekin hyvää ja avartaisi vähän näkemystäsi!
Kolmas näkökulma on se, millaisen esimerkin jätämme. Olemmeko ehkä lankeemukseksi jollekin toiselle. Eli vaikka voisin itselleni sallia jotain "paheksuttua", niin minun pitää ajatella toisia ja heidän omaatuntoaan. Jos tätä ei tajuta esim. lähetystyössä, niin voidaan hetkessä tuhota vuosikymmenien työ.
Tästäkin olen eri mieltä. Nimittäin aivan varmaa on, että niin sinä, kuin minäkin ja kaikki muutkin olemme ainoastaan huonoksi esimerkiksi muille. Parhaimmillammekin! Turha kuvitella itsestään kovin suuria asioita kuten että voisi olla mukamas "esimerkkinä muille" uskovaisuudessa. Oikeastaan minusta koko ajatus on älyttömän epärealistinen ja omahyväinen.
Kerrohan, tästäkö johtuu että ns. "uskovaiset" puhuvat todistuspuheenvuoroissaan mieluummin itsestään kuin kristuksesta? -että kuvitellaan itsensä suurenakin "esimerkkinä" muiden edessä?
Jos sinunkin elämääsi nykyisellään katsoo niin hävetä saisit! Hävetä saisin minäkin ja niin kaikki muutkin! Jos aihan oikeasti haluaisit näyttää hyvää esimerkkiä niin kaikkien edessä tunnustaisit vapaasti ja pelotta ettei sinusta ole ollut eikä tule olemaan esimerkiksi mutta antaist esimerkin SIINÄ että soittaisit kaikin voimin Vapahtajaan, -että sieltä se apu löytyy muillekin kurjille sillä uskonelämäsi ei todellakaan ole esittelemisen arvoista niinkuin ei minunkaan.
Se mitä kaikella tällä haluan sanoa, on että on helppoa esittää itselleen ja Jumalalle uskovaista ja tehdä parannusta isoista näkyvistä ulkonaisista asioista ja luulla että nyt sitä ollaan uskovaisia. Mutta teeppä parannusta sydämesi pahuudesta niin joudut sellaisen taistelun eteen josta et selviydy voittajana. Sitten täytyy vaan nöyräästi tunnustaa ettei tässä mitään "uskovaisia" koskaan oole oltukaan ja nöyrtyä pyytämään armoa kohdalleen.
-
Nimittäin aivan varmaa on, että niin sinä, kuin minäkin ja kaikki muutkin olemme ainoastaan huonoksi esimerkiksi muille. Parhaimmillammekin! Turha kuvitella itsestään kovin suuria asioita kuten että voisi olla mukamas "esimerkkinä muille" uskovaisuudessa. Oikeastaan minusta koko ajatus on älyttömän epärealistinen ja omahyväinen.
Kerrohan, tästäkö johtuu että ns. "uskovaiset" puhuvat todistuspuheenvuoroissaan mieluummin itsestään kuin kristuksesta? -että kuvitellaan itsensä suurenakin "esimerkkinä" muiden edessä?
Mistä näitä juttuja oikein keksit? Poimin joitakin kohtia Raamatusta, etten ottaisi niitä "luulojen kirjasta":
Fil. 3:17
7. Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
1. Tess. 1:7
7. niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.
1. Tim. 1:16
16. Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
Tiit. 2:7, 8
7. Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta
8. ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana.
1. Piet. 5:2-4
2. kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
3. ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
4. niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
Mitäs sanot siitä, että Paavali - syntisistä suurin - sanoo olevansa esikuva, jota tulisi seurata? Tessalonikalaisille hän sanoo, että he ovat tulleet esikuviksi. Jos väitteesi pitäisi paikkansa, he olisivat tulleet ainoastaan huonoiksi esikuviksi.
Olen aika monta uskovan todistusta kuullut ja loppujen lopuksi aika harvat niistä todistajista ovat itseään kehuheet, joten turha yleistää.
-
Se mitä kaikella tällä haluan sanoa, on että on helppoa esittää itselleen ja Jumalalle uskovaista ja tehdä parannusta isoista näkyvistä ulkonaisista asioista ja luulla että nyt sitä ollaan uskovaisia. Mutta teeppä parannusta sydämesi pahuudesta niin joudut sellaisen taistelun eteen josta et selviydy voittajana. Sitten täytyy vaan nöyräästi tunnustaa ettei tässä mitään "uskovaisia" koskaan oole oltukaan ja nöyrtyä pyytämään armoa kohdalleen.
Oletko uskovainen?
-
Sanokaapa te, jotka katsotte edustavanne nykykörttiläisyyttä, oliko alkuperäinen körttiläisyys ja se körttiläisyys, jota Paavo edusti, farisealaisuutta?
Jotta voisi ryhtyä kiinnostavaa kysymystä pohtimaan, tarvitaan esikysymys:
Mitä tarkoitat farisealaisuudella?
Mt
-
Mitä tarkoitat farisealaisuudella?
Farisealaisuus on uskonnollisuutta, jossa yritetään käydä Taivasten valtakunnan kansalaisesta ilman, että on synnytty sen kansalaiseksi.
-
Farisealaisuus on uskonnollisuutta, jossa yritetään käydä Taivasten valtakunnan kansalaisesta ilman, että on synnytty sen kansalaiseksi.
En kyllä sanoisi, että P. Ruotsalainen edusti tuonkaltaista uskonnollisuutta, pikemminkin sitä vastusti. Oletan, että määritelmäsi jälkipuolisko viittaa usein käyttämääsi uudestisyntymisen käsitteeseen. Tiettyinä aikoina on ollut voimakkaita joukkomittaisia uskonnollisia kääntymiskokemuksia. Missä määrin niitä voidaan kutsua uudestisyntymiseksi, sitä en osaa sanoa. Osanneeko kukaan ihminen. Herännäisyyden piirissäkin on varmasti monina aikoina esiintynyt määritelmäsi ensimmäisen puoliskon kaltaista toimintaa. On koetettu käydä heränneestä heränneiden silmissä tiettyjen ulkonaisten tunnusmerkkien avulla: "Heleppua on herännyt olla, kun seuroos käyy ja Vaasan-lehtiä lukoo niin muutoon saa olla kun muukkin ihimiset". Eikä liene tuntematonta sekään, että omasta itsestä on pinnistetty "heränneitä tuntoja". Tätä jälkimmäistä en menisi kovin pahasti farisealaisuudeksi haukkumaan.
En tainnut vastata kysymykseesi, mutta eipä nyt irtoa parempaa...
Mt
-
Tuosta tanssiasiasta keskusteltaessa Onesimus heitti otsikon mukaisen lauseen kehään. Mielestäni voisi kelvata ihan aloitukseksikin koska asia on laaja, ei-niin yksiselitteinen ja kiistoja aiheuttanut.
Mitä sillä siis tahdotaan Raamatussa oikein sanoa? Joillain liikkeillähän on omat perinnäissääntönsä kuten seurahame-pakko. korvakorukielto, tanssikielto, tupakointikielto, 100% alkoholinkäyttökielto, vaatesääntöjä jne. Säännöstöt vaihtelevat sanojan mukaan, mikä kenenkin mielestä on "mukautumista tämän maailmanajan mukaan". Kaikkein kireimmästä päässä ajatellaan siten että oli itse asia hyvä tai ei, niin jos epäuskoiset sitä harrastavat, ei uskovaisten pidä eli asia mielletään pelkkänä erilaisuuten, erottauminen ymmärretään siten että pitää vaan olla erilainen vaikka itse asiassa ei mitään pahaa olisikaan.
Lisäksi on olemassa epälukuinen määrä kirjoittamattomia sääntöjä jotka kuuleman mukaan "eivät sovi" uskovaiselle. Kukaan ei ilmoittaudu moisten sääntöjen lanseeraajaksi mutta kummasti ne vaan kahlehtivat hengellisiä ihmisiä ja muita heikkouskoisia.
Mitäs mieltä?
Sitä, että ilmaiset tosi hyvin jotakin, jonka olisin kirjoittanu tänne ellen olis ollut liian uninen illalla. Kysymys sitten on, antaako heikkouskoisen määrätä kaikkia, sitä olen miettin yt usein, muistaessani mitä Paavali kirjoittaa epäjumalille uhratun lihan syömisestä, vai kuinka auttaa, olisiko muita keinoja. Kun muutat seudulta toiselle, nuo vielä vaihtuvat, nuo jotka nimetään "ehdonvallan asioiksi"kun ovat vieraat säännöt esillä mutta omat ovatkin, kas kummaa, maailmallisuutta. Suomen hengellinen kartta näyttää kai pitkistä välimatkoista johtuen olleen vielä 50-100 vuotta sitten isot alueelliset erot. Eikö niitä ollut herännäisyyden sisälläkin? Itäinen vähän erisävyistä kuin pohjalainen? .
-
Oletko uskovainen?
Sinua taitaa nyt vähän suututtaa kun sanoin ettei uskovaiselämäsi olekaan esittelemisen kelpoista? Tällä ei ollut tarkoitus mennä henkilökohtaisuuksiin vaan osoittaa ettettemme ole "the Suuri Uudestisyntynyt Uskonsankari" joka voisi olla esimerkkinä muille kuten väität. Ja kun vetoat Paavaliin, niin minähän olen jo monta kertaa sanonut ettet sinä ole Paavali eikä meistä kukaan ole. Rehellisyyttä peliin, hyvä mies! Jos voit rinta rottingilla todeta että kelpaat esimerkiksi muille niin onneksi olkoon vaan, olet todella ainutlaatuinen tapaus, -mutta jos et niin eikö ole turhaa edes puhua koko asiasta? Ne Paavalit ja muut Raamatun henkilöt ovat hyviä esimerkkejä SINULLE joihin pitää pyrkiä mutta joihin emme oikeasti koskaan pääse.
-
Kysymys sitten on, antaako heikkouskoisen määrätä kaikkia,
Tässä se pähkinä on! Se, että tyhjiöllä on tapana täyttyä, toteutuu hengellisyydessäkin sillä tavalla että jos yhteisössä ei jostain syystä vielä olisi kirjoittamatomia sääntöjä, niin joku/jotkut käyttävät niiden luomista vallankäytön välineenä. On helppoa naamioida tällainen vallankäyttö mitä hurskaimmaksi ja viattomimmaksi sanomalla että tämä on "heikkojen mukaan ojentautumista" jne. Kenen omatunto on niin paatunut, ettei se sulaisia kun vedotaan heikkouskoisiin kanssakulkijoihin?
