hylkääminen

[Salis]

Kyselyssä, ihmettelyssä ja epäilyssä ei ole mitään väärää. Olemmehan vain ihmisiä, joille on mahdotonta ymmärtää Kaikkivaltiaan toimintaa ja ajatuksia. Ihminen on monella tavalla rajallinen olento. Olemme sidottuja aikaan, paikkaan sekä vajavaiseen ymmärrykseen ja tietoon. Jumala taas on kaikkialla ajan ja paikan suhteen. Hänen hallussaan on absoluuttinen totuus. Raamatun mukaan Jumala teki uuden liiton ihmisen kanssa uhraamalla itsensä (kolmiyhteinen Jumala). Tätä on tietysti vaikea ymmärtää. Sen sijaan on helpompi ymmärtää, että ihminen on Jumalan kämmenellä, täysin hänen armonsa varassa. Sen ymmärtäminen, että elämme vain ja ainoastaan Jumalan varassa, pitäisi riittää kelle tahansa vaikka olemmekin ymmällämme.

[Pena]

Olen lukenut suurella mielenkiinnolla brittiläisen toimittajan John Humphrys'in kirjaa In God We Doubt. 50 sivua on vielä jäljellä. "Kirja on tuhoisa syytös sekä taisteleville ateisteille, jotka virnuilevat uskonnolle, että fundamentalisteille, jotka käyttävät sitä oikeuttaakseen pahuuden. Se sanoo, että epäilys on ainoa vastaus ihmisyyttä kohtaavaan syvällisimpään kysymykseen."

[Salis]

"Epäilen. Olen siis olemassa".

[Liina]

Olen lukenut suurella mielenkiinnolla brittiläisen toimittajan John Humphrys'in kirjaa In God We Doubt.

Kiitos vinkistä! Kuulostaa kirjalta, joka pitää lukea -- ihan jo sen mainion nimen takia. Tuomaiden kirja.
´
Kiitos myös muille keskustelijoille kärsivällisyydestä ja myötämietinnästä. Vietin mielenkiintoisen yön  , tarkoitan unia, joiden soundtrackina kaikui Soi virteni kiitosta Herran (rauhoittavan laahaavalla nuotilla) ja Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan (Candominon versiona). Tajusin olevani jossakin unen ja valveen, epäilyn ja kiitollisuuden, välimaastossa, jota ehkä elämäksikin voisi kutsua. Armon käsitettä pohdiskelen luultavasti loppuikäni. Se on kiehtova ja lohdullinen, mutta hyvin vaikea tavoittaa vajavaisella ymmärryksellä. Jostakin tuntemattomasta syystä tuntematon Jumala loi minusta tyhmien kyselijän, joka ei saa niellyksi muiden vastauksia sellaisinaan.

[vn]

Kiitos Liina rohkaisustasi ja esimerkistäsi kyselemiseen, pohdintaan ja miettimiseen.
Minä kuulen usein lähipiiriltäni että en pohdi asioita tarpeeksi ja olen liian itseriittoinen ja itsekeskeinen.
Kai meillä kaikilla on omat kipumme ja kyselyn, oppimisen, löysäämisen, rentoutumisen, armahduksen paikat.

[Liina]

Kai meillä kaikilla on omat kipumme ja kyselyn, oppimisen, löysäämisen, rentoutumisen, armahduksen paikat.

Näin minäkin tuumin. Koetan olla kadehtimatta, harvoin onnistuen, niitä joilla on lapsenuskoa. En tarkoita lapsenuskolla mitään vähättelevää vaan lujaa luottamusta. Minulle sitä ei ole suotu, täytyy tyytyä taapertamaan toista tietä. Ehkä sitäkin pitkin pääsee kompuroimaan perille -- tai eksyy entistä pahemmin.
 

[Salis]

Näin minäkin tuumin. Koetan olla kadehtimatta, harvoin onnistuen, niitä joilla on lapsenuskoa. En tarkoita lapsenuskolla mitään vähättelevää vaan lujaa luottamusta. Minulle sitä ei ole suotu, täytyy tyytyä taapertamaan toista tietä. Ehkä sitäkin pitkin pääsee kompuroimaan perille -- tai eksyy entistä pahemmin.
 

Löytyisikö ihminen, joka ei kompuroi tai eksy. Nekin, jotka ulospäin näyttävät vahvoilta uskossaan, epäilevät sisällään.

[Liina]

Löytyisikö ihminen, joka ei kompuroi tai eksy. Nekin, jotka ulospäin näyttävät vahvoilta uskossaan, epäilevät sisällään.

