Mikä pani ajattelemaan?

[Pirska]

Muistan kuin eilisen päivän, kun muuan isäntä tuli kylään ja kertoi, että vaimonsa oli juuri kuollut. Hän kelasi ja kertasi mennyttä ja toisteli: "Vaikka minä tulin mihin aikaan tahansa kotiin, niin aina oli ruoka valmiina odottamassa."

Hän oli kiireinen yksityisyrittäjä, jonka vaimo oli kotiäitinä. Nyt hän vasta oikein heräsi huomaamaan, kuinka päivänselvyytenä hän oli pitänyt saamaansa palvelua.

Niinpä ajattelin, että niinhän se taitaa olla itse kullakin, että toisen arvon huomaa parhaiten sitten, kun toista ei enää ole.

Joskus olen miettinyt, että jos jäisin leskeksi, niin miten minä pärjäisin, mistä kaikesta pitäisi luopua sen lisäksi, että toista olisi kauhea ikävä.

[Riitta-mummi]

Unet, joita olen viime aikoina alkanut nähdä.  Ikävimmät puolet luonteestani ja entisestä elämästäni ja etekin työaikojen paineista on ollut otettava
lähempään tarkasteluun. Ihan vain oman pääni sisällä.
Myös tuo runon puhkeaminen yllättävästi tämän ikäisenä (heinäkuussa 70 v.) on ajatteluttanut. Mitä tämä on ? Miksi nyt ?
Kirjoittava tytärkin ihmettelee sitä. Kysyi kun oli ensimmäisen ketjun lukenut: Miksi et koskaan puhu näin?  Aika kummallinen kysymys mielestäni.
Äidit puhuvat vain arkisista asioistaan ja  lepertelevät pienimmille jälkeläisille ja lemmikeille.

[Pena]

Onko runo sukua lepertelylle vai arkipuheelle? Onko kummallekaan? Ehkä lepertely on runon itu, lorun ainakin.

[Atanasia]

Myös tuo runon puhkeaminen yllättävästi tämän ikäisenä (heinäkuussa 70 v.) on ajatteluttanut. Mitä tämä on ? Miksi nyt ?

   ihanko totta "runoilu" on sinulle uusi juttu!?

sitä ei kyllä millään uskoisi,
runoilet aivan 

[Atanasia]

Ai niin, että mikä pani ajattelemaan?

Kyllä vanhetessa huomaa, että moni asia laittaa ajattelemaan,
ihan eri tavalla kuin ennen.

Ja käyn myös läpi "entistä minääni" aivan kuten Riittaa-mummikin tuossa mainitsi.

Monet asiat pulpahtavat, joita en tiennyt muistissa olevankaan ja vaativat lähempää tarkastelua.

Muisti tuntuu olevankin kuin joku pinkeänpehmeä pallo, johon
kaikki elämän tapahtumat on painettu kuin sormella sisään ja nyt

se muistipallo alkaa oieta, ja ne painaumat pongahtelevat sieltä yksi kerrallaan ylös.

Sitten kuin muistipallo on taas aivan ehyt sileä pallo,
kaikki on muistettu ja voi poistua paikalta... 

 

[Riitta-mummi]

Ai niin, että mikä pani ajattelemaan?

Kyllä vanhetessa huomaa, että moni asia laittaa ajattelemaan,
ihan eri tavalla kuin ennen.

Ja käyn myös läpi "entistä minääni" aivan kuten Riittaa-mummikin tuossa mainitsi.

Monet asiat pulpahtavat, joita en tiennyt muistissa olevankaan ja vaativat lähempää tarkastelua.

Muisti tuntuu olevankin kuin joku pinkeänpehmeä pallo, johon
kaikki elämän tapahtumat on painettu kuin sormella sisään ja nyt

se muistipallo alkaa oieta, ja ne painaumat pongahtelevat sieltä yksi kerrallaan ylös.

Sitten kuin muistipallo on taas aivan ehyt sileä pallo,
kaikki on muistettu ja voi poistua paikalta... 

 

Noin sen minäkin olisin voinut sanoa jos olisin osannut.

Ikä tekee näin. Minulla tämä alkoi vasta kuusikymppisenä. Ensin tulivat kaikki hyvät muistot kodista, lapsuudesta, ystävistä.
Onhan niitä ikäviä ja haikeita muistoja, jopa pelottaviakin muutama, mutta hyvät voittaa aina.

Tämä omien tekemisien, sanomisien ja ajattelemisien esiintuleminen unissa on uusinta "tuotantoani".  Runoja olen kirjoittanut ennen kuin "tämä" alkoi kai vain kaksi kappaletta. Se oli noin kaksikymppisenä, kauniin romanssin loputtua.

Runoja olen esittänyt, lukenut ja kuunnellut.   Tämä on aivan eri asia, ihmettelyn asia tosiaan.

Olen usein sanonut tästä hitaasti kehittymisestäni, olisiko siinä se juttu.

[vn]

Onko runo sukua lepertelylle vai arkipuheelle? Onko kummallekaan? Ehkä lepertely on runon itu, lorun ainakin.