Onko vaarallisempaa asetta olemasa jonka avulla voidaan käyttää henkistä ja hengellistä valtaa ja kuka on tarpeeksi kypsä näkemään tällaisen vallankäytön ja vieläpä vastoin yhteisön normeja asettumaan niitä vastaan? Itse aikoinaan olin myös mukana porukoissa joissa näin oli ja kun aloin näkyvästi tehdä (tahallani) joitain asioita jotka olivat epäsopivia/kielletyjä niin johan alkoi kiviä sadella, mutta toisaalta kumma ilmiö että muutamia mieleen jääneitä tapauksia juuri näiden "heikkouskoisten kanssa" kun he saivat siitä rohkeutta että joku näin teki. Rohkeutta ajatella omia ajatuksia.
Toinen kysymys: voiko vuosia uskovaisena ollutta ihmistä, joka on paatunut jääräkalloisuuteensa ja perinnäissääntöihinsä, edes kutsua "heikkouskoiseksi"? Jos esim. olisi tilanne jossa haluan juoda saunaoluen tahi vaikkapa tanssia häissä, niin tämmöinen jääräkallo heittäytyykin yllättäen "heikkouskoiseksi" ja tulee ilmoittamaan että olen hänelle lankeamukseksi? Minä annan piut paut!
-
Oletko uskovainen?
Tämä kysymys taitaa olla täällä epäkorrekti. Vaikka ei ole pakko vastata minulle, niin silti se kysymys on hyvä tehdä itselleen: Olenko uskovainen? Jos sanon "en ole", niin sillä on omat seurauksensa, samoin sillä jos sanoo "kyllä". Kumpikin vastaus tulee tietenkin olla perusteltu. Joissakin maissa tänäkin päivänä tähän kysymykseen joudutaan vastaamaan tietäen, että "kyllä" merkitsee omaa kuolemantuomiota. Täällä voi ihmisten edessä velmuilla miten tahtoo, mutta Jumalan edessä ei.
1. Piet. 3. luku:
14. Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö",
15. vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
16. pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
-
Ja kun vetoat Paavaliin, niin minähän olen jo monta kertaa sanonut ettet sinä ole Paavali eikä meistä kukaan ole. Rehellisyyttä peliin, hyvä mies! Jos voit rinta rottingilla todeta että kelpaat esimerkiksi muille niin onneksi olkoon vaan, olet todella ainutlaatuinen tapaus, -mutta jos et niin eikö ole turhaa edes puhua koko asiasta? Ne Paavalit ja muut Raamatun henkilöt ovat hyviä esimerkkejä SINULLE joihin pitää pyrkiä mutta joihin emme oikeasti koskaan pääse.
Arvasin vastauksesi jo etukäteen, siksi kirjoitinkin myös niistä, joille Paavali kirjoittaa. Minä en usko, että he olivat olleet joitakin yli-ihmisiä, joita ei sen koommin enää maailmaan tule.
1. Tess. 1:7
7. niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.
Jokainen meistä on hyvä ja/tai huono esimerkki jossakin asiassa. Tunnen ja olen tuntenut aika monia kristittyjä, jotka kelpaavat monin tavoin hyviksi esimerkeiksi. He eivät siitä ehkä itse ole olleet tietoisia eivätkä tuo itseään esille, mutta se ilmenee niin monin tavoin. Jos olet ymmärtänyt, että uskovaiseksi tunnustautuva olisi kaikessa esimerkillinen ja synnitön, niin olet ymmärtänyt koko asian väärin.
-
Jännä aihe. Tässä viimesen vuoden aikana on tullut tätä mietittyä ja ehkä oivallettua että mistä saattas olla kyse. Siis kun on jokin asia tässä ihmissuvun historian aikana hyväksi havaittu ja sen mukaan toimittu iät ja ajat, niin sitten tuleekin aika jolloin sanotaan että tämä ennen kielletty asia onkin nyt sallittua ja jopa suotavaa. Eikä asiaa perustella mitenkään, se nyt vaan on koska "me ollaan ihQuja ja osataan päättää omista asioistamme ihan ite!" Sitten seuraavalla vuosisadalla huomataan että eipä tää juttu toiminutkaan ja palataan siihen vanhaan, mutta sitten tulee jo seuraava juttu missä poiketaan hyväksi havaitusta.
On tietty semmosiakin muutoksia mitkä johtuu tiedon lisääntymisestä ja on sen vuoksi muutoksia parempaan päin, mutta kyllä voisin pari asiaa nykyajastakin luetella mille ei ole mitään järkeviä perusteita, ne vaan nyt on näin Q se on niin kivaa. Ehkä ne ens vuosisadalla on sitten taas eri tavalla kun on huomattu miten veemäiset seuraukset niillä voi olla...
Minusta sen ydin oli siinä, mitä Paavo sai sieltä sepän pajalta. Siihen asti hän oli yrittänyt itse elää uskovan elämää varsin huonoin tuloksin. Minun ymmärrykseni mukaan Paavo koki siinä uudestisyntymisen. Sen tapahtuman seuraukset puhuvat tämän näkemyksen puolesta. Paavon kokemus oli samantapainen kuin Lutherin "tornikokemus". Mutta ei uudestisyntyminen uskovasta valmista tee. Siihen kuluu loppuelämä ja vasta perillä ollaan valmiita.
Jatkan vielä, että nykyisen herännäisyyden ydin lienee kasteessa tapahtuvassa uudestisyntymässä ja siinä se poikkeaa radikaalisti siitä alkuperäisestä. Joku voi oikaista, jos olen väärässä.
No olet :icon_biggrin:
Täällä on jo uudestisyntymiskeskustelussa ja muualla sanottu muutamaan kertaan, että herätys/uskoontulo on täkäläisessä sanastossa aivan eri asia kuin uudestisyntyminen. Herätys on ihmisen oma kokemus omasta pienuudesta ja armon ja Jumalan tarvitsevuudesta ja kenties halusta elää Jumalan tahdon mukaisesti, kutakuinkin tällaiseksi olen kuullut kuvattavan uskoontuloakin, mutta uudestisyntyminen on Jumalan teko eikä liity näihin kuin korkeintaan ajallisesti. Ja nimenomaan herätys oli se, minkä Paavo sepän pajalla sai. Oletko koskaan kuullut puhuttavan herännäisyydestä? :003:
-
Täällä on jo uudestisyntymiskeskustelussa ja muualla sanottu muutamaan kertaan, että herätys/uskoontulo on täkäläisessä sanastossa aivan eri asia kuin uudestisyntyminen. Herätys on ihmisen oma kokemus omasta pienuudesta ja armon ja Jumalan tarvitsevuudesta ja kenties halusta elää Jumalan tahdon mukaisesti, kutakuinkin tällaiseksi olen kuullut kuvattavan uskoontuloakin, mutta uudestisyntyminen on Jumalan teko eikä liity näihin kuin korkeintaan ajallisesti. Ja nimenomaan herätys oli se, minkä Paavo sepän pajalla sai. Oletko koskaan kuullut puhuttavan herännäisyydestä?
Tuo lihavoitu selittää sen, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Mutta Paavosta olen vakaasti sitä mieltä, että hän oli jo vuosikausia ollut heränneessä tilassa ja se oli viedä hänet hulluuteen. Sepän luona hän pääsi vasta sisälle siihen elämään, mikä häneltä puuttui. Ikävä kyllä, tämä ei sovi kasteuudestisyntymisoppiin.
Minusta heränneen ihmisen tila on kaikkein surkuteltavin, jos hän jää siihen tilaan. Se voi viedä jopa mielenterveydenkin.
Olav Valen-Sendstad kirjoittaa osuvasti tästä kirjassaan Unelma vapaasta tahdosta (sivu 135):
"Kuinka suuri siis onkaan heränneen ja uudestisyntyneen ihmisen välinen ero! Heränneessä ihmisessä koko hänen vanha mielensä ja itsekeskeinen elämänsä ovat edelleen vaikuttamassa kummallisella ja erikoisella tavalla: ulkonaisesti hän tahtoo hyvää, sisimmässään hän kiertää vain itsensä ympärillä. Elämäntyylissään hän pyrkii olemaan uusi ja toinen ihminen, uskomaan Jumalaan, tunnustamaan häntä, etsimään häntä ja kunnioittamaan häntä. Mutta salassa, sydämessään, hän on vanha ihminen ja etsii omaansa, ja hänen vaikuttimenaan on hänen oma kunniansa.
Uudestisyntyneessä ihmisessä on jotakin uutta ja toisenlaista. Hänkin tahtoo ulkonaisesti hyvää, mutta sisimmässään hän ei häärää itsensä ympärillä, vaan keskuksena on Jeesus. Vaelluksessaan hän tahtoo olla uusi ihminen. Syvällä sydämessään hän ei enää luota lainkaan itseensä, vaan riippuu kiinni Herrassa ja rukoilee häntä."
-
Puttouksen Matti Kiuruvedeltä sanoi aina, että ihminen herää kahdesti. Ensin synnittömyyden tunteeseen ja muuhun hyvän olon tunteeseen. Sitten hän herää uudellen siihen, että hänen mielensä on yhä syntinen eikä hänen luontonsa ole muuttunut.
-
Puttouksen Matti Kiuruvedeltä sanoi aina, että ihminen herää kahdesti. Ensin synnittömyyden tunteeseen ja muuhun hyvän olon tunteeseen. Sitten hän herää uudellen siihen, että hänen mielensä on yhä syntinen eikä hänen luontonsa ole muuttunut.
Matti oli osittain oikeassa. Synnittömyyden tunteeseen ei välttämättä herätä, vaan se on synnynnäistä. Joskus ihmisen tultua uskoon ja saatuaan väärää opetusta, voi kuvitella olevansa synnitön. Onneksi moni uskovainenkin herää siihen tosiasiaan, että synti asuu hänessä.
-
Tämä kysymys taitaa olla täällä epäkorrekti. Vaikka ei ole pakko vastata minulle, niin silti se kysymys on hyvä tehdä itselleen: Olenko uskovainen? Jos sanon "en ole", niin sillä on omat seurauksensa, samoin sillä jos sanoo "kyllä".
Ajattelet kai olevasi suurikin sielujen tutkija esittäessäsi tuollaisia taikakysymyksiä? Sanonpa sinulle (ennenkuin vastaan) muutaman valitun sanan, ehkä sitten ymmärrät jotain siitä miksi tuollaiset kysymykset ovat täällä "epäkorrekteja":
Ensinnäkin olet imenyt itseesi hurlumhei-piireistä sellaisen käsityksen että ainoan oikean uskon on olatava sellaista kuin itselläsi eli juuri oman ahtaan käsityksesi mukaista. Siinähän on kysymys ensinnäkin väärästä ja Raamatun vastaisesta uudestisyntymis-opista, omista osuuksista Jumalan lapseksi tulemisessa ja yleensäkin monessa kohtaa hyvin ihmiskeskeisestä käsityksestä. Lisäksi kai kuvittelet että sinulla on hallussasi "maaginen taikakysymys" ("oletko uskovainen?") jonka avulla tutkit sielujen syvimmätkin sopukat kuin Jumala konsanaan.