Jos noin on, todella monet ovat hyviä feikkaamaan.

[Pyryharakka]

Edelleen maallikkomaisia, lapsenuskoisia ajatuksini. Ihmistä luodessaan kaikkivaltias Jumala antoi meille vapaan tahdon. No, ihminen tahtoo yleensä jotain muuta kuin mitä Jumala tahtoo. Siitä syntyi ihmisen tarve sovittaa uhreilla tekojaan. Uhrirituaalit muodostui hyvin tarkoiksi ja "pakollisiksi" muotomenoiksi.
Jesajassako se on kun Jumala sanoo profeetan kautta, että hän odottaa toisenlaista uhria. Ei muotomenoja vaan sitä, että taitatte leipää nälkäiselle jne. Siis Jumala huomaa, että tämä ihmisten omatapa sovittaa syntejään menee ihan metsään. Niinpä Hän tekee oman ratkaisunsa. Sovittaa kertaheitolla koko roskan. Ja yrittää saada ihmiset toimimaan Jeesuksen mallin seuraten.
Näin yksinkertainen ajatus minulla on ja minulle se riittä.

[vn]

Ihminen on kai vähän sellainen että pyrkii "ansaitsemaan, tienaamaan, tekemään töitä, saamaan palkkaa"
Täällä jossain ketjussa oli äskettäin esillä jotain sellaista, että tehkäämme hyviä töitä, laupeuden tekoja,
ihmisten kesken lähimmäisenrakkaudesta, uhrialttiudesta, talkoohengestä yms. ajatuksista lähtöisin.
Jumalan suhteen olemme pelkästään armon varassa saamassa.

[Pappako]

Miltä tuntuu tullessaan hylätyksi ? Hylkääminen on aina lopullinen tapahtuma jossa hylätty ihminen jätetään kaiken ulkopuolelle. Hylkääjät pyrkivät teollaan rankaisemaan hylättäväksi tullutta ihmistä tarkoituksenaan eroittaa laumansa jäsen. Maailman ihmisten koiruus ja kavaluus näkyy usein hylätylle ihmispoloiselle toivottomana paikkana jossa ei ole sijaa. Jeesus oli viaton ja hänet naulittiin ristille, sitä ennen Pontius Pilatus ruoskitutti miehen kansan edessä joka riemuitsi raadollisuudessaan käsittämättä mitä tapahtuu. Syytön minä olen tämän miehen vereen. Pilatus tiesi Jeesuksen syyttömäksi muttei voinut tehdä mitään omiensa hylkäämän miehen pelastamiseksi, koska pelkäsi kansan vihaa. Niin on Jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainokaisen poikansa ristinkuolemaan meidän syntiemme vuoksi ja meidän pelastuksemme tähden, jotta kirjoitettu sana ja profetia kävisi toteen. Armolupaus ja Jeesuksen veren voimalla julistetaan katuvalle ihmispoloiselle synnit anteeksi vielä tänäpäivänäkin jotta Jumalan sanan voima tulisi todeksi uskovaisten ja armoitettujen sydämmissä. Muistaisimme ihmisten hylätessä ja tullessamme loukatuiksi että meillä on rukouksen kautta voima pyytää Rakastavalta Isältämme voimaa kestää kaikki elämämme vaikeudet ihmisten hyljätessä. Jumala ei koskaan Hylkää SINUA! Amen!

[Liina]

Edelleen maallikkomaisia, lapsenuskoisia ajatuksini. Ihmistä luodessaan kaikkivaltias Jumala antoi meille vapaan tahdon. No, ihminen tahtoo yleensä jotain muuta kuin mitä Jumala tahtoo. Siitä syntyi ihmisen tarve sovittaa uhreilla tekojaan. Uhrirituaalit muodostui hyvin tarkoiksi ja "pakollisiksi" muotomenoiksi.

Jos Luoja on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, miksi hän antoi ihmiselle vapaan tahdon, koska tiesi -- tietenkin -- sen johtavan kauheaan sotkuun, jota maailmaksi kutsutaan? Kiusallaanko, uteliaisuuttaanko? Kysyy toinen maallikko.