Mielestäni runoilu ei ole lepertelyä eikä arkipuhetta, ennemminkin sisimpien tuntojen esiintuomista, ajattelua.
Itse koen tärkeänä kirjoittamisen, jotain julkisesti foorumissa tai muutaman spostiystävän kanssa.
Ajatteluun liittyen kirjoitan vain itselleni, olen aloittanut "omaelämäkertaa / historiikkia"...vasta alkuvaiheessa.
Koen että pitäisi jotenkin hiljentyä, ajatella, mietiskellä paljon enemmän kuin olen tehnyt.
Olen liikaa hukkunut työkiireisiin.
Pitäisi myös lukea paljon enemmän.
Toivon vielä nyt reilu 6-kymppisenä vielä muuttuvani, oppivani, oppia ikä kaikki kehdosta hautaan.
Iloitsen siitä että koin tulleeni 2-3 vuotta sitten uudelleen pahemman kerran laulunlyömäksi.
Iloitsen myös siitä että minut potkaistiin lähes kolme vuotta sitten pois töistä, oravanpyörästä.

[malla]

Jumalan anteeksiantaminen Jeesuksen sovittaessa meidät ihmiset pyhän ja vanhurskaan Jumalan kanssa.
Jotenkin se taas yllätti kun tiskatessa sitä ajattelin.

[hippiäinen]

AVAlta keskiviikkoisin tuleva *Pieniä potilaita* -ohjelma.

[Jampe]

Olen viime aikoina ajatellut paljon ihmisen suhdetta maahan ja eläimiin eli muuhun luomakuntaan. En tiedä mistä tällainen on tullut mutta asia on askarruttanut melko paljon.

[Syterskalet]

Olen viime aikoina ajatellut paljon ihmisen suhdetta maahan ja eläimiin eli muuhun luomakuntaan. En tiedä mistä tällainen on tullut mutta asia on askarruttanut melko paljon.

Itsestä en niin tiedä, mutta ainakin Hietanen oli ahvena, kun sillä oli hartiat köyryssä.

Delfiinejä pidetään hyvin älykkäinä, mutta niiden uskonelämästä ei paljon tiedetä. Kiinnostaisi tietää mitä niillä on helvetin ja taivaan tilalla ja vaivaako niitäkin perisynti haiden lisäksi.

Sitä vaan ihmettelen, että onko maailmankaikkeus sellainen järjestelmä, että se vääjäämättä tuottaa olioita, jotka tajuavat maailmankaikkeuden salat? Ja mitä delfiinit ajattelevat tähdistä ja kuusta, jos niiden silmät pystyvät niitä havainnoimaan, kun ovat varmaan vedenalaista elämää varten evoloituneet.

Mutta kaiken kaikkiaan on kiva, että on eläimiä, koska on niin mukava katsoa lauantaisin Ihmeellistä Luontoa!

[Riitta-mummi]

Äsken uutisissa kerrottiin iloinen perhetapahtuma Korkeasaaresta. Näin ihminen voi parhaimmillaan auttaa lajien sukupuuttoon kuolemisen ehkäisytyössä.

http://yle.fi/uutiset/korkeasaaren_mongolianvillihevoselle_varsa/5452947

Linkissä kerrotaan marraskuussa syntyneestä urosvarsasta. Tänään syntyi tammavarsa, oletettavasti.

[Jampe]

Itsestä en niin tiedä, mutta ainakin Hietanen oli ahvena, kun sillä oli hartiat köyryssä.

Delfiinejä pidetään hyvin älykkäinä, mutta niiden uskonelämästä ei paljon tiedetä. Kiinnostaisi tietää mitä niillä on helvetin ja taivaan tilalla ja vaivaako niitäkin perisynti haiden lisäksi.

Sitä vaan ihmettelen, että onko maailmankaikkeus sellainen järjestelmä, että se vääjäämättä tuottaa olioita, jotka tajuavat maailmankaikkeuden salat? Ja mitä delfiinit ajattelevat tähdistä ja kuusta, jos niiden silmät pystyvät niitä havainnoimaan, kun ovat varmaan vedenalaista elämää varten evoloituneet.

Mutta kaiken kaikkiaan on kiva, että on eläimiä, koska on niin mukava katsoa lauantaisin Ihmeellistä Luontoa!

Se on jännää että yleensä alkuperäiskansoilla on niin selkeä käsitys luonnosta ja maasta ja he kunnioittavat sitä niin eri tavalla kuin me jotka olemme jo niin erkaantuneet ettemme enää koe elävämme maasta ja sen antimista.

[Pirska]

Suomen Lähetysseuran vuonna 1973 julkaisemassa kirjassa (Raimo Harjula, Arkipäivää Afrikassa) on mielenkiintoinen kirjoitus. Siinä mainitaan, että yleensä me pidämme afrikkalaisia primitiivisinä ja ihmettelemme heidän tapojaan.

Samalla siinä kerrottiin, mitä afrikkalaiset ihmettelevät meissä eurooppalaisissa mm.: "Ilmaisevatko kuluttava kiireellisyys ja elintasosairautemme kulttuurimme korkeaa tasoa?  Entä kuuden miljoonan juutalaisen kohtalo Euroopassa toisessa maailmansodassa? Oliko se osoitus korkeasta sivistyksestä? Entäpä lisääntyneet avioerot ja särkyneet kodit?"

[Pirska]

Soitto vanhalle ystävälle, toisessa päässä itkuinen ääni: "Eikö pahuudella ole mitään rajaa?"  Miksi toisia lyödään niin lujaa? Kun ei ole salonkikelpoinen suru, niin täytyy vielä pitää kaikki sisällään. Siinä on vähän vaikea miettiä, mitä osaa sanoa. Tuli mieleen Vanhan Testamentin Job, joka eli hurskaasti, mutta jota lyötiin aina vain lisää. En keksi muuta tapaa auttaa, kuin esirukous. Olen ymmälläni.