Jos siis vastaisin kuten oletat, myöntäisin samalla kaiken mitä edustat oikeaksi. Sitä en tee vaan kehotan sinua tutkimaan enneminkin itseäsi kuin toisia koska omavoimasuudesta, tuomiohengestä ym. päätellen sinullak(kaan) ei olisi oikeasti varaa kysellä toisten autuuden perään.
No niin, sitten se vastaus: Kysymyksesi ei käy kohti. Aikoinaan olin sellainen "uskovainen" kuin sinäkin että tivasin toisilta heidän sielujensa tilaa samanlaisilla "taikakysymyksillä" ja olin tietävinäni vastauksesta/vastaamattomuudesta sitä ja tätä. Kun omavoimaisuus vihdoin väheni (soisin saman tapahtuvan sinullekin), mahduin lopulta myöntämään että uskoa ja uskojia on muunkinlaista kuin ratkaisukristillisyyden määrittelemä ahdaskalloinen tapa uskoa ja todistaa uskostaan.
Minä siis uskon, mutta uskoVAINEN en tahdo enää koskaan olla. Uskovaisuus edustaa minulle kaikkea sitä oksettavaa ja pahoinvointia aiheuttavaa paskaa mitä ymmärsin ajoissa paeta. Se oli juuri sitä samaa uskonnollisuutta jota sinä edustat. Usko ja uskominen on hyvä mutta uskoVAISUUS on useimmiten pelkkää omavoimaisuutta.
-
Minä siis uskon, mutta uskoVAINEN en tahdo enää koskaan olla. Uskovaisuus edustaa minulle kaikkea sitä oksettavaa ja pahoinvointia aiheuttavaa paskaa mitä ymmärsin ajoissa paeta. Se oli juuri sitä samaa uskonnollisuutta jota sinä edustat. Usko ja uskominen on hyvä mutta uskoVAISUUS on useimmiten pelkkää omavoimaisuutta.
Kaikki muutkin ihmiset uskovat, mutta vain osa on uskovaisia raamatullisessa mielessä. Eikö se yhtään vaivaa, että Raamattu puhuu monin paikoin uskovaisista ja vielä niin, että sen vastakohta on epäuskoinen? Onhan se hieman häpeällistä tunnustaa olevansa uskovainen. Jotkus laittavat siihen sanaan semmoisen latauksen, joka siihen ei kuulu. Uskovaisen oletetaan olevan täydellinen. Mutta eihän se niin ole. Uskovainen on siksi uskovainen, ettei tule toimeen ilman Jumalaa, joka on varsinkin uskovien vapahtaja.
-
Me ymmärrämme näköjään eri asiaa sanalla uskovainen. Minulle uskovainen tarkoittaa sellaista ihmistä joka uskoo ja luottaa omaan osuuteensa pelastumisessaan, väheksyy kastetta ja Raamattua sekä keksii parempia tapoja uudestisyntymiseen, uskoo olevansa voittamaton uskonsankaruudessa, tuomitsee toisia helvettiin ja mausteeksi vielä on määrittelevinään toisten sielun tiloja omakeksimillään kriteereillä ja sanonnoilla. Kaikkea edellämainittua opitaan mm. ratkaisukristillisissä piireissä ja sellaisissa joissa opitaan omavoimaisuutta.
Eikö se yhtään vaivaa, että Raamattu puhuu monin paikoin uskovaisista ja vielä niin, että sen vastakohta on epäuskoinen?
Miksi sen pitäisi vaivata?
-
Tuo lihavoitu selittää sen, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä.
Aamen. Lakkaa siis aidanseipäistä puhuminen ja opettele käyttämään täkäläisiä termejä varsinkin heränneistä puhuessasi.
Mutta Paavosta olen vakaasti sitä mieltä, että hän oli jo vuosikausia ollut heränneessä tilassa ja se oli viedä hänet hulluuteen. Sepän luona hän pääsi vasta sisälle siihen elämään, mikä häneltä puuttui.
Ymmärtääkseni Ruotsalaisen ja muiden körttipatriarkkojen kielellä ensin ihminen on suruton, sitten tulee synnintunto (hätä omasta pahuudesta) ja sitten herääminen (Jumalan puoleen kääntyminen). Ruotsalainen tuli synnintuntoon Raamattua lukiessaan ja seuroissa käydessään ja heräsi sepän luona.
Ikävä kyllä, tämä ei sovi kasteuudestisyntymisoppiin.
Kato ylhäältä mikä ero oli uudestisyntymisellä ja heräämisellä.
-
Me ymmärrämme näköjään eri asiaa sanalla uskovainen. Minulle uskovainen tarkoittaa sellaista ihmistä joka uskoo ja luottaa omaan osuuteensa pelastumisessaan, väheksyy kastetta ja Raamattua sekä keksii parempia tapoja uudestisyntymiseen, uskoo olevansa voittamaton uskonsankaruudessa, tuomitsee toisia helvettiin ja mausteeksi vielä on määrittelevinään toisten sielun tiloja omakeksimillään kriteereillä ja sanonnoilla. Kaikkea edellämainittua opitaan mm. ratkaisukristillisissä piireissä ja sellaisissa joissa opitaan omavoimaisuutta.
Miksi sen pitäisi vaivata?
Tosi outoja käsityksiä.
Minulle uskovainen tarkoittaa sellaista henkilöä, jonka pelastumisen toivo on ainoastaan siinä, että Jeesus kuoli hänen puolestaan ja sovitti hänenkin syntinsä. Hän on uudestisyntynyt, ts. hän on saanut Pyhän Hengen. Hän voi olla kastettu lapsena tai aikuisena. Sekin on mahdollista, ettei häntä ole vielä kastettu.
-
Mulle uskovainen tarkottaa asuinpaikkani hengellisen värityksen vuoksi vanhoillislestadiolaista. Sen takia kutsun itseäni kristityksi.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja rakkaalla nimellä monta lasta?
-
Minäkin kutsun itseäni, jos tarvetta joksikin kutsua niin mieluiten kristityksi. Kristitty on sellainen joka uskoo Kristukseen, tunnustaa syntisyytensä ja riippuu armon varassa. Uskovainen on pelkkä kirosana josta tulee mieleen jääräkallo-hihhuli tuputtamassa "ainoaa oikeaa tapaansa uskoa" ja tuomitsemassa muita helvettiin. Kristityt kyllä hyväksyn.
-
Toivon hartaasti, että Jumala olisi olemassa.
P.Löija sanoi MTV:n 45 minuutissa osuvasti: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko on aika lailla fariseusten ja kirjanoppineiden kirkko.
-
Minäkin kutsun itseäni, jos tarvetta joksikin kutsua niin mieluiten kristityksi. Kristitty on sellainen joka uskoo Kristukseen, tunnustaa syntisyytensä ja riippuu armon varassa. Uskovainen on pelkkä kirosana josta tulee mieleen jääräkallo-hihhuli tuputtamassa "ainoaa oikeaa tapaansa uskoa" ja tuomitsemassa muita helvettiin. Kristityt kyllä hyväksyn.
Kristitty uskovainen on sellainen joka uskoo Kristukseen, tunnustaa syntisyytensä ja riippuu armon varassa. Raamatussa kristitty ja uskovainen ovat synonyymejä. Vastakohta näille on epäuskoinen tai pakana.
Kristittyjä on ainakin kahta sorttia, nimikristittyjä ja uskovaisia. Siksi on hyvä rukoilla virren sanoin: "Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella…"
-
Siksi on hyvä rukoilla virren sanoin: "Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella…"
Voisit aloittaa itsestäsi.
-
Voisit aloittaa itsestäsi.
Olen jo aloittanut, entä itse?
-
Minäkin kutsun itseäni, jos tarvetta joksikin kutsua niin mieluiten kristityksi. Kristitty on sellainen joka uskoo Kristukseen, tunnustaa syntisyytensä ja riippuu armon varassa. Uskovainen on pelkkä kirosana josta tulee mieleen jääräkallo-hihhuli tuputtamassa "ainoaa oikeaa tapaansa uskoa" ja tuomitsemassa muita helvettiin. Kristityt kyllä hyväksyn.
Minäkin kutsun itseäni vaan lyhyesti kristityksi. Vierastan termejä "herätyskristitty" ja "uskovainen".
-
Minäkin kutsun itseäni vaan lyhyesti kristityksi. Vierastan termejä "herätyskristitty" ja "uskovainen".
Alunperin sanalla "kristitty" on varmasti ollut samanlainen pahennusta herättävä kaiku. Itselleni sanoilla herätyskristitty ja uskovainen on myönteinen vaikutus, mutta ymmärrän että se voi herättää mielikuvan negatiivisista ääri-ilmiöistä.
-
Olen jo aloittanut
Ei uskoisi, puheista päätellen, tai jos se parannus vaikuttaa tuomitsemishalua ja ylemmyydentuntoa muihin nähden niin sitten kai...
-
Alunperin sanalla "kristitty" on varmasti ollut samanlainen pahennusta herättävä kaiku. Itselleni sanoilla herätyskristitty ja uskovainen on myönteinen vaikutus, mutta ymmärrän että se voi herättää mielikuvan negatiivisista ääri-ilmiöistä.