[Pappako]

Aina ihmiskunnan alusta asti on Syntiinlankeemuksen kautta ihmiselle annettu vapaat kädet tehdä elämässään asioita oman vapaan ratkaisunsa mukaisesti. Jumalan sana ja Sakramentit tarvitaan siksi ettet eksyisi tielläsi. Uppiniskainen Kansa sai Moosekselta lain taulut joihin oli kirjoitettu 10 - käskyä ohjeeksi miten eläisimme Jumalan tahdon mukaan. Herran pelko on viisauden alku ja Raamattuun kirjoitettu Jumalan sana on kaikkien sitä haluavien vapaassa käytössä. 2 - asiaa on elämässämme varmaa. Syntyessäsi tähän maailmaan olit viaton lapsi jolla ei ollut varaa valita halusitko tulla maailmaan vaan sinä sait syntyä tänne. Itse saat päättää miten haluat elää elämässäsi joko hyvää tai pahaa tehden ja eläen. Loppukin on se toinen asia joka myös on varmaa ja sanan mukaan Viimeinen tuomio kohtaa jokaista ihmistä hänen siirtyessään tuonpuoleiseen. Tämän uskon mukaan ei ole yhdentekevää miten elämääsi vietät. Usko tulee kuulemisesta ja Jumalan sanan kautta! Lue Raamattua ja käy sanan ääreen niin sinä pelastut samoin koko sinun perhekuntasi.

[vn]

Suuria perustavaa laatua olevia asioita, pienelle ihmiselle usein vaikeita ymmärtää.
Hyvin, pappako, tätä elämän peruskysymystä tuot esille. Ymmärrän myös Liinan pohdiskelun, taitaa vaan
olla niin että tuohon ei ihmisillä ole vastausta.
Alkuunhan oli paratiisi, tuli syntiinlankeemus, ihmisille on annettu mahdollisuus pelastua.
Jos ja kun ihminen joutuu ihmisten taholta hylätyksi ja syrjityksi, se on paha paikka, konkreettinen.
Jumalan avun kokeminen, varsinkaan hylättynä, ei ehkä ole niin konkreettista, ei näy, ei tunnu.
Pystyykö ihminen hylättynä uskomaan, luottamaan, toivomaan, rukoilemaan, kokemaan rakkautta?
Kyllä heikko syntinen ihminen on hylätyksi tulleena todella syvällä pimeydessä.

[öppiäinen]

Miksi siihen väliin tarvitaan sitten pohdiskelleita selittelijöitä? Teologeja (jumaltietäjiä) sun muita veronmaksettuja viranhaltijoita? Jos Jumala on salattu, Hän on salattu. Silloin mikään ihmisen selitys ei avaa salaisuutta.

Olen minä näiltä "pohdiskelleilta selittelijöiltä" hyviäkin vastauksia saanut.   Ei sillä lailla, että kukaan nyt mitään lopullista totuutta minulle olisi kertonut, mutta sillä lailla, että asiat voi nähdä ja kokea toisinkin. Eritoten he ovat onnistuneet tuomaan esiin mahdollisia näkökulmia, jotka erinäisten totuuden torvien julistuksessa jäävät vähemmälle.

Piispoilta, pastoreilta, tai muita teologeilta, niin kuin joku täällä peräsi, ei ehkä kannata odottaa totutuista poikkeavia pohdiskeluja.

Juurikin totutuista poikkeavia pohdiskeluja olen joiltakin heistä kuullut! Kuten...

En edelleenkään ymmärrä, mihin tätä väliakaistakaan rangaistus-sovituskuviota tarvittiin.

En muuten minäkään. Niinpä olikin hyvä lukea Kotimaan sivuilta Heikki Räisäsen kertovan, että tuo kuvio oli alkuvuosisatojen kirkossa vain yksi mahdollinen tulkinta Kristuksen merkityksestä, mutta oli muitakin. Tai (jos kenelle Räisänen ei kelpaa) karmeliittamunkki Wilfrid Stinissenin näkemys, että paljon tuota sovitusjuttua tärkeämpää oli Kristuksen tulla näyttämään, mitä on tosi ihmisyys eli se ihmisyys, johon ihminen alun perin luotiin.

Pidän kyllä mahdollisena, että ymmärtämättömyyteni on kulttuurieroa: Uhrikuolema on varmaan ollut luonteva tulkinta kulttuurissa, jossa eläimiä sun muuta perinteisesti oli uhrattu Jumalalle. Kulttuurissa, jossa ei samanlaista käytäntöä ole, on lainattu tulkinta juridiikan termistöstä eli rangaistus ja sovitus. Mahdollisia kuvia, tulkintoja ja merkityksiä on monia. Itselleni kun ei syyllisyyden problematiikka ole koskaan ollut kovin keskeinen, ei nuo rangaistus ja sovitus -kuvat oikein kolahda. (Hylkääminen sitten jo onkin tutumpaa...)