Körttifoorumin filosofoinnit on kyllä parasta.
Joskus olen ollut ja tavannut ihmisiä kriiseissä ja ne oireilee juuri noin, kun tossa päiväpeite vai oliko lakana tapauksessa.
Uskonnollisilla ihmisillä se reaktio purkautuu onneksi rukoiluun useasti.
Joitain traagisia muistoja on, kun olen nähnyt ihmisen yks kaks romahtavan ja alkaneen rukoilla, vaikka ei mitään just hätää ole näkynyt siinä hetkessä, mutta toinen vaan on jotenkin henkisesti tullut siihen pisteeseen ja oikeillut noin.
Itse kun olin putkassa nourena miehenä, niin jotenkin tosi synkissä oloissani yks kaks alkoi suusta tulla pulinaa.
Aattelin, et oon nyt liian stressattu ja ajatellut uskonnollisa asioita liikaa ja sekoan nyt.
No kuitenkin koin iloa vaan sisimmässä, vastoin kaikkea mitä edessä. Oikeuden käyntiä, kodittomuutta, vihamiehiä ja mitähän kaikkea sitä olikin nuoren miehen edessä.
Ilo ei kuulunut siihen luetteloon.
No ulos kun pääsin putkasta ja jokunen kuukausi meni, niin tapasin yhden ns, uskoon tulleen ja hän sanoi, mulle, kun punastellen kerroin, et kerran melkein sekosin, että hänkin mumisee ja sitä sanotaan kielillä puhumiseksi.
Aattelin, et on mitä on, mut ihan sama.
Joku kertoi, että jos mormooneja tulee oven taa, niin jos lyö kovasti kädet yteen ja vähän taputtelee, niin mormoonit menee sekaisin ja alkaa toistaa kuin robotit.
Tulin mormooniksi silloin ja silloin, tulin mormooniksi silloin ja silloin jne.
En sit tiedä.
Suuri on Uskon salaisuus.