Minusta kyse ei ole mistään "ääri-ilmiöstä" vaan hyvinkin tavanomaisesta ilmiöstä. Nimittäin sanat uskovainen ja herätyskristitty todella synkkaavat hyvin yhteen mutta usein (useimmiten?) niitä kantaa henkilö joka
a) On varma omasta uskomisestaan (=ei luota Kristukseen vaan uskomiseensa)
b) On omasta mielestään niin pitkällä uskon tiellä että voi mitata toisten uskon määrää ja aitouden astetta
c) ei ymmärrä eikä usko Raamattua
d) Pitää kauheaa meteliä itsestään ja uskomisistaan
e) ei ole nöyrä vaan ylpeä
f) väheksyy/halveksii toisin ajattelevia
g) uskoo olevansa muita parempi uskonsa takia
h) miettii kaiket päivät sitä miten syntinen maailma (=nuo toiset ihmiset) ovatkaan
i) Keskittyy uskossaan ulkonaisiin asioihin kuten erilaisiin rajankäynteihin mitä saa ja ei saa tehdä
j) Yrittää jatkuvasti todistaa itselleen ja varsinkin muille uskonsa määrää
k) Kuvittelee saavansa Jumalalta suoraan päänuppiinsa viestejä ja uusia ilmoituksia
l) Tyrkyttää joka paikassa vastenmielisellä tyylillä uskoaan
m) Mainostaa miten "syntinen hän ennen oli" ja "miten hyväksi on muuttunut"
n) Teeskentelee antavansa kaikesta Jumalalle kunnian
o) uskoo että "tekemällä oman osuutensa" pelastuu
p) ei tarvitse armoa
q) halveksii julkisyntiä tekeviä vaikka oma sydän on ilkeä ja pahantahtoinen
r) On jääräpäinen eikä ota opetusta vastaan
s) Kuvittelee olevansa suuri Raamatuntuntija
t) Mainostaa muille maksavansa kymmenyksiä
u) Laukkaa Israelissa uskoen tulevansa sillä paremmaksi uskovaiseksi
v) Huojuu kaatokokouksessa pettäen itseään
x) Supattaa rukoillessa puoliääneen että muut kuulisivat ja pitäisivät "väkevänä" hengen henkilönä
y) Eivät ole vapautuneita ei-uskovaisten seurassa vaan jännittyneitä ja kireitä
z) Ei ole huumorintajuinen
å) Mainostaa kellontarkkuudella uskoontuloajankohtaansa osoittaakseen erinomaisuuttaan
ä) Ei usko kasteessa tapahtuvaan uudestisyntymiseen vaikka Raamattu niin opettaa
ö) On kaikinpuolin vastahankainen ja ihmisten seuraan sopeutumaton kaiken edellä kuvatun johdosta.
-
Surupuku :kahvi:
En tahdo murhetta kantaa
Vaan en tiedä kuinka voisin
Kaiken kurjuuden keskellä
nähdä jotenkin toisin
Kun kansojemme suurmiehet
Noissa suurissa toimissaan
Kompuroivat pimeässä
Kaaos kannoillaan
Positiiviset pellet
Hellii hyvää ajatustaan
Ja elävät niin kuin paholaiset
Siksi pukeudun mustaan
Kun yhteinen maailma on
Pelkkää mielikuvitusta
Minä pukeudun surupukuun
Ja surupuku on musta
Jos oikeutta
Enemmän vain nähdä saan
Voin verhoutua
Vaikka lumenvalkeaan
Mutta jos maailma jatkaa
Pimeän matkan taivallusta
Ylläni on surupuku
Ja Surupuku on musta
Eikä se juuri naurata
Ei nosta mielialaa
Kun itkusta kaikki alkaa
Ja itkuun kaikki aina palaa
Kun kokonaiset kansat
Käyvät pelaamaan pedon lukuun
Siksi pukeudun mustaan
Musta on surupuku
http://www.youtube.com/watch?v=Z1l-8P_tUPI&feature=related
-
Yle radio 1 haluaa mukautua maailmanajan mukaan: kuuntelin tänään Deitä autossa ja siellä kerrottiin että radion ilta- ja aamuhartauksia pitämään halutaan muitakin kuin kristittyjä. mm. muslimit ovat olleet asiasta kiinnostuneita. Iso joukko ylen toimittajia kannattaa asiaa.
(Ilmankos viimeyönä näin unta että jouduin pukeutumaan musliminaisen kaapuun ja esiintymään muslimina ja hätäilin miten huonosti olen rooliini valmistautunut jos vaikka nimeäni kysytään...)
-
Yle radio 1 haluaa mukautua maailmanajan mukaan: kuuntelin tänään Deitä autossa ja siellä kerrottiin että radion ilta- ja aamuhartauksia pitämään halutaan muitakin kuin kristittyjä. mm. muslimit ovat olleet asiasta kiinnostuneita. Iso joukko ylen toimittajia kannattaa asiaa.
(Ilmankos viimeyönä näin unta että jouduin pukeutumaan musliminaisen kaapuun ja esiintymään muslimina ja hätäilin miten huonosti olen rooliini valmistautunut jos vaikka nimeäni kysytään...)
Tavallisesti olen arvannut aika hyvin nimimerkin sukupuolen, mutta tässä tapauksessa olen erehtynyt. Luulin sinua todella mieheksi.
-
Yle radio 1 haluaa mukautua maailmanajan mukaan: kuuntelin tänään Deitä autossa ja siellä kerrottiin että radion ilta- ja aamuhartauksia pitämään halutaan muitakin kuin kristittyjä. mm. muslimit ovat olleet asiasta kiinnostuneita. Iso joukko ylen toimittajia kannattaa asiaa.
(Ilmankos viimeyönä näin unta että jouduin pukeutumaan musliminaisen kaapuun ja esiintymään muslimina ja hätäilin miten huonosti olen rooliini valmistautunut jos vaikka nimeäni kysytään...)
Luulisin että silloin aamuhartaudet menevät sellaisiksi ettei niistä oikein heti tiedä sanoa kumpiako ovat, kristillisiä vaiko muun uskoisia. Radioon nimittäin helpostikin kelpuutetaan vain tasapaksua mautonta mössöä, puhetta hyväntekemisestä ja sen sellaista. Yleistä humanismia jne.
Mutta kristillisyys on olemukseltaan radikalismia. Ei sellaista radikalismia joka on ajavinaan yleistä hyvää ja humanistisia aatteita että "tehkää hyvää toinen toisillenne" tai "olkaa läsnä" tai muuta mitäänsanomatonta mössöä jolle kaikki nyökyttelevät hyväksyvästi. Kristillisyys on puhetta synnin raadollisuudesta ja Kristuksen verestä. Synnin hädästä, helvetistä ja armon autuudesta sekä Jumalan teosta Pojassaan.
Hyväntekeminen ja hymistely kuuluu kyllä kristityllekin mutta olemukseltaan kristitty on vastavirran kala jolle ei kelpaa muu kuin Kristus paljaaltaan. Muuta autuutta ei ole!
Todellisuudessa radion hartauslähetykset ovat jo nyt puhetta sosiaalisesta tasavertaisuudesta, humanismista ja yleisestä hyvästä. Hyvä lisä muttei kelpaa pääappeeksi! Nälkäkuolema tulee jollei lue Lutherin saarnoja ja katkismusta lisäksi. On tullut aika että ravinnon saamisesta pitää huolehtia itsekin ja olisi tärkeää ymmärtää millaisella lähteellä käy janoaan virkistäytymässä.
-
Yle radio 1 haluaa mukautua maailmanajan mukaan: kuuntelin tänään Deitä autossa ja siellä kerrottiin että radion ilta- ja aamuhartauksia pitämään halutaan muitakin kuin kristittyjä. mm. muslimit ovat olleet asiasta kiinnostuneita. Iso joukko ylen toimittajia kannattaa asiaa.
(Ilmankos viimeyönä näin unta että jouduin pukeutumaan musliminaisen kaapuun ja esiintymään muslimina ja hätäilin miten huonosti olen rooliini valmistautunut jos vaikka nimeäni kysytään...)
Ylellä on palveluvelvoite ja sen tulkinta voi johtaa huonoihin ajatuksiin. Kristityillä vähemmistöryhmillä ja ortodokseilla on ollut hartauksissa yliedustus kirkkoomme nähden jo vuosia. Deihin suhtaudun tässä yhteydessä skeptisesti, koska asia olisi heille kaupallinen etu.
-
Tavallisesti olen arvannut aika hyvin nimimerkin sukupuolen, mutta tässä tapauksessa olen erehtynyt. Luulin sinua todella mieheksi.
Jaa, hieman hämmentävää että kuulostan mieheltä mutta minkäs teet. :icon_wink:
-
Luulisin että silloin aamuhartaudet menevät sellaisiksi ettei niistä oikein heti tiedä sanoa kumpiako ovat, kristillisiä vaiko muun uskoisia. Radioon nimittäin helpostikin kelpuutetaan vain tasapaksua mautonta mössöä, puhetta hyväntekemisestä ja sen sellaista. Yleistä humanismia jne.
Mutta kristillisyys on olemukseltaan radikalismia. Ei sellaista radikalismia joka on ajavinaan yleistä hyvää ja humanistisia aatteita että "tehkää hyvää toinen toisillenne" tai "olkaa läsnä" tai muuta mitäänsanomatonta mössöä jolle kaikki nyökyttelevät hyväksyvästi. Kristillisyys on puhetta synnin raadollisuudesta ja Kristuksen verestä. Synnin hädästä, helvetistä ja armon autuudesta sekä Jumalan teosta Pojassaan.
Hyväntekeminen ja hymistely kuuluu kyllä kristityllekin mutta olemukseltaan kristitty on vastavirran kala jolle ei kelpaa muu kuin Kristus paljaaltaan. Muuta autuutta ei ole!
Todellisuudessa radion hartauslähetykset ovat jo nyt puhetta sosiaalisesta tasavertaisuudesta, humanismista ja yleisestä hyvästä. Hyvä lisä muttei kelpaa pääappeeksi! Nälkäkuolema tulee jollei lue Lutherin saarnoja ja katkismusta lisäksi. On tullut aika että ravinnon saamisesta pitää huolehtia itsekin ja olisi tärkeää ymmärtää millaisella lähteellä käy janoaan virkistäytymässä.
Näin on näreet!
-
:-\ Noin se taitaa olla kuten Onesimus kirjoitti.
Sydämen asenne se on tärkeämpää, kuin ulkoiset tekemiset.
Silloin kun ihminen tulee syntiseksi ja kurjaksi ja huomaa oman pyhityksensä olemattomaksi, niin hän alkaa kohtaaamaan lähimmäisensä oikealta tasolta.
Pienenä ja armonkerjäläisenä.
-
Jeesukseen uskova saattaa olla hiukan joskus vieras tälle maailmalle.
On niin erilaiset arvot.
Tänään mieleeni tuli kohta Raamatusta, jossa sanotaan että tyytykää alhaisiin oloihin, siihen kun teillä on elatus ja vaatteet.
Mutta samalla ajattelin että moniko tyytyy?
joskus tuntuu, että ihmisillä on tahto saada aina vaan enemmän ja enemmän maallista mammonaakin.
-
Jeesukseen uskova saattaa olla hiukan joskus vieras tälle maailmalle.
On niin erilaiset arvot.
Tänään mieleeni tuli kohta Raamatusta, jossa sanotaan että tyytykää alhaisiin oloihin, siihen kun teillä on elatus ja vaatteet.
Mutta samalla ajattelin että moniko tyytyy?
joskus tuntuu, että ihmisillä on tahto saada aina vaan enemmän ja enemmän maallista mammonaakin.
Kyllä aika moni tyytyy, kun täytyy. Siinä ei ole ainoastaan huonoja puolia; huoleton on hevoseton poika.
-
Ei ole terveydenmerkki jos rakastaa ja sitoutuu sairaaseen yhteiskuntaan.
-
Ei ole terveydenmerkki jos rakastaa ja sitoutuu sairaaseen yhteiskuntaan.
Me olemme yhteiskunta, hyvä steal.
-
Joh. 15:19
Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
Joh. 16:33
Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
Onneksi on Vapahtaja meillä. :)
-
............
Mutta kristillisyys on olemukseltaan radikalismia. Ei sellaista radikalismia joka on ajavinaan yleistä hyvää ja humanistisia aatteita että "tehkää hyvää toinen toisillenne" tai "olkaa läsnä" tai muuta mitäänsanomatonta mössöä jolle kaikki nyökyttelevät hyväksyvästi. Kristillisyys on puhetta synnin raadollisuudesta ja Kristuksen verestä. Synnin hädästä, helvetistä ja armon autuudesta sekä Jumalan teosta Pojassaan.
Hyväntekeminen ja hymistely kuuluu kyllä kristityllekin mutta olemukseltaan kristitty on vastavirran kala jolle ei kelpaa muu kuin Kristus paljaaltaan. Muuta autuutta ei ole!
Todellisuudessa radion hartauslähetykset ovat jo nyt puhetta sosiaalisesta tasavertaisuudesta, humanismista ja yleisestä hyvästä. Hyvä lisä muttei kelpaa pääappeeksi! Nälkäkuolema tulee jollei lue Lutherin saarnoja ja katkismusta lisäksi. On tullut aika että ravinnon saamisesta pitää huolehtia itsekin ja olisi tärkeää ymmärtää millaisella lähteellä käy janoaan virkistäytymässä.
Jampe töräytti tässä asiaa.
Raamattuakin kannattaa lukea. Ei pidä uskoa ja luottaa sokeasti johonkin totuutena ja oikeana vain siksi, "kun pappi niin sanoo". Tai ketkä milläkin alalla ovat ylimpiä tittelinhaltijoita.
-
Tuo lihavoitu selittää sen, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Mutta Paavosta olen vakaasti sitä mieltä, että hän oli jo vuosikausia ollut heränneessä tilassa ja se oli viedä hänet hulluuteen. Sepän luona hän pääsi vasta sisälle siihen elämään, mikä häneltä puuttui. Ikävä kyllä, tämä ei sovi kasteuudestisyntymisoppiin.
Minusta heränneen ihmisen tila on kaikkein surkuteltavin, jos hän jää siihen tilaan. Se voi viedä jopa mielenterveydenkin.
Olav Valen-Sendstad kirjoittaa osuvasti tästä kirjassaan Unelma vapaasta tahdosta (sivu 135):
"Kuinka suuri siis onkaan heränneen ja uudestisyntyneen ihmisen välinen ero! Heränneessä ihmisessä koko hänen vanha mielensä ja itsekeskeinen elämänsä ovat edelleen vaikuttamassa kummallisella ja erikoisella tavalla: ulkonaisesti hän tahtoo hyvää, sisimmässään hän kiertää vain itsensä ympärillä. Elämäntyylissään hän pyrkii olemaan uusi ja toinen ihminen, uskomaan Jumalaan, tunnustamaan häntä, etsimään häntä ja kunnioittamaan häntä. Mutta salassa, sydämessään, hän on vanha ihminen ja etsii omaansa, ja hänen vaikuttimenaan on hänen oma kunniansa.
Uudestisyntyneessä ihmisessä on jotakin uutta ja toisenlaista. Hänkin tahtoo ulkonaisesti hyvää, mutta sisimmässään hän ei häärää itsensä ympärillä, vaan keskuksena on Jeesus. Vaelluksessaan hän tahtoo olla uusi ihminen. Syvällä sydämessään hän ei enää luota lainkaan itseensä, vaan riippuu kiinni Herrassa ja rukoilee häntä."
Valen-Senstad ei tarkoittane kuitenkaan körttiä puhuessaan heränneestä?
En osaa arvella mitä mieltä Paavali olisi ollut Valen-Senstadista.
-
Körttiläisyydestä puhuttaessa olisi hyvä tarkentaa, kummasta puhutaan, alkuperäisestä vai nykykörttiläisyydestä. Niissä on iso ero.
Todellakin, niissä on niin iso ero, että en ainakaan minä ymmärrä.
Sanotaan, että herännäisyydessä Jumala on suuri ja ihminen pieni.
Nykyherännäisyydessä vaikuttaa asia olevan päinvastoin eli ihminen on suuri ja Jumala on pieni.
Mutta kristillisyys on olemukseltaan radikalismia. Ei sellaista radikalismia joka on ajavinaan yleistä hyvää ja humanistisia aatteita että "tehkää hyvää toinen toisillenne" tai "olkaa läsnä" tai muuta mitäänsanomatonta mössöä jolle kaikki nyökyttelevät hyväksyvästi. Kristillisyys on puhetta synnin raadollisuudesta ja Kristuksen verestä. Synnin hädästä, helvetistä ja armon autuudesta sekä Jumalan teosta Pojassaan.
Hyväntekeminen ja hymistely kuuluu kyllä kristityllekin mutta olemukseltaan kristitty on vastavirran kala jolle ei kelpaa muu kuin Kristus paljaaltaan. Muuta autuutta ei ole!
Todellisuudessa radion hartauslähetykset ovat jo nyt puhetta sosiaalisesta tasavertaisuudesta, humanismista ja yleisestä hyvästä. Hyvä lisä muttei kelpaa pääappeeksi! Nälkäkuolema tulee jollei lue Lutherin saarnoja ja katkismusta lisäksi. On tullut aika että ravinnon saamisesta pitää huolehtia itsekin ja olisi tärkeää ymmärtää millaisella lähteellä käy janoaan virkistäytymässä.
Jampe töräytti tässä asiaa.
Raamattuakin kannattaa lukea. Ei pidä uskoa ja luottaa sokeasti johonkin totuutena ja oikeana vain siksi, "kun pappi niin sanoo". Tai ketkä milläkin alalla ovat ylimpiä tittelinhaltijoita.
Aamen.
:icon_cool:
-
Haluaisin tietää mikä se entivanhan ja nykykörttiyden ero on? Niin moni on sanonut juuri tuosta. Jatkuvasti tämä tulee esiin. Mutta en saa otetta siitä, mikä se ero on. Onko tätä aihetta käsitelty jossain toisessa keskusteluketjussa? Jos on, niin linkittäkää toki tänne.
-
Haluaisin tietää mikä se entivanhan ja nykykörttiyden ero on? Niin moni on sanonut juuri tuosta. Jatkuvasti tämä tulee esiin. Mutta en saa otetta siitä, mikä se ero on. Onko tätä aihetta käsitelty jossain toisessa keskusteluketjussa? Jos on, niin linkittäkää toki tänne.
Ei ole yhtä eroa, vaan liike on muuttunut ajan mukana. Pois on jäänyt politikointi, punaisen värin kartaminen, körttipukuun pukeutuminen ja moni muua asia ja asenne, mikä ei edistä matkaa taivaan tiellä. Nämä muutokset ovat olleet liberaalimpaan suuntaan ja pääosin positiivisia. Ei ole juututtu siihen miten ennen oli, vaan on otettu rehellisesti opiksi virheistä mitä on tehty. Joillekin tämä muutos on kivuliaampi kuin toisille. Jokainen meistä omaa aina liuonnossaan muutosvastarintaa ja se on hyväksyttävä. Siis kaikki ovat yhtä kelvollisia joukkoon ajattelivatpa sitten vanhempaan tai uudempaan malliin.
Mitä sitten tuo Raamatun kohta tarkoittaa? Ilmeisesti sitä ettei pidä sännätä kaiken uuden perään, vaan maltti on useimiten paikallaan. Se on kirjoitettu noin 1800 vuotta sitten eikä tarkoiota sitä, että meidän olisi pitänyt jäädä sen ajan tai edes liikkeen perustamisajan tapoihin kuten Amerikan amishit, hutteriitit ja mennoniitat tekevät ja ajelevat hevosella kirkkoon.
-
Sen verran haluan kommentoida, että omat vanhempani eivät ole koskaan karttaneet tai edes paheksuneet punaista väriä tai peiliä ja olen kuullut vasta aikuisena, että tämmöistäkin on ollut liikkeessä.
-
Haluaisin tietää mikä se entivanhan ja nykykörttiyden ero on? Niin moni on sanonut juuri tuosta. Jatkuvasti tämä tulee esiin. Mutta en saa otetta siitä, mikä se ero on. Onko tätä aihetta käsitelty jossain toisessa keskusteluketjussa? Jos on, niin linkittäkää toki tänne.
Hyvä kysymys, Mirjami!
Sanoisin, että tiivis ydin on säilynyt, mutta paljon on muuttunut.
Vaiheita on lukuisia, eikä ole helppoa - jos mahdollistakaan - tehdä tiivistä yhteenvetoa.
Perinteisesti ajatellaan, että liikkeelle lähdettiin 1700-luvun lopun osin hurmoksellisista herätyksistä, joita esiintyi eri puolilla Suomea (vaikka oli monenlaista liikettä toki aiemminkin). Paavo Ruotsalainen liittyi asuinseutunsa ansiosta Ylä-Savon herätyksiin ja pyrki vaikuttamaan niihin "raitistavasti". Joukkoon liittyi vähitellen rahvaan lisäksi myös akateemista nuorisoa, jotka olivat tietysti jyrkkiä nuorten tapaan. Sitten alettiin riidellä opillisista asioista, ja tässä vaiheessa evankelisten kantaisä Hedberg ja P. Ruotsalainen kannattajineen ottivat yhteen sellaisella reippaudella, keskinäisellä ymmärtämättömyydellä ja toistensa ohipuhumisella, joka olisi ollut täyttä tavaraa myös Körttifoorumissa ja muissa nykyisissä nettikeskusteluissa. Olen tullut siihen tulokseen, että H. ja R. olivat paljon enemmän samoilla linjoilla kuin ymmärsivätkään. Ero oli siinä, että Hedberg oli oppinut systemaatikko ja Ruotsalainen edusti enemmänkin sielunhoidollista näkökulmaa. Kummankin näkemyksissä on hyvää evästä nykypäiväänkin.
Sitten herännäisyyden akateemikot lähtivät omille teilleen ja jäljelle jäivät lähinnä ukot ja Niiles Kustaa Malmberg. Eräät Niskasetkin painoivat armon kynnystä alemmas - tätä voi selittää lähemmin foorumin nimimerkki juhani, foorumin niskaslaisuuden asiantuntija.
N. G. Malmbergin poika Wilhem Malmberg (Malmivaara) nousi hiipuvan herännäisyyden johtoon ja suoritti liikkeen kirkollistamisen. Vanha henkilökohtaiseen hurskauteen perustuva pietistinen perinne voimistui ja herännäisyyden hahmoon alkoi tulla perinneliikkeen piirteitä. Körttipuvusta tuli raja maailmaan ja liikkeeseen alkoi tarttua suomalaiskansallista ja yhteiskunnallista sävyä, joka maan itsenäistymisen tienoilla ja maailmansotien välisenä aikana vahvistui. Hengellisen Kuukauslehden sivuilla yhteiskunnallinen aineisto ja kannanotto oli kuitenkin vähäistä, vaikka Jatkosodan alussa Hitlerin Taisteluni-teoksen ensimmäinen osa saikin siellä M. Pesosen toimesta hyvin myönteisen arvion. Toista osaa - jossa kirjoittaja esittelee yhteiskunnallista ohjelmaansa - ei arvioitu, mikä on paitsi ymmärrettävää myös historianharrastajan näkökulmasta harmillista.
Maailmansodan jälkeen alkoivat uudet luudat lakaista. Selvästi tämä näkyy Hengellisessä Kuukauslehdessä Jussi Kuoppalan saatua ohjat käsiinsä. Myöhemmät vaiheet jätän toiseen kertaan - ne ovat minulta vielä tutkimatta.
Tiivistäen: monena mies eläessään, niin myös herännäisyys. Ydin on säilynyt, ja se ydin kuuluu puhtaimmin Siionin virsissä. Niitä veisaamaan mahtuisivat samaan seurapenkkiin Ruotsalaisen viereen Malmbergit, Lagukset, Niskaset, Kuoppalat, Malkamäet, Eleniukset ja mitä niitä nyt onkaan.
Mt
-
Sen verran haluan kommentoida, että omat vanhempani eivät ole koskaan karttaneet tai edes paheksuneet punaista väriä tai peiliä ja olen kuullut vasta aikuisena, että tämmöistäkin on ollut liikkeessä.
Punainen "Kristuksen veren väri" oli pannassa aika varhain ja tietysti toisilla paikoilla enemmän kuin toisilla. Vanhempasi eivät ole näemmä olleet kaikkein tiukimpia ja perhekohtaiset erotkin olivat suuria.
-
Tulipas täällä Mirjamin kysymyksen pohjalta hienot selvitykset. Taustoja tuntemattomana ihan mielenkiintoista.
Ehkä itsekin saisin olla kiinnostuneempi, tutkia asioita, opiskella.
Jotenkin, elämäni on vaan sellaista että yritän pitää mielessä että saan olla Isän kädessä armahdettuna ja
heikkona syntisenä ihmisenä....en oikein ole jaksanut syventyä ja miettiä enempää...se on paha puute.
Olisi hyvä lukea, tutkia, ottaa tietoa vastaan avoimin mielin.
Tuntuu hyvältä kun Siionin virsien sisältöä ja merkitystä korostetaan kovasti.
Raamatun lukeminen, rukous, hiljentyminen...
-
Jostain luin kritiikkiä, että olisiko Elävä Sana tullut suolattomaksi. Itse en näin näkisi. Tai sitten mulla on käynyt aivan erityinen tuuri olla oikeassa paikassa oikealla hetkellä Sanan kuulossa. Kerroinhan jo alunpitäen, kuinka kirkossa jumalanpalveluksissa olen käynyt ja myöhemmin ilmeni, että körttipapit ovat täällä enemistönä jne. Niinkuin vn ja seppos edellä kirjoittavat, Siioinin virret tuovat sitä sanomaa. Se on muuttumaton evankeliumi, mihin saatan kai luottaa. Vaikkakaan sävel ei edelleenkään ole tuttu. Mutta viis siitä, seuraan nyt näin aluksi lukemalla mukana. Ja lueskelen välillä muuten vain. Ja kuuntelen netistä.
Mietin nyt kuitenkin, että ne syntyperältään aidot körtit näkevät ja tuntevat varmaan selvimmin kirkon ja herännäisyydenkin muutoksen tuulet ihan tästä lähimenneisyydestä viime vuosilta. Itse olen oikeastaan huolissani, että onko se mitä luulin löytäneeni... onko herännäisyys häviämässä tai sulautumassa sittenkin johonkin ihmislähtöiseen oppiin. Toivottavasti ei.
-
Jostain luin kritiikkiä, että olisiko Elävä Sana tullut suolattomaksi. Itse en näin näkisi. Tai sitten mulla on käynyt aivan erityinen tuuri olla oikeassa paikassa oikealla hetkellä Sanan kuulossa. Kerroinhan jo alunpitäen, kuinka kirkossa jumalanpalveluksissa olen käynyt ja myöhemmin ilmeni, että körttipapit ovat täällä enemistönä jne. Niinkuin vn ja seppos edellä kirjoittavat, Siioinin virret tuovat sitä sanomaa. Se on muuttumaton evankeliumi, mihin saatan kai luottaa. Vaikkakaan sävel ei edelleenkään ole tuttu. Mutta viis siitä, seuraan nyt näin aluksi lukemalla mukana. Ja lueskelen välillä muuten vain. Ja kuuntelen netistä.
Mietin nyt kuitenkin, että ne syntyperältään aidot körtit näkevät ja tuntevat varmaan selvimmin kirkon ja herännäisyydenkin muutoksen tuulet ihan tästä lähimenneisyydestä viime vuosilta. Itse olen oikeastaan huolissani, että onko se mitä luulin löytäneeni... onko herännäisyys häviämässä tai sulautumassa sittenkin johonkin ihmislähtöiseen oppiin. Toivottavasti ei.
OLen itse körttiläisenä käännynnäinen eli kotini oli normaali Helsinkiläinen virkamiesperhe. Mitä tulee tulevaisuuteen näen, että muiden on tultava perässä. Laiva ei voi kulkea, jos ankkuri laahaa pohjaa koko ajan. Raamatun tutkiminen vain Raamatun valossa ei johda mihinkään vaan on silmukka.
-
... Raamatun tutkiminen vain Raamatun valossa ei johda mihinkään vaan on silmukka.
Mitä tämä tarkoittaa?
-
Sama kysymys nousi mieleeni.
En osannut ajatella tuota muulla tavoin kuin siten että Raamatun perusteellinen tutkiminen edellyttäisi
muiden tietolähteiden hyväksikäyttöä. Mitä ne sitten taas onkin. Ja onko yleensä näin.
-
Minulla kun ei ole niitä körttiläisiä sukujuuria, eikä kosketuspintaa vanhaan körttiläisyyteen, niin luin suurella mielenkiinnolla mt:n selostusta.
Käytiinhän niitä koulun uskontotunnilla läpi, mitkä olivat minkäkin herätysliikkeen merkkimiehet, mikä on laulu/virsikirjan nimi, minkä nimistä lehteä julkaistaan. Eihän siitä mitään kuvaa saanut itse liikkeestä, tai sen opista.
Ainoa kosketus körttiläisyyteen oli Keravan kirkossa käynyt körttipappa, joka moitti aina punaiseen Jeesus-paitaan pukeutuneet seurakuntanuoret ja kävi joka saarnan jälkeen sakastissa "kommentoimassa" saarnan. Tätä pappaa näin kirkossa usein seitkytluvun puolivälissä.
Toinen oli äitin kertoma juttu hänen nuoruudestaan. Häntä oli pyydetty auttamaan kahvituksessa körttiseuroissa. Äiti oli mennyt oman äitinsä neulomassa punaisessa villatakissa. Hän sai kuulla jonkun vanhemman miehen suusta:"Tuo tyttö on kuin helvetin peräseinästä revästy."
Äitiä ei sen koomin körttiseuroihin saatu. Tätä äiti aina silloin tällöin minulle muisteli.
Vasta 2007 Lahden Herättäjäjuhlat antoivat minulle toisenlaista kokemusta körttiläisyydestä. Sitten tämä foorumi ja täällä päin seuroissa puhuneet Urpo Karjalainen, Antti Vanhanen, Heimo Lipiäinen ym. ovat saaneet minut tykästymään körttiläisyyteen.
Toivon sydämeni pohjasta, että me kaikki, sekä perinteisemmät kantakirjakörtit ja me myöhään heränneet mahdumme samaan liikkeeseen vaikka meillä on erilaisia mielipiteitä. Yhtä lailla armonkerjäläisinä kukin kuljemme.
-
Körttiperheen lapsi kävelyllä isänsä kanssa. Kadun toisella puolella jolkottelee punaruskea koira (http://fi.wikipedia.org/wiki/Irlanninsetteri).
- Katto isä, suruton koira!
Mt
-
Mitä tämä tarkoittaa?
Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että pitää katsoa myös ympärille. Miten silloin elettiin, ja miten Raamattu tehtiin jne.
-
Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että pitää katsoa myös ympärille. Miten silloin elettiin, ja miten Raamattu tehtiin jne.
Tarkoitatko, että elämän perusasiat olisivat jotenkin muuttuneet ja Raamatulla voi heittää vesilintua vaikka päähän?
-
Tarkoitatko, että elämän perusasiat olisivat jotenkin muuttuneet ja Raamatulla voi heittää vesilintua vaikka päähän?
En suosittele Raamatun käyttöä minkäänlaiseen väkivaltaan, vaan otetaan se vakavasti. Muuttuneista perusasioista voisi mainita, vaikka kaikki eivät enää elä maataloudesta, autot, keskuslämmityksen, orjuuden poistumisen jne.
-
Kaikuja menneisyydestä:
Isoäitini lapsuudenkoti oli ollut körttiläinen. Käytännön seurauksia mm. se, ettei punaista väriä saanut vaatetuksessa olla, isoisän piti luopua haitarin soittamisesta saadakseen isoäidin vaimokseen, kukaan sukulainen ei tullut äidin rippijuhliin, koska hänellä oli permanentti (oli halunnut vain kiharakampauksen mutta kampaaja laittoi permanentin) ja rippipuhe oli käsitellyt sitä, kuinka synnillisillä kiharoilla ei pääse taivaaseen jne. Ulkonainen kaunistautuminen siis oli kauhistus ja raja maailmaan oli selkeä. Äidin mummolassa veisattiin Siionin virsiä ja pidettiin kotihartauksia.
Isoäiti ei jatkanut yhtä tiukkaa linjaa kotonaan, mutta äiti kohtasi körttiläisyyden uudelleen opiskeluaikanaan seurakunnassa. Myöhemmin elämässään hän hankki usein punaisia vaatteita ja sanoi kulkeneensa jo tarpeeksi harmaissa vaatteissa. Voitte kuvitella hänen hämmästyksensä, kun minä rupesin kulkemaan siioninvirsiseuroissa nuorena. Oli vaikea saada hänet uskomaan, että nykykörttiläisyys on jotakin ihan muuta kuin hänen nuorena kohtaamansa. (Isoäitini ja isotätini taas olivat iloisia kuullessaan, että meikäläinen käy herättäjäjuhlilla...)
-
Tämä maailmanaika = syntiinlankeemuksen jälkeinen aika?
Usein kai tuo ilmaus tulkitaan niin, että parempi olisi pitäytyä vanhassa kuin mennä mukaan kaikkiin muodikkaisiin muutospyrkimyksiin, mutta yhtä laillahan sen voisi tulkita tasan toisinpäin: älkää mukautuko tähän nykyiseen, vaan etsikää uutta.
Tarkoitatko, että elämän perusasiat olisivat jotenkin muuttuneet
Perusasioista ainakin itsekkyys, omahyväisyys, mammonan palvonta ja ihmisten suosion tavoittelu (joka voi ilmetä myös nöyristelynä) lienevät pysyneet ihan entisellään.
-
Käsitykset ihmisarvosta, tasa-arvosta, johtajuudesta, sanvapaudesta , Ne ovat muuttuneet. Kehitys tieteessä, teollisuudessa ja kulttuurissa on
on suurinta osaa ihmiskuntaa muuttanut hyvään suuntaan. Esim. Keskiajan raakuudet, tuomiot ja vallankäyttö on mennyttä, enimmäkseen.
-
Tämä maailmanaika = syntiinlankeemuksen jälkeinen aika?
Usein kai tuo ilmaus tulkitaan niin, että parempi olisi pitäytyä vanhassa kuin mennä mukaan kaikkiin muodikkaisiin muutospyrkimyksiin, mutta yhtä laillahan sen voisi tulkita tasan toisinpäin: älkää mukautuko tähän nykyiseen, vaan etsikää uutta.
Perusasioista ainakin itsekkyys, omahyväisyys, mammonan palvonta ja ihmisten suosion tavoittelu (joka voi ilmetä myös nöyristelynä) lienevät pysyneet ihan entisellään.
Kiitos Öppis (siedätkö lempinimen käyttöä?) tuo "syntiinlankeemuksen jälkeinen aika" oli uusi ajattelukulma minulle!
........................................
Haapajärvellä oli matkalukemisenani Bonhoefferin Sanctorum Communio. Sattui Simojoen veljekset samaan bussiin, ja totesivat Bonhoefferin . Sitten puheltiin, minkä Penttikin matkanjohtajuudeltaan ehti, ja kotimatkalla tuli isoveli kysymään: Oliko Bonhoeffer körtti? Oli, minä vastasin, ja käskivätkin eteen kertomaan mikkiin että oli ja miten niin oli, ja tulihan se vähän äkkiä, ja, etten nyt puhu kovin montaa tuntia. Eilen sain kiitokset fb:n kautta, kun Pentti Simojoki oli tarkastanut vielä, ja siinä puhuessa tuli mieleen paljon uutta. Erityisesti, kun isoveli Somojoki tuli vielä jatkamaan keskustelua.
Ajattelin erityisesti, millaisen kirkollisen ajattelun keskelle Paavo Ruotsalaisen etsintä ja puhe, kuten tietty herännäispappienkin, tärskähti. Kalajoen syyttäjiä taisi kiukuttaa muukin kuin konventikkeliplakaatin rikkominen. Korjatkaa nyt - mutta eikö tuo tullut keskelle valistusta? Jumala oli jonkinlainen kaunis idea, viisausnippu, muttei Häneen henkilökohtasissa väleissä oltu. Sitten nämä opettavat aivan m muuta. Tämä nyt vain yksi näkökulma. Dosentin aika oli toinen - ydinkysymys silti sama. Kuinka löydän armollisen Jumalan? Ja molempien tie tummeni kohti loppua, eivät saaneet maallista kiitosta järin, eivätkä neuvoneet sitä pyytämäänkään. Kumpikin puhui ristin teologian kieltä.
Tuli ajatus molemmista, näinköhän sitä käy, kenelle annetaan paljon, riisutaan kaikki, jotta tärkein jäisi kirkkaana ja valaisevana ja lohdullisena: Jeesus Kristus itse. Tai näin meiolle tehdään, mutta se ehkä erottuu, kun on ulkoisia meriittejä ja sisäistä viisaustietoa paljon. Kutakin kirpaisee vähempikin riisuminen!
Herramme vie kaiken, seuraajien käy kuten mestarinsa, mutta loppuun saakka heistä tihkui jotakin, jota he ehkä eivät hyvyydeksi käsittäneetkään itse, tuli Jumalalta heidän kauttaan. Perimmäiseksi jäi tuo ääriperimmäinen: En tiedä, kuka olen, mutta kuka olenkin, Sinun minä olen, Jumalani - Minä tiedän Lunastajani elävän. Surkeushetkillä merkitsdee paljon, kun on nähnyt toisille tapahtuvan samaa, sitten, sen sijaan, että kääntyisivät surkuttelemaan tai kiistelemään, he tarttuvat siihen, mikä aina lohduttaa... Tai minä sanoisin etrtä tartutaan. Itselleni siinä lienee sitten se herännäisyyden ydin, kuten Kristuksen seuraamisenkin. En minä kykene, mutta Kristus tarttuu minuun, ei muuta toivoa olekaan.
..........................
Sen "seuraaja uskoo - uskova seuraa" - sitaatin puhui auki juhlilla se unkarilainen, pappiko hän oli.
-
Hatuttaa kirjoitusvirheet! Kamppailen uuden koneen kanssa, kun vanha hajosi lopullisesti.
Nykykörttiläisyys elää erilaisessa ajatusmaailmassa, kirkollisessa lähinnä, kuin Paavon aikainen. Koska aina kyseessä on vuorovaikutus, niin onhan se pakosta erilaista nyt.
Ihminen saa hyvästä kurjaa helposti. >:( Pitäisin pukua vaikka kaiket päivät, koska kuulun niihin ihmisiin jotka inhoavat vaatteiden ostamista, sovittamiusta ja haikailen, miuten helppoa olisi, ellei ikinä tarvitsisi miettiä, mitä huomenna pukisi päälle. Se on vielä niin helppo pukea ja tuntuu miellyttävältä. Mutta äkkiäkö ihminen siitäkin lakipykälän rakentaa. >:(
-
?
-
?
Kerro lisää... Minun pitäis tosin noin välittömästi löytää Hesan kartta ja siitä Metsäpurontie, tarjoavat messun klo 12 ja työkaveri lähtee mukaan, niin autolla pääsen, kun kipeänä en jaksa kävellä. Hän ei lähde aikasemmin. Me oltais osattu Pakilan kirkko... >:( Mutta siis körttipuvusta kirjotin, kyl minulla aina joku puku on...
-
Kerro lisää... Minun pitäis tosin noin välittömästi löytää Hesan kartta ja siitä Metsäpurontie, tarjoavat messun klo 12 ja työkaveri lähtee mukaan, niin autolla pääsen, kun kipeänä en jaksa kävellä. Hän ei lähde aikasemmin. Me oltais osattu Pakilan kirkko... >:( Mutta siis körttipuvusta kirjotin, kyl minulla aina joku puku on...
Metsäpurontie on keskellä Maunulaa noi 351metriä Suursuolta
-
Kiitos Leena juhlamatkan kertomisesta. Bonhoeffer ei ole minulle tuttu kuin yhdestä virrestä ja yhdestä elämänkertomuksesta. Mieleen jäi vain se oppineisuus ja se hirveä kuolema.
Hienon rinnakkaisasettelun löysit oppineesta teologista ja oppimattomasta "kansankiihottajasta". Elivät ja kärsivät ja kuolivat uskoen Lunastajan elävän hautojensa päällä.
Lienee ollut Bonhoefferin elämäntapakin körttiläisittäin koreilematon ja ylellisyyksiä kaihtava ?
...
Olen huono körtti, kun nautin pukusuunnitelmien teosta. Kemiönsaaren automatkallekin parhaillaan valkkailen. Ei minulla mitään hienouksia ole, mutta paljon on T-paitoja, Farkkuja ja jakkuja. Mikä sopii minkäkin kanssa ? Siinäpä pulma ! :098:
-
Yksi mikä otsikkoon liittyen tällä hetkellä kovasti raastaa sydäntäni, särkee tyyneyden, mielenrauhan:
Lepopäivän pyhittäminen!
Se minulta nykyisin puuttuu, olen tässä mukautunut tämän nykyisen maailmanajan mukaan.
Tuntuu todella pahalta. On parannuksen teon paikka, armahduksen ja uudistuksen pyytäminen.
Miten pystyisin muuttumaan tässä asiassa.
Lepopäivän pyhittäminen, arjesta poikkeava päivän vietto olisi varmaan rikkautta, vaihtelua.
-
Osallistuminen jumalanpalvelukseen tai sen seuraaminen radiosta. Pyhävaatteet = jotain siistimpää kuin arkisissa puuhissa. Vähän jotain ekstraa ruokapöytään ja kahvipöytään. Jokin leppoisa tai laiska hetki päivässä.
Näillä eväillä olen pyhäpäivääni erottanut tavallisesta arjesta. Tosin työelämässä olevana jää monenmoista kotityötä pyhään, mutta pydin niitä tekemään vain vähän ja levollisesti. Sunnuntaille sopivat myös kyläreissut, vieraat tai jokin pieni retki/käyntikohde. Joutenoloa, lepoa.
-
Juu, Riitta-mummi, en malta olla vielä vastaamatta, oli se. Hän varttui kyllä varsin erikoisessa kodissa. Isä Karl halusi kai näyttää appiukolle, että kyllä aatelitonkin osaa järjestää lapsilleen, ja erityisesti lapsilleen, hovikelpoisen kodin ja kasvatuksen. Breslaussa heillä oli kolmikerroksinen talo, jonka toinen kerros oli kokonan lasten: siellä sijaitsivat koululuokat ja lasten oma luonnontieteellinen museo, kun isä oli innoissaan luonnontieteistä, samoin 3 vanhinta poikaa ja ainakin Christel-tytär. Makuuhuoneet taisi olla erikseen. Ja palvelusväkeä oli suuresti. Varttuessaan tilanne muuttui. Hän ei juuri ennättänyt huomata, mitä ympärillä oli, paitsi rotat, kun hän asui Lontoossa 2 vuotta kahden toverinsa kanssa kimppavuokrakämpässä, silloin he joskus järjestivät jahteja. Finkenwalden seminaarissa hän asui hyvin vaatimattomasti, ja rahansa hän kulutti ystävien toiveiden täyttämiseen. Hän piti hyvästä ruoasta ja hyvin istuvista puvuista, mutta oli ilman kun raha kului muuhun, eikä nähnyt siinä ongelmaa.
........
Löydettiin Maunulan kirkko, työkaveri törmäsi lapsuudenystäväänsä, jäätelöä' tarjottiin messun jälkeen ja olipa käytyä siinäkin kirkossa nyt.
-
Osallistuminen jumalanpalvelukseen tai sen seuraaminen radiosta. Pyhävaatteet = jotain siistimpää kuin arkisissa puuhissa. Vähän jotain ekstraa ruokapöytään ja kahvipöytään. Jokin leppoisa tai laiska hetki päivässä.
Näillä eväillä olen pyhäpäivääni erottanut tavallisesta arjesta. Tosin työelämässä olevana jää monenmoista kotityötä pyhään, mutta pydin niitä tekemään vain vähän ja levollisesti. Sunnuntaille sopivat myös kyläreissut, vieraat tai jokin pieni retki/käyntikohde. Joutenoloa, lepoa.
Kiitos Pyrtsi :eusa_angel:
Näillä oikeastaan aika pienilläkin asioilla lepopäivä tuntuisi aivan toiselta.
Riittävä poikkeavuus omista arkipäivistä ja -rutiineista.
Koen selvästi että pyhäpäivän messussa käynnit ovat jääneet muutaman kerran väliin.
Tänään olisi pitänyt mennä Tyrvännön kirkkoon.
Yritän rauhoittua, koota itseni, hiljentyä....Ystävät, antakaa anteeksi olen möskynnyt täällä turhan paljon :'(
-
Leena ! Vinkkaa pari historiallisesti, ei kovin oppipainotteista, kirjaa Bonhoefferista. Alkoi kiinnostaa.
-
Leena ! Vinkkaa pari historiallisesti, ei kovin oppipainotteista, kirjaa Bonhoefferista. Alkoi kiinnostaa.
Juuri suomennettu Metaxasin biografia, en muista nimeä kun minulla se on ollut englanniksi jo pitkään, mutta elämäkerrat on melkein aina samannimisiä. Sen etuja ovat monet perheenjäseniltä saadut sitaatit ja pikku kertomukset Bonhoefferin lapsuudesta ja myöhemmästäkin elämästä, en ole penkonut lähdeluetteloa, ehkä hän sai käyttöönsä maan päältä kadonneen (?) kirjan Die Sibling Bonhoeffers, jonka Ursule Bonhoeffer kirjoitti. Sen ainut huono puoli on, että se vetää vinoon teologisesti, jos ja kun ajatellaan juuri Bonhoefferia, siinä on joitakin tulkintoja joita hän viimeiseksi allekirjoittaisi. Esimerkistä käy se Bonhoefferin USA:n opiskeluvuosien kokemus. Hän oli muuttunut, eikä kukaan osannut selittää, miten. Syynä väittäisin olleen ihan arkisen: Hän ei enää voinut jäädä opiskelijaksi, ei millään, hän oli suorittanut kaiken teologian ja filosofian alaan kuuluvan ja ylikin, ja hänen mierltään painoi valtava vastuun taakka, myös pelko tulevasta koko Saksan kannalta. Hän nimittäin sai tiedokseen mitä Hitler suunnittelee jo paljon ennen kansaa, sillä lankonsa Hans von Dohnanyi työskenteli natsien Turvallisuuspalvelussa ja vuoti kaiken B:lle. Ei siis tarvittu mitään mystistä "uudestisyntymistä" (Metaxas). B. oli liiaksi kristitty voidakseen jatkossakaan olla muuta, jamahdollisuudet opettaa tulevia pappeja kristittynä olivat kuin lumipallolla Helvetissä. Mutta muut ovat aika siirappisia, ja Bethge joutui jättämään paljon kertomatta. Moni suomennettu on ihan hirveä - siten että niissä on suorastaan väärää tietoa. Jos lukee saksaa, Schlingensiepenin biografia on selkeä. Mutta siis se Metaxas kertomaan elämästä. Ja Kirjeitä vankilasta kertomaan ajattelusta. Jos haluaa tietää miten se Leena niin sekoistui, niin minun kehnohko.
Itse Bonhoefferilta kannattaa lukea "Yhteinen elämä" ja "Katselen taivasta" -mietteitä psalmien äärellä. "Kutsu seuraamiseen" - kirjasta saa väärän käsityksen ja hän myöhemmin kirjoittikin Bethgelle, sielunhoitajalleen, ettei olisi enää kirjoittanut sellaista kirjaa. Mutta parasta on "Kirjeitä vankilasta". Näitä ei saa kaikkia helposti, mutta on semmoinen, kuin antikka.net. Sieltä olen löytänyt paljon kaikkia.. Minun kirjaani "Pysähdy, tartu minuun - kohtaaminen Dietrich Bonhoefferin kanssa" pidin monta vuotta niin surkeana, että häpesin tosissani. Nyt matkan päästä, kun uusi on jo tekeillä, tuntuu ettei se niiiin surkea ole - tiedän itse syyt, miksi siihen jäi mokia joita surin ja kaduin ja harmittelin. Ehkä se kertoo mitä lupaa. Ei se ole vaikea, päin vastoin. Nyt ilkenen jo sanoa, että se kannattaa lukea, kunhan huolehtii siitä että saa muualta tietoa. Eli minä lukisin: Kirjeitä vankilasta + Metaxas: Elämäkerta. Jos huvittaa Leenan kohtaaminen. Sitten tuntee jo Bonhoefferia melko hyvin.
-
Onko Paavo Rintalan 'Marian rakkaus' liian vapaasti luotu kaunokirjallinen teos kertomaan Bonhoefferista?
-
Keskustelu aiheesta on ollut mielenkiintoinen. Monet uskonnot ovat luoneet satoja vuosia sitten sääntöjä ja rajoituksia, jotka eivät ole nykyään tarpeellisia. Mooseksen aikana ei ollut jääkaappeja, joka synnytti kosherin. Nyt on jääkaappeja, mutta edelleen juutalaiset syövät koshersuklaata jne. Sitten on sääntöjä ja rajoituksia, joita uskonnolliset johtajat ovat keksineet: Ei tanssia, ei televisiota, ei seksiä ennen avioliittoa. Ajatus puhtaudesta tai irtautuminen maailmanmenosta luovuttaa valtaa uskonnolliselle johdolle päättää yksilöllisyyden rajoista. Mihinkään ei tarvitse mukautua, mutta sen pitäisi riippua yksilön päätöksistä, ei yksilön ulkopuolelta tulevista säännöistä ja rajoituksista. Joudumme tietysti yhteiskunnassa toimimaan ja vähimmäisrajoitteet pitää hyväksyä, jotta voi nauttia yhteiskunnan suomista vapauksista ja oikeuksista.
Uskonnollinen puhtaus eli monien rajoitusten ja kieltojen hyväksyminen omassa elämässä ei tarkoita, että se olisi synnittömämpää kuin muunlainen elämä. Kysymys onkin usein suorituskristillisyydestä taivasosuuden saamiseksi
-
Uskonnollinen puhtaus eli monien rajoitusten ja kieltojen hyväksyminen omassa elämässä ei tarkoita, että se olisi synnittömämpää kuin muunlainen elämä. Kysymys onkin usein suorituskristillisyydestä taivasosuuden saamiseksi
Sanotaanko tuo meikäläisittäin omavoimaisuudeksi?
-
Muuttuminen ja mukautuminen eivät ole synonyymejä. Hyvä.
Leenan vinkit ovat kiitoksin otettu vastaan. Tutkin Lahden kirjaston antia.
Pena, vihdoinkin taas täällä !
p.s. Pyrin rajoittamaan hymiöitä väärinkäsitysten välttämiseksi. Huumoristani en osaa luopua. Se ei suostu muuttumaan. Olkoonkin ironiaa aika paljon. Sekin suuntautuu itseeni ja perheeseeni.
-
Onko Paavo Rintalan 'Marian rakkaus' liian vapaasti luotu kaunokirjallinen teos kertomaan Bonhoefferista?
Voi ei ei ei, Pena, kiitos oikaisusta kerta kaikkiaan! Se on hyvää, todella nautittavaa kirjallisuutta, ja fiktiivisenä välittää ilmapiiristä jotakin - ajatuksen luulin tavoittavani, että Marian rakkaus suojeli Dietrichiä' niin, että se m istä itte ajattelin paljon, toteutui. Hänen roolinsa Canariksen liikkeessä oli näennäisen rauhanomainen, hänen tuli Hitlerin lennettyä surmanlentonsa välittömästi kutsuttaa itsensä länsiliittoutuneitten tai Ruotsin ekumeenisiin kontakteihin, ja ilmoittaa ettei kyseessä ole tapaturma eikä natsien sisäinen nahistelu vaan suunniteltu teko, Saksan armeija tahtoo aloittaa rauhanneuvottelut. No, kumpikaan pommi ei räjähtänyt, ja hän sekä von Dohnanyi tiesivät illalla, että heillä otti nyt ohraleipä. Puhelua jolla piti ilmoittaa tästä ei tullut.
Marian rakkaus suojeli maagisesti Dietrichin mielen, sillä hän ei sittenkään olisi voinut elää sen jälkeen, hän saattoi vielä tulla murhatuksi muttei olisi kestänyt päinvastaista... Jotain semmosta minä siitä luin... Tosi taide on niin kerroksittaista. Mutta arvelen että Dietrich kenties todella heittäytyessään Jumalan varaan, varjeltuikin - hänelle ei voinut tapahtua mitään pahaa - se mikä meidän silmillemme on pahaa, saattaa merkitä vähemmän pahaa kuin vaihtoehto - "Me saatamme erehtyä, me saamme erehtyä" Mutta passsiivinen välinpitämättömyys oli hänen mielestään väärin.
Joskus ajattelen Karol Wojtylan sanoja: Natsit palaavat, ellemme me rakasta, vain toisennimisinä. Hän itse sen joutui kokemaan. Dietrich otettiin pois näkemästä Saksan jakoa, ja natsien paluuta, Stalinin hirmuvaltaa,
Kenties Hitlerin tuli surmata itse itsensä - pahan päättyä sillä tavoin..